Hopeaisten jokien maa, Argentiina
HS 5.9.2006
 |
Katsomme täydellistä hopeista pintaa päivittäin. Kuinka hyvin hopea heijastaakaan tuon kuvajaiseni tasaiselle lasipinnalle – peilille.
Alkuaineista juuri hopea heijastaa parhaiten valoa. Hopeaa voi tasoittaa hyvin ohueksi, lähes läpinäkyväksi pinnaksi. Gramma hopeaa venyisi kaksi kilometriä pitkäksi säikeeksi.
Hopea on ainoa alkuaine, joka on antanut nimensä valtiolle, Argentiinalle. Hopean lyhenne alkuaineena eli Ag tulee latinan hopeaa merkitsevästä sanasta argentum.
Espanjan vallasta vapautuneet argentiinalaiset ottivat alkuaineesta nimen maalleen, kun se itsenäistyi 1816. Jo 1612 aluetta oli kirjoissa nimetty Hopeamaaksi.
Yleensä alkuaineen nimi on otettu maiden ja paikkojen nimistä, vaikkapa Polonium Puolasta ja Rhenium Rheinjoesta.
Espanjaksi joki Rio de la Plata viittaa hopeaan. Paikalliset erottelivat alueen joista runsaasti hopeaa jo 1500- ja 1600-luvuilla.
Hopea kuuluu ns. muinaismetalleihin, ja niinpä myös Turkissa ja Kreikassa on hyödynnetty hopeaesiintymiä jo 3 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kullan tapaan kaikki muinaiset sivilisaatiot tunsivat myös hopean. Mutta päinvastoin kuin kultaa, hopeaa saa aika huonosti irti luonnosta. Sitä on maankuoressa enemmän yhdisteinä kuin kultaa, mutta sitä alettiin käyttää kultaa myöhemmin. Muinainen Egypti arvostikin hopeaa enemmän kuin kultaa.
Hopeaa saatiin ns. kapellaatiolla. Siinä jalometalli erotetaan kuumentamalla seosta upokasastiassa, jolloin muut metallit hapettuvat oksideiksi.
Menetelmä on mainittu jo Raamatussa Hesekielin kirjan luvussa 22 : 17–22: Niin kuin hopea, kupari, rauta, lyijy ja tina kootaan sulatusuuniin . . . ja ne sulatettaisiin, niin kokoan minä vihani . . . panen uuniin ja sulatan . . .
Ateenan nousu antiikin mahdiksi perustui osin siihen, että se pystyi hyödyntämään paikallisia hopeasuonia vuosina 600–300 eaa. Kaivokset tuottivat 30 tonnia hopeaa vuodessa.
Suuri osa roomalaisten hopeasta tuli puolestaan kaivoksista Espanjassa. Keskiajalla saksalaiset hopeakaivokset kohosivat tärkeiksi. Vasta espanjalaisten hopeakauppa teki alkuaineesta maailman mitassa merkittävän. Perun Caracasin, Bolivian Potosin ja Meksikon Zacatecasin kaivokset tuottivat jo 1500-luvulla hopeaa yli 500 tonnia vuodessa.
Puhtaat hopeamineraalit ovat harvinaisia. Hopeaa saadaan sivutuotteina. Maailmalla tuotetaan 2000-luvulla noin 17 000 tonnia vuodessa sivutuotteina. Kierrätyksessä hopeaa on 10 000 tonnia, ja varannot miljoona tonnia.
Hopea on aika myrkyllinen pieneliöille, mutta ei meille isommille. Jopa 90 prosenttia hopeasta kulkee imeytymättä läpi ison eläimen, kuten ihmisen, ruuansulatuksen.
Ihminen käyttääkin hopeaa bakteerien tappamiseen. Hopeayhdisteillä oli aikoinaan apteekeissa roolinsa. Hopeayhdisteet auttoivat palovammoihin ja estivät tulehduksia.
Hopean on myös aina tiedetty pitävän juomaveden puhtaana. Se on ehkä syy siihen, että hopeakolikkoja on löytynyt paljon kaivojen pohjilta. Vain pieni määrä hopeaa riittää sterilisoimaan veden.
Puhdas hopea on valkoinen, kauniisti kiiltävä metalli. Se vetoaa siksi koruntekijöihin, vaikka haalistuukin. Haalistumisen syy on se, että hopea yhtyy helposti rikkiin ja rikkiyhdisteisiin.
Mutta pöytähopeathan voi aina kiillottaa. Alpakka on hopean näköinen metalliseos, uushopea. Se on kuparin, sinkin ja nikkelin metalliseos eli lejeerinki. Suomessa uushopea on sotien sukupolville tuttu esimerkiksi ruokailuvälineistä.
Hopealla on metalleista paras sähkön- ja lämmönjohtokyky. Siksi hopea on kysyttyä digitaalisissa laitteissa, ja sen arvo säilynee ja kohoaa, arvioi kattojärjestö Silver Institute.
Hopeaa käytetään paljon katkaisijoissa ja releissä. Lennättimen katkojissa oli hopeaa heti niiden alkuaikoina eli 1830-luvulla. Valokuvauksessakin tarvitaan vielä hopeaa, ennen lopullista digiaikaa.
TIMO PAUKKU / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä