Astatiinia on maankuoressa vain kymmeniä grammoja
HS 6.12.2005
 |
Alkuaineella 85 eli astatiinilla (At) ei ole biologista merkitystä. Sitä ei voi myöskään löytää luonnosta ydinlaitoksien tai laboratorioiden ulkopuolelta.
Astatiinia on maankuoressa ehkä vain alle 30 grammaa! Ihmisessä, vedessä tai ilmakehässä sitä ei esiinny lainkaan.
Alkuaineista se onkin universumin kymmenen harvinaisimman joukossa.
Maailmassa on tähän päivään mennessä tuotettu astatiinia alle gramman miljoonasosa.
Astatiinia tuskin koskaan tuotetaan niin paljoa, että sen voisi paljain silmin havaita. Ja vaikka sen näkisi, kestäisi näkymä vain hetken. Astatiini hajoaa nopeasti, ja hyvä näin. Radioaktiivisuutensa takia se on ihmiselle hyvin vaarallista.
Astatiini muistuttaa kemiallisesti jodia. Se kuuluu yhdessä jodin, bromin, kloorin ja fluorin kanssa halogeenien ryhmään alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä.
Astatiinin pitäisi suomeksi oikeastaan olla astaatti. Emmehän puhu myöskään jodiinista, bromiinista tai fluoriinista.
Astatiinin havaitsi ensi kertaa 1931 kemisti Fred Allisonin ryhmä. Allison päätti ristiä aineen alabamiiniksi osavaltio Alabaman mukaan. Kemian kansainvälinen unioni IUPAC ei tuota nimeä hyväksynyt .
Astatiinia valmisti ensi kertaa Kalifornian yliopisto 1940. Työn tekivät Dale Corson, Kenneth MacKenzie ja Emilio Segré. Italialainen Segré oli jo aiemmin ehtinyt valmistaa alkuaine teknetiumia.
Astatiini sai nimensä vasta 1947. Nimen kanta on astatos. Se on kreikkaa ja merkitsee epävakaata.
Astatiinin valmistajat kertoivat heti, että he eivät ehtisi tutkia uutta alkuainetta enempää. Syynä oli 1940-luvun alun jättimäinen Manhattan-hanke. Se kokosi maailman johtavat ydinfysiikan tutkijat atomipommin kehittelyyn.
Sodankin jälkeen astatiinia on tutkittu hyvin vähän. Yksi syy on juuri sen isoto
TIMO PAUKKU / Helsingin Sanomat
 |
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä