Rikastuisinko päästökaupalla?

Yksi keino torjua ilmastonmuutosta on päästökauppa. Kummalliselta kuullostava järjestelmä tulee ymmärrettäväksi jos sitä vertaa pörssiin, jossa kuka tahansa voi käydä kauppaa erilaisilla arvopapereilla.
     Päästökauppapörssissä yksi arvopaperi on yhtä kuin oikeus päästää ilmoille yksi tonni hiilidioksidia.
     Päästökauppa alkoi virallisesti vuoden 2005 alussa. Kunhan Suomen päästökaupparekisteri ja EU:n rekisteri saadaan sovitetuksi yhteen, niin kuka tahansa voi alkaa käydä näillä arvopapereilla kauppaa.
     Arvopaperin hinnan määrää kysynnän ja tarjonnan laki. Viime kuukausina kauppaa päästötonneista on käyty 6,5–8,65 euron kappalehintaan.
     
Kuka tahansa yksityishenkilö, pankkiiriliike tai välittäjä pääsee kaupantekoon maksamalla 50 euron tilinavausmaksun. Päästöoikeustilin käytöstä päästökaupparekisteri perii lisäksi vuosimaksun, joka on 50–1 000 euroa. Vuosimaksu määräytyy vuoden aikana tilillä olleiden päästöoikeuksien määrän perusteella.

Suomessa on noin 500 sellaista teollisuuslaitosta, joiden on pakko rekisteröityä päästöpörssiin. Näille etupäässä energia-alan ja teollisuuden tuotantolaitoksille annetaan vuotuinen päästökiintiö. Mikäli kiintiö ylittyy, täytyy päästöoikeuksia ostaa.

Myytävä ja ostettava eli tuotantolaitosten päästöoikeudet tulevat jakoon vuosittain.
     Suomi jakoi omille päästökaupan piirissä oleville yrityksilleen verrattain runsaskätisesti oikeuksia vuoteen 2007 asti, mutta Kioton toiselle kaudelle 2008–12 kiintiöiden arvellaan vähenevän jopa 10–15 prosenttia.

Jos ilmoille on tullut töräytetyksi enemmän kuin valtion ilmaiseksi antamat tai ostetut oikeudet antavat myöten, joutuu ostamaan pörssistä puuttuvat oikeudet sekä maksamaan sakon. Sakko on nyt 40 euroa ja vuoden 2007 jälkeen 100 euroa oikeudetta päästettyä tonnia kohti.
     Taseen on täsmättävä.