Poloniumin säteily aiheutti leukemian Curien tyttäressä
HS 13.12.2005
 |
Polonium. Helppo arvata alkuaineen nimen alkuperä: alkuaine 84 polonium (Po) on saanut nimensä valtion, Puolan mukaan.
Puolasta nimen jäljet johtavat tietysti tieteen historiaan kuuluisimpaan naiseen. Puolalainen Marie Curie eristi näet tämän alkuaineen uraanimineraaleista ensi kertaa 1898.
Kaksikin nobelia saanut Curie teki työn vaivalloisesti miehensä Pierren kanssa Pariisissa. Curiet halusivat tietää, mikä on uraanimineraali pikivälkkeessä se aine, joka säteili jopa neljä kertaa voimallisemmin kuin muu uraani.
Aineen radioaktiivisuutta ei vielä tunnettu, mutta jäljillä oltiin. Pikivälke on nimensä mukaisesti pikimäinen, väriltään musta tai ruskea mineraali. Uraniniitti ja pikivälke ovat tärkeimpiä uraanimineraaleja.
Curiet saivat käyttöönsä useita tonneja uraanikaivosten jäämiä Böömistä Joachimsthalista. Itävallan hallitus luovutti mineraalit. Curiet olivat pyytäneet ainetta, koska heillä ei ollut varaa ostaa pikivälkettä. Uraanissa poloniumia on suunnilleen sata mikrogrammaa eli miljoonasosaa yhtä tonnia kohti.
Polonium on hyvin vaarallista ihmiselle, koska se on radioaktiivista. Se säteilee alfahiukkasia. Polonium lienee yksi tappavimmista tunnetuista aineista. Se on arvioitu miljoonia kertoja myrkyllisemmäksi kuin dekkareista tuttu syanidi.
Marie Curie kuoli leukemiaan 1934, mutta ei poloniumiin. Leukemia johtui siitä, että hän altistui myös radioaktiiviselle radiumille vuosien ajan.
Curien tytär Irène Joliot Curie, myös nobelisti, kuoli äitinsä tavoin leukemiaan 1956. Hänen kuolemansa on liitetty poloniumiin. Yksi poloniumia sisältävä säilytysastia oli näet hajonnut Irènen laboratoriossa jo 1940-luvun alussa.
Aine on ärjyä. Pienikin kapselillinen poloniumia saavuttaa peräti 500 asteen lämpötilan. Pieni poloniumkapseli tuottaa tunnissa 520 kilojoulea energiaa. Juuri tästä syystä poloniumia käytetään lämpölähteenä avaruuden satelliiteissa. Avaruusaluksissahan jokainen rahtikuorman gramma mietitään hyvin tarkasti.
Kemisti Dimitri Mendelejev oli ennustanut uuden alkuaineen jo 1891 kuulussa taulukossaan, josta tuli alkuaineiden jaksollinen järjestelmä ja yksi luonnontieteiden ikoneista. Mendelejev väittii, että alkuaine vismutin (83) jälkeen pitäisi esiintyä alkuaine, joka muistuttaisi telluuria (52). Mendelejev jopa ennusti, että uuden alkuaineen atomipaino olisi 212. Oikea luku on 209.
Maailmalla ei tiettävästi missään eristetä poloniumia uraanista kaivoksissa.
Alkuaine 85:n eli astatiinin tavoin myöskään poloniumia ei löydy elävästä elämästä. Sitä ei ole löydetty gramman osiakaan tutkimuslaitosten ja laboratorioiden ulkopuolelta. Sen sijaan Marie Curien eristämää yhtä poloniumin isotooppia valmistetaan ehkä satakunta grammaa vuodessa.
Isotooppia syntyy ydinreaktoreissa, kun alkuaine vismuttia pommitetaan neutroneilla.
Aiemmin poloniumia käyttivät tekstiilitehtaat ja valokuvaajat valokuvauslaatoissa. Sen säteily poisti sähköisyyttä.
Kangaspainoissa staattinen sähkö saattoi aiheuttaa työntekijöille sähköiskuja. Valokuvauslaatoissa polonium esti pölyn kerääntymisen laatoille.
Fyysikot käyttävät tutkimuksessa poloniumia alfasäteilyn lähteenä. Sen avulla voi tuottaa kätevästi neutroneja jopa mukana kannettavassa muodossa. Yleensä neutroneja voi tuottaa vain ydinreaktoreissa.
Polonium kuuluu maailman kymmenen harvinaisimman alkuaineen joukkoon. Meressä ja ilmakehässä sitä ei esiinny lainkaan. Polonium ei ole juurikaan ympäristöongelma, koska sitä on maapallolla niin vähän ja se puoliintuu nopsaan. Puolet siitä hajoaa vapaassa tilassa jo kolmessa päivässä.
Poloniumin isotoopilla 209 on kuitenkin peräti 102 vuoden puoliintumisaika.
TIMO PAUKKU / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä