Valtio ei rahoita päästökauppoja

Päästökauppaa on arvosteltu voimakkaasti ja monelta suunnalta. Ammattiyhdistysliike ja elinkeinoelämä ovat yhdessä pelänneet sen lisäävän kuluja, syövän kannattavuutta ja vievän työpaikkoja. Helsingin ylipormestari Eva-Riitta Siitonen (kok) arvioi marraskuussa 2004, että Helsingin Energian pakko-ostot nostaisivat sähkölaskuja viidestä jopa viiteenkymmeneen prosenttiin, markkinatilanteesta riippuen.
     
Päästökauppaa käydään toistaiseksi vain Euroopassa. Koska päästöoikeudet eri maille on jaettu eri tavoin, uskotaan yritysten Suomen kaltaisissa maissa olevan ostajan asemassa ja entisen itäblokin pääsevän rahastamaan.
     Tämä johtuu siitä, että päästöoikeuksia jaettaessa lähtökohtana olivat vuoden 1990 päästöt. Moni Itä-Euroopan maa ei sosialismin romahduksen jälkeen vieläkään ole noussut niin paljon, että energiaa kuluisi edes yhtä paljon kuin vertailuvuonna.
     Tilanne ei ole omiaan rohkaisemaan näiden maiden tuotantolaitoksia päästöjä vähentäviin investointeihin.

Päästökaupan lisäksi on olemassa järjestelmiä, joilla maa voi hankkia päästöoikeuksia myös rahoittamalla hiilidioksidipäästöjä vähentäviä hankkeita jossakin toisessa maassa. Tällaisiin ei ole ollut kovin suurta mielenkiintoa.
     Suomi on rahoittanut muun muassa virolaista tuulipuistoa ja hondurasilaisen voimalaitoksen saneerausta.
     Valtion rahaa tällaisiin hankkeisiin lienee luvassa nihkeästi, koska nämä hankkeet eivät saa olla pois muusta kehitysavusta. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk) on ilmoittanut, ettei valtio aio osallistua päästöoikeuksien hankintaan.
     Maailmanpankin hiilirahastoon Suomi on sijoittanut kymmenen miljoonaa euroa. Kun maailmanpankki tällä rahalla tukee päästöjen vähenemistä jossain päin maailmaa, saa Suomi kiintiöönsä päästöoikeutta sen verran kuin päästöt kohdemassa vähenevät.

Enemmän kuin numeroihin sidotuista kiintiöistä Suomi lienee jatkossa kiinnostuneempi sitoutumaan ympäristöystävällisen teknologian kehittämisestä ja keinoista vähentää energian kulutusta.

Hallitus antaa huhtikuussa eduskunnalle energiaselonteon. Edellinen kansallinen ilmastostrategia on vuodelta 2001, minkä jälkeen on sekä aloitettu päästökauppa että päätetty uuden ydinvoimalan rakentamisesta.