Tihein metalli haisee pahalle
HS 7.2.2006
 |
Alkuaine 76, osmium, on universumin tihein metalli. Litra osmiumia painaisi 20 asteessa 22,588 kilogrammaa.
Marginaalit ovat kuitenkin pienet: litra iridiumia (77) antaisi vaa'alla lukemat 22,562 kilogrammaa. Litra lyijyä painaa vain 11,4 kilogrammaa.
Englantilainen Smithson Tennant löysi osmiumin Lontoossa vuonna 1803 yhtä aikaa iridiumin kanssa.
Hän yritti liuottaa platinaa kuningasvedessä, mutta jäljelle jäi musta ainesosa, joka ei hajonnut. Kemistit olivat aiemminkin eristäneet samaa ainetta, mutta Tennant uskoi siitä löytyvän uusia alkuaineita. Hän sai happokäsittelyllä eristettyä iridiumia ja osmiumia.
Molemmat kuuluvat alkuaineiden ns. platinaryhmään ruteniumin, rodiumin, palladiumin ja platinan kanssa. Niillä on samanlaiset kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet ja niitä löytyy usein samoista geologisista esiintymistä.
Osmium ei ole myrkyllistä, mutta sen pinnalta haihtuva osmiumtetroksidi (OsO4) on. Vain 0,11 mikrogrammaa osmiumtetroksidia kuutiometrissä ilmaa voi ärsyttää herkimpien keuhkoja, silmiä ja ihoa.
Osmiumin pistävästä hajusta voi myös saada päänsäryn.
Tennant nimesikin osmiumin kreikan hajua tarkoittavan sanan osme mukaan.
Osmium esiintyy usein seoksena iridiumin kanssa. "Iridosmiini" on harvinainen metalli, jota löydetään Venäjältä sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikasta.
Suurin osa osmiumista syntyy nikkelin jalostuksen sivutuotteena. Vuodessa tuotetaan alle sata kilogrammaa tätä hohtavaa, hankalasti tehtävää ja vähän kysyttyä metallia.
Osmiumia käytetään teollisuudessa katalysaattorina. Aikoinaan sitä käytettiin myös hienojen täytekynien, kompassien ja gramofonien neuloissa, joissa osmiumin äärimmäisestä kovuudesta ja korroosionsiedosta on hyötyä.
Osmiumia käytettiin myös hehkulankana sähkölampussa 1800-luvun lopussa. Thomas Edisonin lampuissa hehkulanka oli vielä hiiltä.
Osmiumlankaiset lamput menivät kuitenkin helposti rikki. Osmium korvattiin pian tantaalilla ja sitten volframilla, jota käytetään lampuissa yhä.
Aikanaan osmiumtetroksidia käytettiin myös rikostutkinnassa korostamaan sormenjälkiä. Osmiumtetroksidi nimittäin reagoi vähäisiinkin sormien jättämiin rasvajälkiin muodostamalla mustaa osmiumdioksidia (OsO2).
MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä