Keinotekoinen alkuaine
HS 3.10.2006
 |
Teknetium on ensimmäinen alkuaine, jonka fyysikot onnistuivat valmistamaan keinotekoisesti. Aine saikin siksi nimensä kreikan sanasta teknetos, keinotekoinen.
Teknetiumin löysivät italialaiset Carlo Perrier ja Emilio Segré. He tutkivat 1937 vahvasti radioaktiivista molybdeenilevyä, josta löytyi tuntematonta, säteilevää alkuainetta.
Molybdeenilevyä oli pommitettu deuteriumilla hiukkaskiihdyttimessä Kaliforniassa. Molybdeenin isotooppi muuntui laboratoriossa teknetiumin isotoopiksi.
Maapallon kuoressa on äärimmäisen vähän teknetiumia, alkuainetta 43. Suomenkin maaperästä teknetiumia löytyy, mutta silti hyppysellinenkin on iso mitta hopeanharmaalle alkuaineelle.
Teknetiumia on sen sijaan paljon käytetyssä ydinpolttoaineessa, sillä se on yksi uraanin hajoamistuotteista.
Radioaktiivisuutensa vuoksi teknetiumille ei ole löytynyt kovinkaan paljon käyttöä. Lääketieteessä sitä käytetään paljon merkkiaineena.
Merkkiaineena teknetium on erinomainen, sillä ihmiskeho ei tarvitse sitä. Teknetium on niin sanottu betasäteilijä, ja siten paljon vaarattomampi kuin plutonium tai cesium.
Sairaaloissa teknetiumia tarvitaan esimerkiksi silloin, kun tutkitaan sydämen verenkiertoa tai kilpirauhasia.
Gammakuvauksessa potilas saa joko teknetiumin tai jodin isotooppia. Se hakeutuu tiettyyn kudokseen, ja lääkäri voi arvioida oireen laatua.
Uutisiin teknetium on päässyt Britannian Sellafieldin ydinjätteen jälleenkäsittelylaitoksen vuoksi.
Sellafieldistä pääsi teknetiumia mereen jo 1970-luvulla, mutta 1990-luvun puolivälistä lähtien britit laskivat sitä tahallaan Irlanninmereen. Radioaktiivinen teknetium kulkeutui merivirtojen mukana Norjan ja Ruotsin rannikoille, missä se kohotti äyriäisten, nilviäisten ja levien säteilypitoisuuksia.
Erityisesti norjalaiset raivosivat, sillä teknetiumia esiintyi merielävissä Oslon vuonosta Tromssaan eli Pohjois-Norjaan saakka.
Norjalaiset pelkäsivät katkarapukauppansa puolesta. Poliittisesta painostuksesta huolimatta Britannia vitkutteli. Brittien mielestä teknetiumille tarvittava puhdistusmenetelmä oli liian kallis.
Pahimmillaan Norjan rannikon säteilymäärät kuusinkertaistuivat, mutta onneksi terveysriskit jäivät vähäisiksi.
Kiista päättyi vasta huhtikuussa 2004, kun Britannia ilmoitti lopettavansa teknetiumpäästöt. Nyt Sellafieldissä on uusi puhdistusmenetelmä.
Meren puhdistuminen näkyy brittien omilla hummerilautasilla. Viime kesäkuussa Man-saarelta pyydetyissä hummereissa säteilyä oli enää kolmasosa vuoden 1998 määrästä. Turistien suosima Mansaari sijaitsee Irlanninmeressä, Sellafieldin naapurissa.
Suomessa tekentiumia valmistaa Jyväskylän kiihdytinlaboratorio. Avaruudesta tekentiumia löytyy punaisista jättiläisistä. Alkuaineen voi todentaa näiden vanhojen tähtien spektreistä.
JOHANNA MANNILA / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä