Alkuaineet


   HS.fi

Elohopea oli alkemistien suosikkeja
HS 10.1.2006

Alkemistit uskoivat ennen kemian kehittymistä, että alkuaine elohopeassa oli koko alkemian salaisuus.

Elohopea muka kätki reseptin, jolla muita metalleja voisi muuntaa kullaksi. Elohopean perusolemushan näytti muuntuvan liukkaalta.

Nyt tiedämme, että elohopea on vain alkuaine muiden joukossa, mutta ihmiselle aina vaarallinen. Monet tutkijat saivat kokeissa elohopeaa elimistöön, jossa se rikastuu. Esimerkiksi fyysikko Isaac Newtonin hiuksista löytyi paljon elohopeaa. Se johtui hänen elinikäisestä alkemistin harrastuksestaan.

Hiuksissa on paljon rikkiä sisältäviä aminohappoja, joihin elohopea sitoutuu.

Tietämättömät lääkärit ovat tyhmyyksissään käyttäneet elohopeaa esimerkiksi nesteenpoistoon ja ulostuslääkkeenä.

Kesti kauan ennen kuin alkuaine 80:n kasautuvat vaikutukset elimistössä alettiin ymmärtää. Nykyajan kuuluisimpia herättäjiä lienevät Minamatan lahden myrkytykset Japanissa 1950-luvulla.

Paikallinen kemiantehdas oli laskenut lahdelle metyylielohopeaa yli sata tonnia vuodessa 30 vuoden ajan.

Elohopea läpäisee solukalvot, on rasvaliukoinen ja rikastui siksi esimerkiksi kaloihin. Joissakin lahdelta pyydetyissä kaloissa oli yli 0,2 prosenttia elohopeaa. Yli 10 000 ihmistä sairastui Minamata-tautiin, joka heikensi keskushermostoa.

Kalastuskielto lahdella astui voimaan 1956. Uhrit ja omaiset saivat vielä 1980-luvulla korvauksia myrkytyksistä.

Äkillisen elohopeamyrkytyksen oireita ovat raju päänsärky, unetus, oksennus, vatsakivut, ripuli ja metallinen maku suussa.

Myrkytystilan jatkuessa hampaat alkavat irrota. Pieninäkin määrinä pitkän ajan kuluessa elohopea heikentää hermostoa ja aiheuttaa muistihäiriöitä ja vainoharhoja. Kädet täristävät.

Istukka ei suodata elohopeaa, joten alkuaine siirtyy myös sikiöön ja voi aiheuttaa epämuodostumia.

Myrkyllisyydestään huolimatta elohopea on alkuaine, jota nykyihminen on käyttänyt ehkä pisimpään.

Punainen elohopeamalmista saatava väriaine on sinooperi. Sen tunsivat jo paleoliittisen ajan luolataiteilijat Espanjassa ja Ranskassa noin 30 000 vuotta sitten.

Espanjan elohopeaesiintymiä hyödynnettiin aikoinaan ainakin 2 500 vuotta. Roomaan vietiin joka vuosi yli neljä tonnia elohopeaa. Vanhin tunnettu suora elohopeanäyte on saatu muinaisen Egyptin haudoista noin 1 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Elohopealla oli tuhansia vuosia myöhemmin tärkeä osuus myös tieteellisessä vallankumouksessa. Elohopea oli nestemäisenä mittatikkuna ihanteellista, koska se ei tarttunut lasiputkiin. Se liikkui vapaasti, kun mitattava ilmanpaine tai lämpötila vaihtuivat.

Elohopeaa onkin käytetty näihin päiviin lämpö- ja painemittareissa. Anturit ja digitaaliset mittarit taitavat viedä hiljalleen siltä voiton.

Elohopeaa on sähkölaitteissakin korvattu enimmäkseen muilla yhdisteillä myrkyllisyyden takia. Samoin hammaspaikoissa elohopeaiset amalgaamit on korvattu muoviyhdisteillä.

Elohopean englantilainen nimi Mercury tulee planeetta Merkuriuksen mukaan. Kemiallinen lyhenne on Hg, latinan sanasta hydragyrum, joka merkitsee nestemäistä hopeaa.

Elohopea on universumin 68. yleisin alkuaine. Sadevedessä elohopeaa on 2–5 miljoonasosaa. Maailmassa tuotetaan noin 8 000 tonnia elohopeaa vuodessa. Ihminen saa elohopeaa kolmisen milligrammaa päivässä erityisesti porkkanoista, sienistä ja perunoista.


HS

AIEMMAT OSAT