Tantaali reagoi laiskasti aineisiin
HS 28.2.2006
 |
Kreikkalaisen mytologian mukaan Tantalos varasti ruoan jumalilta ja tuli näin kuolemattomaksi. Hän myös kutsui jumalat juhliin, jossa hän tarjosi poikansa Pelopsin lihaa.
Jumalia Tantaloksen temput eivät kuitenkaan viihdyttäneet. Rangaistuksena he määräsivät Tantaloksen kidutettavaksi ikuisesti nälällä ja janolla.
Kun hän yritti kurkottaa yläpuolellaan olevia hedelmiä, oksat vetäytyivät kauemmaksi.
Uppsalan yliopiston kemian professori Anders Ekeberg raportoi vuonna 1802 uudesta harmaasta, kovasta metallista.
Tämä alkuaine 73 sai nimen tantaali. Aivan kuten Tantalos ei koskaan tavoittanut vettä eikä ruokaa lähellään, tantaali ei reagoi kemiallisesti juuri mihinkään aineeseen ympärillään.
Monet kemistit pitivät tantaalia samana aineena kuin vuotta aiemmin löydettyä niobiumia. Vasta 1800-luvun puolivälissä varmistui, että näillä kahdella alkuaineella on erilaisia kemiallisia yhdisteitä.
Niobium ja tantaali kuuluvat molemmat alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä ryhmään 5. Niobium on heti tantaalin yläpuolella.
Puhdasta tantaalimetallia onnistui valmistamaan Werner von Bolton lopulta vasta 1903.
Tantaalilla ei ole biologista tehtävää, eikä se ilmeisesti ole myrkyllistä. Ihmiskeho sietää tantaalia hyvin ja sitä käytetäänkin esimerkiksi kirurgien välineissä. Joillakin ihmisillä on tantaali-istutteita, joista potilaat ovat selvinneet ihottumalla.
Tantaalia käytetään myös sähkölaitteissa ja korkean lämpötilan sovelluksissa. Tantaalia käytettäisiin enemmänkin, ellei se olisi hyvin kallista. Tosin se on halvempaa kuin platina, ja siksi se käy usein platinan korvikkeesta.
Tärkein tantaalimalmi on tantaliitti, jossa on myös rautaa, manganeesiä ja niobiumia.
Suurimmat tantaalikaivokset ovat Thaimaassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Brasiliassa, Portugalissa ja Kanadassa. Suurin osa tantaalista saadaan kuitenkin tinan valmistuksen sivutuotteena.
Tantaalia käytetään 2 300 tonnia vuodessa. Arvioita tantaalivarannoista ei ole, mutta tästä metallista tulee tuskin koskaan pulaa.
MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat
 |
|
|