Radonista puolet säteilyannoksesta
HS 29.11.2005
 |
Alkuaine 86, radon, on raskain jalokaasuista. Jalokaasuiksi kutsutaan jaksollisen järjestelmän ryhmää 18. Jalokaasut eivät juuri koskaan muodosta kemiallisia sidoksia.
Nimi radon tulee radiumista (88), jonka hajoamistuote radon on. Nimi päättyy oikeaoppisesti -on, kuten kevyempien jalokaasujen nimet: neon, argon, krypton, ksenon.
Kevyin jalokaasu helium on ainoa poikkeus ja tyylirikko tästä säännöstä.
Radonilla ei ole biologista tehtävää, mutta se on radioaktiivisuutensa takia epävakaa ja terveydelle vaarallinen aine.
Jo keskiajalla Böömin alueen kaivostyöläiset kuolivat nuorina keuhkosyöpään.
Radon on yksi lenkki uraanin hajoamisketjussa. Siksi sitä esiintyy varsinkin uraanikaivoksissa, mutta myös muualla.
Radonin löytäjänä on pidetty Friedrich Ernst Dornia. Hän tutki Hallessa Saksassa vuonna 1900 radiumyhdisteiden synnyttämiä kaasuja. Hän ei vain tiennyt työskentelevänsä uuden alkuaineen parissa.
Kunnia radonin löytämisestä voisi yhtä hyvin kuulua Ernest Rutherfordille, joka tutki McGillin yliopistossa Montrealissa toriumin synnyttämiä radioaktiivisia kaasuja vuonna 1902. Hän myös ymmärsi löytäneensä uuden alkuaineen.
Radonkaasua kertyy radiumin isotoopin 226 näytteestä 0,001 kuutiosenttimetriä radiumgrammaa kohden päivässä. Radonia on aikanaan käytetty syövän hoitoon, mutta nykyään siitä on vain harmia.
Suomalaisten vuosittain saamasta säteilyannoksesta radonista on peräisin noin puolet. Sitä vähennettäisiin tehokkaimmin pienentämällä huoneilman radonpitoisuutta. Asuntojen, työpaikkojen ja porakaivovesien radonpitoisuudet ovat Suomessa maailman suurimpia.
Säteilyturvakeskus on aloittamassa radontalkoot lähes 40 kunnassa. Tavoitteena on keuhkosyöpien vähentäminen.
Radonmittauksia tehdään talvikaudella myös muissa kuin talkookunnissa.
Tietoa radonilta suojautumisesta Säteilyturvakeskuksen verkkosivuilta: www.stuk.fi
MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä