Kioto velvoittaa – vaan ei kaikkia
Kansainvälinen ilmastopaneeli on arvioinut, että ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamista maailmanlaajuisesti yli 60 prosentilla. Kiotossa 1997 solmitulla ympäristösopimuksella teollisuusmaat sitoutuivat vähentämään päästöjä 5,2 prosentilla vuoteen 2012 mennessä. Päästötavoitteet vaihtelevat maittain ja kehitysmaille niitä ei määritelty lainkaan.
EU:n on vähennettävä hiilidioksidipäästöjään yhteensä kahdeksan prosenttia vuoden 1990 tasosta. Sisäisesti unionissa päädyttiin jakoon, jonka mukaan köyhempi etelä saa päästää jatkossa ilmoille enemmän kasvihuonekaasuja, kun taas Keski-Euroopassa vähennetään rajummin.
Suomen ja Ranskan osaksi tuli palauttaa päästönsä vuoden 1990 tasolle eli hiilidioksidin osalta Suomessa 76,8 tonniin.
Suomen viime vuoden hiilidioksidipäästöistä tiedot on vielä vahvistamatta, mutta Kauppa- ja teollisuusministeriössä uskotaan vuoden saldoksi muodostuvan noin 83 miljoonaa tonnia. Viime vuonna hallitus arvioi, että Kioton sopimuksen ensimmäisellä kaudella 2005–2007 Suomi jää Kioton tavoitteista noin 14 prosenttia.
Maailmalla ei ole yhteistä näkemystä siitä, miten ilmastonmuutokseen puututtaisiin sen jälkeen, kun Kioton sopimus umpeutuu vuonna 2012. Lähinnä Yhdysvaltojen vastustuksen vuoksi asiasta ei edes neuvotella virallisesti ainakaan vuoden 2005 aikana.
Suurin ongelma sovun saavuttamiseksi lienee Yhdysvaltojen asennoituminen. Se tuottaa ilmoille kasvihuonekaasuja enemmän kuin mikään muu maa. Se ei halua sitoutua mihinkään numeroilla määriteltäviin tavoitteisiin, vaan uskoo pystyvänsä vähentämään päästöjään kehittämällä ympäristöystävällistä tekniikkaa. Yhdysvaltain mielestä Kioton sopimus on sen kilpailukyvyn kannalta epäoikeudenmukainen.
Toinen suuri pulma on kehitysmaiden osuus. Kehitysmaille ei ole määritelty päästötavoitteita. Keskusteluun noussee, millaisia kehitysmaita ovat ilmaston kannalta sellaiset maat kuin Kiina, Intia tai Brasilia. Nämä kolme tuottavat jo nyt yhdessä enemmän päästöjä kuin Yhdysvallat.
Yhdysvallat, EU ja monet kehitysmaatkin painostavat näitä nopeasti kehittyviä maita mukaan tuleviin kansainvälisiin sopimuksiin – jos sellaisia saadaan koskaan solmituksi. Toisaalta kehittyvät maat kysyvät, miksi heidän pitäisi hidastaa teollistumistaan, kun kasvihuoneilmiö on syntynyt vanhojen kehittyneiden maiden teollistumisen seurauksena.
Epävirallisesti YK:n ilmastosopimukseen kuuluvat maat neuvottelevat jatkotoimista toukokuussa. Ilmastosopimukseen kuuluu myös Kioton sopimukseen sitoutumattomia maita kuten Yhdysvallat.
Maailman suurimmat hiilidioksidipäästöt
(miljoonaa tonnia, luvut vuodelta 2002)
|
Yhdysvallat |
5 652
|
Kiina |
3 307
|
Venäjä |
1 503
|
Japani |
1 207
|
Intia |
1 016
|
Saksa |
838
|
Kanada |
532
|
Iso-Britannia |
529
|
Korea |
452
|
Italia |
433
|
|
|
Brasilian päästöt eivät olleet täysimääräisinä tilastossa 2002.
Joulukuussa 2004 Brasilia ilmoitti tuottavansa kolme prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, mikä nostaa sen kuudennelle sijalle suurimpien päästöjen aiheuttajien listalla.
Lihavoidut maat eivät ole joko ratifioineet Kioton sopimusta tai se ei niitä koske.
Lähde: Kauppa- ja teollisuusministeriö
|
|
|
|
