Kulta villitsi kaikki sivilisaatiot
HS 17.1.2006
 |
Alkuaine 79 on keltainen, tiheä, vakaa ja helppo työstää. Sillä ei ole kovinkaan paljoa käyttöä teollisuudessa.
Mitä? Kullasta ei voi alkuaineena puhua näin halventavasti tai kylmänviileästi. Itse asiassa kullassa on kaikki. Se on maailman himotuin (alku)aine. Kullan takia on ryövätty, sodittu, valloitettu ja rakastettu.
Kulta on vedonnut kaikkiin kansoihin kaikkina historian aikoina. Kulta mainitaan jokaisessa uskonnossa ja kansanperinteessä. Se on palvottu, kirkas, pyhä vallan ja loiston kuvastin.
Kulta on tänäänkin hyvin tärkeä. Valtiot ovatkin siksi hamstranneet siitä suurimman osan harkkoina holveihinsa.
Kultakuumeet eivät päättyneet Alaskaan tai Rovaniemeen. Uuden Time-lehden yksi pääaihe käsitteli juuri Intian rikastuvia kultakauppiaita. Intialaiset rakastavat kultaa. Maa ostaa viidesosan maailman kullan vuositarjonnasta. Kauppa käy, vaikka kullan hinta on nyt ylimmillään 24 vuoteen.
Kulta oli ensimmäisiä metalleja, joita ihmiset työstivät. Sitä löytyi hippuina ja jopa kimpaleina joista ja joenvarsilta, ja sitä oli helppo huuhtoa esiin.
Haudoista on löytynyt yli 5 000 vuotta sitten työstettyä kultaa kaksoisvirtain eli nykyisen Irakin alueelta.
Erityisesti Niilin tulvat tuottivat paljon kultaa. Mutta egyptiläiset avasivat jo 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua myös kultakaivoksia. Kultarahojen painaminen alkoi Lyydiassa, nykyisen Turkin alueella. Ensimmäiset todella puhtaat kultarahat painettiin kuningas Kroisoksen – niin, Kroisoksen – aikana noin 550-luvulla ennen ajanlaskua.
Ahneet alkemistit tähtäsivät sittemmin tuhansia vuosia lähinnä vain kullan valmistukseen – näihin päiviin.
Kemia oli tieteenä jo aika pitkällä vuonna 1894, kun ruotsalainen näytelmäkirjailija August Strindberg vielä uskoi valmistaneensa muista aineista kokkaamalla alkuaine kultaa. Strindberg lähetti näytteensä tutkittavaksi, ja se paljastui rautayhdisteeksi.
Kulta ei ole edes harvinaisin tai kallein metalleista. Esimerkiksi platina ja iridium ovat maaperässä harvinaisempia. Ne maksavat markkinoilla enemmän. Yllättävää kyllä, kultaa ei ole louhittu maankuoresta kuin muutamia satoja tuhansia tonneja. Satatuhatta tonnia kultaa täyttäisi kuution, joka on vain 17 metriä kanttiinsa.
Sama huuhdottu ja kaivettu kulta on edelleen käytössä. Hyvin pieni osa on palautunut takaisin maankuoreen suurmiesten hautajaisissa.
Yli puolet kaikesta kullasta on valtioiden rahapajoissa ja keskuspankeissa. Loput ovat koruina, rahoina ja harkkoina, myös laseissa, kultauksina ja elektroniikassa.
Kullan puhtautta mittaa karaatti. Sana tulee Bysantin sanasta keratia ja tarkoittaa kultaseppää. Alimmillaan yhdeksän karaatin kullassa on kultaa enää 38 prosenttia. Tämä kulta jo tummuu. Samalla sen hohde ja arvo häviävät. Siksi matalimman karaatin kultaa ei juuri käytetä. Yleensä kultaa sekoitetaan hopean ja kuparin kanssa, ja hieman sinkin.
Kaikesta kullasta 75 prosenttia menee kultakoruihin. Kultasepille riittää töitä. Vain joitakin kultaketjuja tehdään koneellisesti. Alan suuryritys Pforzheim työllistää Saksassa 25 000 kultakorujen tekijää.
Arvometalleihin perustuvat rahayksiköt hallitsivat maailmassa aina 1900-luvun alkuun asti. Setelit olivat kuitteja arvometalleista. Setelejä vastaan sai lunastaa pankista setelissä mainitun määrän metallia.
Kulta- tai hopeakantaa pidettiin yllä 1970-luvulle asti. Lopussa oikeus vaihtaa seteleitä kultaan tai hopeaan oli keskuspankeilla, ei kadunmiehillä.
Kaikista alkuaineista juuri kulta käy parhaiten takomiseen. Sen saa helposti ohuiksi kalvoiksi ja lehtikullaksi. Kultauksia on aina käytetty arkkitehtuurissa.
Kultagrammasta, riisinkokoisesta hipusta, voi ohentaa neliömetrin kokoisen kalvon lehtikullaksi kultaukseen.
Kulta säilyy mainiosti, mikä johtuu sen uloimpien elektronien vakaudesta. Kultaa eivät juuri koverra ilma, emäkset tai hapot. Kulta johtaa hyvin sähköä eikä altistu korroosiolle.
Oikeaa käyttöä kullalla on avaruuslaitteissa, koska se heijastaa mainiosti infrapuna- eli lämpösäteilyä ja suojaa herkkiä laitteita. Sitä käytetään elektroniikassa kytkinpinnoissa.
Lääketieteessä nivelreumaa on hoidettu kullalla, ja jo etruskit käyttivät kultaa hampaisiin. Hampaisiin uppoaa 60 tonnia kultaa vuodessa.
Maailman valtamerissä on yli kymmenen miljoonaa tonnia kultaa. Pitoisuus on kuitenkin vain kymmenen miljoonasosaa tuhannessa litrassa vettä. Yritykset rikastua erottelemalla kultaa vedestä ovat epäonnistuneet. Taivaaltakin sataa joskus kultaa. Ainakin Erebus-tulivuori Etelämantereella on sylkenyt kultapölyä.
TIMO PAUKKU / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä