Vismuttia ongella, meikeissä ja ripuliin
HS 20.12.2005
 |
Kalamiehet, vatsavaivaiset ja manikyyrien tekijät voivat tunnistaa, mikä on harvinainen alkuaine vismutti (Bi).
Se on lähes yhtä painavaa kuin lyijy, mutta melko turvallista luonnolle. Niinpä vismutti on usein korvannut lyijypainon kalastuskoukuissa.
Vismuttia on monessa apteekin ripulilääkkeessä, koska se tuhoaa vatsan bakteereja.
Kynsilakan ja huulipunan helmeilyyn tarvitaan myös vismuttikloridia.
Raskaiden alkuaineiden joukossa vismutti on "kiltti". Saamme sitä päivittäin ravinnossa ilman sivuvaikutuksia, tosin vain alle 20 mikrogrammaa. Kasveissakaan ei ole juuri enempää vismuttia kuin nuo 20 miljoonasosaa.
Yhden ihmisen on tosin väitetty kuolleen vismutin yliannostukseen, mutta onhan vaikka vedenkin liiallinen kertakäyttö vaaraksi. Liiallisesti nautittuna vismutti aiheuttanee maksavaivoja.
(Al)kemistit osasivat valaa vismuttia tinayhdisteen kanssa jo vuonna 1450. Käsityöläiset tekivät vismutista koristelippaita ja -uurnia. Saksassa heillä oli oma kiltakin.
Pitkään aikaan vismuttia ei yleensä erotettu lyijystä ja tinasta, niin samanlaisia ne ovat. Vasta 1753 Claude-François Geoffroy nuorempi osoitti, että vismutti on jotain muuta kuin lyijy, ja kuvasi alkuaineen 83 ominaisuuksia.
Nimi tulee saksan Bisemutumista. Se juontaa juurensa sanasta Wismuth, joka puolestaan viittaa valkoiseen massaan, weisse masse.
Vismutti on raskas hopean kaltainen metalli. Puhtaana se on haurasta, ja siksi se sekoitetaan muihin metalleihin.
Vismutti on myös tinan tapaista, hieman punertavaa ja metallinkiiltoista. Sitä voidaan jauhaa ja käyttää helposti sulavissa metalliseoksissa.
Alkuainetta syntyy lyijyn ja kuparin sulatuksen sivutuotteina. Sitä saadaan eniten Boliviasta, Perusta, Japanista, Meksikosta ja Kanadasta, yhteensä vain 3 000 tonnia vuodessa.
Vismutti sulaa jo 271 asteessa, tinaan ja lyijyyn sekoitettuna vielä helpommin. Siksi sitä käytettiin aikoinaan sähkösytytyksessä. Se kelpaa automaattisiin sammuttimiin laukaisijaksi.
Biologisesti vismutilla ei juuri ole merkitystä. Sitä esiintyy luonnossa osittain vapaana. Tärkein vismuttimalmi on vismuttihohde eli vismutiniitti, Bi2S3.
Bi-209 on lievästi radioaktiivinen. Sen puoliintumisaika on ehkä triljoonia vuosia. Vismutti onkin raskain alkuaine, jolla on vakaa ydin.
TIMO PAUKKU / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä