Pariisin nimikkoaine on metalleista kallein
HS 14.3.2006
 |
Alkuaineet, joiden järjestysluku on 57–71, käyttäytyvät monellakin tavalla kummallisesti. Siksi niiden sijoittaminen jaksolliseen järjestelmään ei ole aivan yksiselitteistä.
Ne ovat kemiallisesti samanlaisia sekä keskenään että ryhmän 3 alkuaineiden, skandiumin ja yttriumin, kanssa.
Monissa alkuainetaulukoissa nämä ns. lantanoidit esitetäänkin sijoittamalle yttriumin alle L-kirjain, joka sitten zoomataan auki taulukon alaosassa.
Lantanoideja kutsutaan myös nimityksellä harvinaiset maametallit, vaikka itse asiassa jotkut niistä ovat maankuoressa melko yleisiä. Kevyin vertaistensa joukossa, lantaani, antoi nimen koko porukalle.
Harvinaisten maametallien kemiallinen samankaltaisuus perustuu poikkeukselliseen elektronien sijoittumiseen.
Kun kuljetaan alkuainetaulukon missä tahansa jaksossa oikealle, uusi elektroni yleensä sijoittuu atomin uloimmalle elektronikuorelle, ja näin muuttaa aineen kemiallisia ominaisuuksia.
Juuri uloimmat elektronithan ovat niitä "käsiä", joiden avulla alkuaine kemiallisesti sitoutuu muihin aineisiin.
Lantanoideilla lisäelektroni ei järjestysluvun kasvaessa sijoitukaan atomin uloimmalle kuorelle, vaan atomin sisempiin osiin.
Tästä syystä harvinaiset maametallit myös "pienenevät kasvaessaan", eli raskaimmat lantanoidit ovat pienempiä kuin kevyimmät.
Alkuaine 71, lutetium, on harvinaisista maametalleista raskain. Tiukasti ottaen se ei oikeastaan kuulu lantanoideihin, vaan on yksi ryhmän 3 siirtymämetalleista.
Lantanoidien yleiseen tapaan lutetiumilla ei ole biologista tehtävää, eikä se ole kovin myrkyllistä. Sitä on ihmisessä hyvin pieniä määriä.
Lutetiumin löysi Pariisin Sorbonnen yliopiston kemisti Georges Urbain vuonna 1907. Siihen päättyi lantanoidilöytöjen sarja, joka alkoi yttriumista vuonna 1794.
Lantanoidit toivat kunniaa varsinkin Ruotsille, mutta Ranska sai sanoa viimeisen sanan. Lutetium tulee roomalaisten Pariisille antamasta nimestä Lutetia.
Lutetiumia löytyy samoista mineraaleista, jotka sisältävät muitakin lantanoideja.
Missään malmissa ei ole kuitenkaan kovin paljon lutetiumia – tässä mielessä se on tosiaankin sananmukaisesti harvinainen maametalli. Tosin se on silti seitsemän kertaa hopeaa yleisempää.
Lutetiumia tuotetaan maailmassa vain kymmenen tonnia vuodessa. Sitä käytetään lähinnä tutkimustarkoituksiin.
Lutetium onkin maailman kallein metalli.
Kilo tätä kovaa ja tiheää metallia maksaa yli 60 000 euroa. Platinaakin saa kilon vajaalla 30 000 eurolla ja kultaa alle 15 000 eurolla.
MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä