Alkuaineet


   HS.fi

Uudenvuoden tina on melkein puhdasta lyijyä
HS 15.8.2006

Useimmat luulevat – virheellisesti – tuntevansa tinan ainakin uudenvuoden rutiineistaan.

Moni veneilijä taas on ehtinyt kirota uutta sääntöä, joka kieltää oivan veneenpohjan myrkkymaalin, tributyylitinan, käytön vain siksi, että se on myrkyllistä.


Tinan mahdollisesta biologisesta merkityksestä ei ole tietoa. Tosin rotat, joiden ruuasta kaikki tina poistettiin, kasvoivat huonosti.

Ruuan sisältämästä tinasta vain pari prosenttia imeytyy. Jos tinassa on kiinni hiiliryhmiä, eli kyseessä on orgaaninen tinayhdiste, on imeytyminen kuitenkin tehokkaampaa. Osa tällaisista yhdisteistä on myrkyllisiä.

Maaperän luonnollinen tinapitoisuus on 0,0006 prosenttia, mutta turpeessa pitoisuus saattaa olla monisatakertainen.

Kaikki orgaaniset tinayhdisteet ympäristössä ovat ihmiskäden seurauksia. Vuosaaren satama-altaasta jouduttiin poistamaan maamassoja, joita tributyylitina oli saastuttanut.

Tinakaivoksista suurin osa sijaitsee niin kutsutulla tinavyöhykkeellä. Se ulottuu Kiinan läpi Thaimaan, Myanmarin ja Malesian kautta Indonesiaan.

Vuosittain tinaa louhitaan 140 000 tonnia. Hyödynnettävät varannot ovat arviolta neljä miljoonaa tonnia.

Säilykepurkit pinnoitetaan sisältä tinalla, jota pikkuhiljaa liukenee ruokaan. Purkkiruoka keksittiin 1800-luvulla. Purkkien takia ruuasta saamamme tinamäärä on kasvanut huomattavasti.

Nykyään valtaosa säilykepurkkien sisäpinnasta on saanut lakkakerroksen tinan päälle. Poikkeuksen muodostavat vain säilötyt vaaleat hedelmät ja mehut, jotka säilyttävät värinsä niihin liukenevan tinan ansiosta.

Yksi ihmishistorian kokonainen aikakausi on saanut nimensä tinan ansiosta.

Jo 5 000 vuotta sitten tiedettiin, että jos kupariin lisää viisi prosenttia tinaa, saa metalliseoksen, joka suli kuparia alhaisemmassa lämpötilassa.

Siksi sitä oli helpompi työstää. Lisäksi se tuotti kovemman ja kestävämmän lopputuloksen. Metalliseos on nimeltään pronssi.

Muita metalliseoksia, joista tinaa löytyy, ovat juoteaineet, amalgaamipaikat ja suprajohtavat magneetit. Kovin kekseliäs käyttö tinalle on Henry Bessemerin 1848 patentoima lasinvalmistuksen tekniikka. Sulan ja paineistetun tinan päälle kaadetaan sulaa lasia. Se muotoutuu jäähtyessään lasilevyksi, joka on täysin tasainen ja läpinäkyvä.

Tina on pehmeä, hopeanvaalea ja himmeä aine. Alle 13 asteen lämpötilassa se alkaa hitaasti pulverisoitua.

Tätä ilmiötä on eri tarinoissa syytetty muun muassa Napoleonin armeijan suurista tappioista. Armeija vetäytyi Moskovasta vuoden 1812 hyytävänä talvena. Väitettiin, että takkien tinanapit pölisivät taivaan tuuliin ja johti siihen, että sotilaat paleltuivat.

Tosiasiassa tuohon aikaan sotilaiden napit olivat luusta valmistettuja. Vain upseerien napit olivat metallia, ja nekin messinkiä.

Itkemään tinan saa sitä taivuttamalla. Kristallirakenteen murtuminen pehmeässä aineessa saa aikaiseksi omalaatuisen ritisevän äänen, jota jostakin syystä on alettu kutsua "itkuksi".

Entäpä se uudenvuoden tinaksi kutsuttu hevosenkengän muotoinen kappale? Se 90-prosenttisesti lyijyä. Kyseinen raskasmetalli on ravintoketjussa rikastuva ongelmajäte.



SUSANNE BJÖRKHOLM / Helsingin Sanomat

AIEMMAT OSAT