Turhahko tulium sai nimensä Pohjolasta
HS 28.3.2006
 |
Uppsalan yliopiston kemisti Per Teodor Cleve eristi ensimmäisenä tuliumin, alkuaineen 69, oksidia vuonna 1879.
Hän oli jo viisi vuotta aiemmin tarkastellut niin sanottuihin harvinaisiin maametalleihin kuuluvaa erbiumia. Cleve havaitsi, että sen täytyy sisältää myös muita alkuaineita.
Erbiumin atomipaino näytti vaihtelevan sen mukaan, mistä lähteestä näyte oli peräisin.
Cleve eristi erbiumista ensin holmiumia vuonna 1878 ja sitten tuliumia vuotta myöhemmin. Molemmat kuuluvat harvinaisiin maametalleihin eli lantanoideihin.
Vuonna 1911 yhdysvaltalainen kemisti Theodore Richards sai aikaan näytteen puhdasta tuliumia. Näin hän pystyi myös määrittämään sen täsmällisen atomipainon.
Hän sai työstään vuonna 1914 kemian Nobel-palkinnon.
Tuliumoksidia tuotetaan maailmassa 50 tonnia vuodessa. Se on hyvin kallista, eikä sillä ole juuri löydetty käyttöä kemian perustutkimuksen ulkopuolella. Sillä kun ei ole annettavanaan juuri mitään, mitä muut lantanoidit eivät tarjoaisi.
Tuliumilla käsiteltyä kalsiumsulfaattia on käytetty henkilökohtaisissa säteilyannosmittareissa, jotka tuliumin ansiosta voivat mitata hyvin vähäistäkin altistumista.
Tulium on harvinaisista maametalleista toiseksi harvinaisin - jos prometium lasketaan mukaan. Prometiumilla ei kuitenkaan ole yhtään vakaata isotooppia, joten sitä ei löydy luonnosta lainkaan.
Ihminen ei saa biologisesti merkityksetöntä tuliumia ravinnon mukana juuri yhtään. Ympäristöäkään tulium ei uhkaa.
Pehmeä tulium on hopeisen kirkkaasta väristään huolimatta siis yksi tylsimmistä alkuaineista.
Pohjolan asukkaita sentään saattaa imarrella se, että nimi tulium tulee kreikan ja latinan kielien Pohjolaa tarkoittavasta nimestä Thule.
MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä