Agatha Christie myrkytti dekkarissa talliumillakin
HS 3.1.2006
 |
Alkuaine 81 eli tallium (Tl) tappaa rikosromaaneissa ja puutarhassakin.
Kaikkien dekkaristien äitiä Agatha Christietä on syytetty siitä, että hän toi talliumin myrkkynä murhamiesten tietoon kirjassaan The Pale Horse (1961; suom. Totuus Hallavan hevosen majatalosta, 1962).
Mutta talliuminkaan avulla surmatyötä ei saa lavastettua täysin aukottomaksi. Huomaamme sen Alkuaineet -sarjan osan 81 loppuratkaisussa.
Alkuaineena tallium on myrkyllinen raskasmetalli, joka voi tulla elimistöön ihonkin läpi.
Talliumilla aiheutetun myrkytyksen oireita ovat horrosmainen uneliaisuus, tunnottomuus, käsien pistely ja samentunut puhe.
Tallium vaikuttaa haitallisesti entsyymeihin aivoissa, lihaksissa ja iholla. Vahingoittuvat entsyymit aktivoivat meille tärkeää kaliumia.
Kaikkiin talliummyrkytyksiin ei liity rikoksia ja salaliittoja. Vuonna 1987 ainakin 44 ihmistä kuoli Gyanassa Etelä-Amerikassa talliummyrkytykseen, jonka he saivat maidosta.
Lehmät saivat talliumin siirappimaisesta nesteestä, johon oli sekoittunut talliumsulfaattia. Sulfaatilla oli puolestaan haluttu tappaa sokeriruokoa syöviä rottia.
Irakin sotilasjohdon on Saddamin ajalla sanottu myrkyttäneen talliumilla vastustajia. Kuolinsyyt saatiin näin näyttämään luonnollisilta.
Länsimaissa talliumsulfaatin käyttö on kielletty torjunta-aineena. Se tehoaisi erityisesti rottiin, torakoihin ja muurahaisiin. Vaikka kasvien juuret ihmevätkin maankuoresta talliumia, ei sitä ole maassa vaaraksi asti. Tallium ei ole saastuttanut ympäristöä niin paljoa kuin sen alkuaineiden jaksollisen järjestelmän naapurit, elohopea ja lyijy.
Talliumilla on myös tuotettu nopeasti kaljuja päälakia silloin, kun päähän ei ole haluttu koskea. Päänahan silsa on esimerkiksi sienitauti, joka tarttuu kosketuksesta helposti.
Siksi tukkaa ei haluttu parturoida. Mutta talliumin avulla potilaan tukka putosi helposti.
Talliumista tulikin 1800-luvulla yleinen hiustenpoistaja yli 50 vuodeksi. Ja muiden karvojen. Vielä 1930-luvulla talliumasetaattia myytiin karvoja poistavana voiteena.
Tavallinen tallaaja saaa ruoasta joka päivä noin kaksi gramman miljoonasosaa talliumia. Kuolettava annos on noin gramma – puolisen grammaa eli 500 milligrammaa määrättiin niille, joilla oli hiussalsaa.
Oireita ilmaantuu elimistöön vajaan kahden viikon kuluttu siitä, kun talliumia on saanut runsaasti. Sisäelimet alkavat tulkita talliumia tärkeäksi kaliumiksi. Sitä kasautuu eniten munuaisiin ja maksaan. Vielä 1970-luvulla tutkijat luulivat, että talliummyrkytykseen ei ole hoitoa.
Talliumiin löytyi kuitenkin vastalääke, sinisen musteen väriaine. Se hajottaa myrkkyä, kun musteesta vapautuu kaliumia elimistöön.
Tallium ei ole aina vahingollista. Keinotekoista talliumin isotooppia 201 käytetään sydäntautien tutkinnassa.
Talliumin havaitsi 1861 ensi kertaa vihreänä raitana alkuaineiden spektrissä fyysikko William Crookes. Hän nimesi alkuaineen kreikan kielen kantasanan tallos mukaan. Se merkitsee vihreää haaraketta.
Tallium on universumin 59. yleisin alkuaine. Pehmeä hopeanvalkoinen metalli tummenee kosteassa ilmassa.
Vuonna 1862 fyysikko Claude-Auguste Lamy eristi Ranskassa talliumia metallina ja teki alkuaineesta ohuen harkonkin. Pian talliumia löytyi jokipuroista, viinistä, tupakasta ja sokerijuurikkaista.
Talliumia saa nykyään sivutuotteena sinkin ja lyijyn sulatuksessa. Maailman kaivosteollisuus tuottaa sitä 30 tonnia vuodessa. Talliumin varantoja ei ole kartoitettu, koska alkuaineen kysyntä on vähäistä.
Talliumia tarvitaan tehtaissa linssien valmistuksessa. Alkuaineen avulla voi muuttaa erikoislasin sulamislämpötilaa.
Tallium ei takaa täydellistä rikosta. Murhaaja ei saa rauhaa, vaikka uhri olisi jo tuhkattu.
Britanniassa paljastui 1970-luvulla talliummyrkytys jälkikäteen uhrin tuhkista.
Tuhkan pitoisuuksia mitattiin uudelleen atomispektrometrin avulla. Tuhkasta löytyi luonnottoman suuria pitoisuuksia alkuaine talliumia. Se oli vahva peruste murhamiehen tuomitsemiseksi.
TIMO PAUKKU / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä