Ksenonyhdisteitä yli sata
HS 18.7.2006
 |
Ksenon kuuluu jaksollisen järjestelmän ryhmään 18, jalokaasuihin. Koulukirjojen mukaanne ovat alkuaineita, jotka eivät reagoi kemiallisesti.
Pitkään näin luultiin yleisesti ksenonistakin. Vuonna 1962 Neil Bartlett onnistui kuitenkin yhdistämään ksenonin platinaan ja fluoriin.
Muita ksenon-fluoriyhdisteitä keksittiin pian, ja nyt niitä on yli sata. Joitakin niistä jopa hyödynnetään kaupallisesti.
Ksenonin löysivät vuonna 1898 Lontoon University Collegen William Ramsay ja Morris William Travers. He olivat jo aiemmin eristäneet nesteilmasta kolme jalokaasua: neonin, argonin ja kryptonin.
Helppoa ksenonin eristäminen ei ollut. Tutkijat antoivatkin sille nimen kreikan vierasta tarkoittavan xenos mukaan.
Ksenonia on ilmakehässä 90 miljardisosaa. Nesteytetty ilma onkin ksenonin ainoa kaupallinen lähde. Ksenonia tuotetaan alle tonni vuodessa. Ilmakehässä tätä jalokaasua on noin kaksi miljardia tonnia.
Kaupallista käyttöä ksenonille on löytynyt vähän. Kun sen läpi kulkee sähkövirta, syntyy sinistä valoa, joka jatkuu osaksi silmälle näkymättömän ultravioletin alueelle. Ksenonlamppuja käytetäänkin solariumeissa ja joissakin sumuvaloissa.
Kun virta kulkee hyvin korkealla jännitteellä ksenonkaasun läpi, syntyy hyvin kirkas välähdys. Uusien kameroiden sisäänrakennetut salamavalot hyödyntävät tätä ominaisuutta.
Ksenonia käytetään satelliittien ionimoottoreissa kuten cesiumia. Ksenonin etu on se, että jalokaasuna se ei aiheuta korroosiota. Tällä hetkellä ainakin kymmentä Maata kiertävää satelliittia pitää radallaan ksenon-moottori. Niissä on polttoainetta yli 12 vuodeksi.
MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä