Meteoriitin ikiaine ei ruostu
HS 31.1.2006
 |
Ruoste ei nakerra kovinta ja painavinta metallia. Alkuaine 77 eli iridium kestää pitkään, esi-isiltä pojanpojille – jos sitä vain saa käyttöönsä.
Iridium on maailmankaikkeudessa näet vasta 84. yleisin alkuaine. Kaivokset irrottavat maankuoresta platinaa muistuttavaa iridiumia käyttöömme vain kolme tonnia vuodessa. Suurin osa iridiumista on nikkelikaivosten sivutuotetta, enimmäkseen Etelä-Afrikasta.
Metalleista kovimpaa eivät liuota hapotkaan. Alkuaine osmiumin kanssa iridium onkin tihein metalli. Iridiumia on sen kovuuden takia aika vaikea työstää.
Iridiumilla on silti päällystetty esimerkiksi arvokkaiden mustekynien kärkiä. Nykyisin iridiumia käytetään hitusen verran elektroniikassa ja esimerkiksi autojen sytytystulppien kärkien päällysteinä. Sitä on laitettu myös moottoreiden ja lentokoneiden osiin, jotka vaativat ehdotonta kestävyyttä.
Monesti iridiumia yhdistetään muihin vahvoihin alkuaineisiin, kuten titaniin ja platinaan.
Iridium kestää korkeita lämpötiloja niin hyvin, että se on metallisulatuksissa ns. upokas, suurta kuumuutta kestävä sulatusastia.
Iridiumin ja sen viereisen alkuaineen osmiumin löysi samalla kertaa Smithson Tennant Lontoossa 1803.
Hän yritti liuottaa alkuaine platinaa vahvassa ns. kuningasvedessä. Työstä jäi kuitenkin jäljelle musta aineosa, joka ei millään hajonnut.
Tennant ei nähnyt iridiumia ensimmäisenä. Kemistit olivat aiemmin eristäneet samaa ainetta. Aiempien raporttien mukaan kuningasveden jäämä oli kuitenkin vain grafiittia.
Tennant ei ollut siitä vakuuttunut ja alkoi tutkia hajoamatonta ainetta. Hän käsitteli sitä eri hapoilla. Lopulta hän pystyi jakamaan aineen emäksien ja happojen avulla kahdeksi aiemmin tuntemattomaksi alkuaineeksi.
Tennant ilmoitti uusista aineista Lontoon Royal Institutioniin keväällä 1804. Tennant nimesi toisen aineen iridiumiksi. Hän johti sanan antiikin Kreikan sateenkaaren jumalattaren Iriksen mukaan koska hän näki alkuaineen suolat niin monissa eri väreissä. Tavallisessa iridiumissa on valkoisenkellertävä sävy.
Iridiumia ei ole kehossa juuri lainkaan, eikä sillä ole biologista merkitystä. Maankuoressakin sitä on niin vähän, että alkuaineella ei ole vaikutuksia ympäristöön.
Todelliset maailmankiertäjät ja jetset voivat tunnistaa sanan iridium muuta kautta. Heillä on ehkä kädessään globaali satelliitinpuhelin Iridium.
Iridium-puhelimen piti 1990-luvun lopulla yleistyä jonkinlaiseksi maailmanpuhelimeksi, mutta sen käyttö on jäänyt suhteellisen vähälle.
Puhelimen yhteys alkuaineen olemukseen jää siis vain nimeen. Yötaivaalla välkehtii jatkuvasti puheluja välittäviä iridium-satelliitteja. Joskus itse alkuainetta tuli taivaalta enemmänkin.
Iridiumin kerrostuma kertoo myös joukkotuhosta
Tuhoiskun vastaväite on, että iridium olisikin alun perin tulivuorista, maan uumenista. Esimerkiksi tulivuori Piton de la Fournaise Réunionin saarella syytää edelleen ilmakehään iridiumia. Saari sijiatsee Madagaskarin itäpuolella.
Samanlaisia meteorikraatterien iskujälkiä on havaittu myös 36 miljoonan vuoden takaa. Iridiumin jälkiä on Popigain kraatterissa Siperiassa ja Pohjois-Venäjällä ja Chesapeakenlahdella Yhdysvalloissa. Iskut eivät kuitenkaan aiheuttaneet sukupuuttoja. Jukatanin isku ei ehkä ollut ainoa syy siihen, miksi dinosaurusten valtakausi Maan päällä päättyi. Maakerrokset osoittavat, että samoihin aikoihin maapallolla raivosi jättimäisiä tulipaloja.
Jopa 25 prosenttia planeetan biomassasta paloi. Tulivuorten laava päästi ilmakehään myrkyllisiä kaasuja.
TIMO PAUKKU / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä