Olavi Erämetsä löysi prometiumia luonnosta vuonna 1964
HS 30.5.2006
 |
Alkuaine 61, prometium, kuuluu niin sanottuihin harvinaisiin maametalleihin. Itse asiassa sitä ei esiinny luonnossa (juuri) lainkaan.
Keinotekoisen prometiumin tekijöiksi ehti ilmoittautua tutkijaryhmiä jo aiemmin, mutta varmasti sitä valmisti J. A. Marinskyn, L. E. Glendenin ja Charles D. Coryellin ryhmä Oak Ridgessä Tennesseessä vuonna 1945.
He aikoivat ensin nimetä aineen clintoniumiksi työpaikkansa Clinton-laboratorioiden mukaan, mutta Coryellen vaimo Grace Coryell ehdotti aineen nimeämistä Prometheuksen mukaan. Näin tehtiin.
Prometheus oli kreikkalaisessa mytologiassa titaani, joka varasti jumalilta tulen ja antoi sen kuolevaisille.
Prometiumia saadaan ydinreaktoreista, mutta määrät mitataan milligrammoissa. Prometiumia käytetään lähinnä tutkimuksessa.
Pitkäikäisin isotooppi on prometium-145, jonka puoliintumisaika on 17,7 vuotta. Isotooppia prometium-147, jonka puoliintumisaika on 2,6 vuotta, on kaupallisesti saatavilla. Sitä hyödynnetään muun muassa atomipattereissa, hyvin pienikokoisissa voimanlähteissä joita käytetään mm. kelloissa ja sydämentahdistimissa.
Lyhyen puoliintumisajan vuoksi niiden käyttöikä on vain viitisen vuotta.
Jo 1920-luvulla kaksikin ryhmää väitti löytäneensä prometiumia mineraaleista, joissa on harvinaisia maametalleja.
Näiden ryhmien väitteet osoitettiin pian vääriksi.
John Emsleyn toteaa teoksessa Nature's Building Blocks, että kaikki prometiumin isotoopit ovat niin radioaktiivisia, etteivät ne voisi olla säilyneet ajoilta, jolloin Maa syntyi.
Vähän prometiumia voi löytyä uraanimalmista hajoamistuotteena, mutta sen erottaminen olisi Emsleyn mukaan mahdotonta. Tonnissa uraanimalmia on vain gramman biljoonasosa prometiumia.
Saman käsityksen saa monista englanninkielisistä lähteistä. Suomalaislähteissä viitataan Teknillisen korkeakoulun professoriin Olavi Erämetsään (1906–1974), jonka väitetään löytäneen prometiumia vuonna 1964 Kuolan apatiitista. Olisiko se mahdollista?
Teknillisen korkeakoulun kemian professorin Lauri Niinistön mukaan Erämetsä pystyi 1960-luvun tekniikalla tunnistamaan todella äärimmäisen pieniä pitoisuuksia. Sen sijaan 1920-luvun väitettyjä löytöjä Niinistö pitää virheellisinä.
Niinistön mukaan prometium-147:n pitoisuus apatiitista erotetussa oksidisekoituksessa oli 0,000000000000000045 prosenttia, gadoliniitista erotetussa oksidisekoituksessa taas 0,000000000000000073 prosenttia.
Prometium-147:n alkuperä on kuitenkin Niinistön mielestä vielä epävarma.
MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä