Mikko Alatalon arvoitus

Aivo Kurkiaisen tutkiva ryhmä on saanut käsiinsä kirjeen, joka paljastaa Mikko Alatalon synkän salaisuuden ja syyn hänen mahdolliselle salaperäiselle katoamiselleen. Kirje on peräisin taholta, joka ei halua henkilöllisyyttään julkisuuteen, vaan käyttää itsestään nimitystä ”Mikko Alatalon perikunta”.

    Aivo Kurkiainen julkaisee kirjeen yksinoikeudella ja lyhentämättömänä.

Rakkaat lapseni

Kun luette kirjettäni, olen jo kaukana täältä. Minut on tultu hakemaan kotiin, sillä minä olen muukalainen.

Kauan kauan sitten eräässä kaukaisessa galaksissa syttyi sota minun maailmani HS568:n ja perivihollisemme E150:n välillä.

    Minä olin erikoisjoukkojen sotilas ja sain tehtäväkseni hyökätä E150:n linjojen taakse, Maa-planeetalle, joka oli viholliselle tärkeä raaka-ainetuottaja.

    HS568:n sotateknologia perustuu voimakkaisiin disharmonisiin ääniin, jotka tuhoavat vihollisen hermoston. Minä oli sotavoimiemme parhaita sotilaita, koska kykenin muodostamaan kaikkein pahimpia ääniä.

Maihinnousualuksemme kuitenkin eksyi ja putosi maahan Tampereen kaupungin lähistöllä. Olin ainoa, joka selvisi törmäyksestä hengissä.

    Lähdin etsimään muita maihinnousseita HS568:n taistelijoita ja Tampereella törmäsin kellariin, josta kuului hirvittäviä ääniä. Pitkätukkaiset soturit harjoittelivat kellarissa Maan valtausta. Olin onnellinen, sillä uskoin jälleen tehtäväni onnistuvan.

Pakkasimme aseemme pakettiautoon ja lähdimme taisteluun paikkaan, jota kutsuttiin Ylioppilastaloksi.

    Avasimme äänen. Keskellä lattiaa seisovat ihmiset alkoivat huojua, sätkiä ja huutaa.

    Mutta ihmiset eivät tuhoutuneetkaan, vaan nauttivat aiheuttamistani tappavista ja epävireisistä äänistä.

    Tapaamani pitkätukat olivatkin suomalasia rock-muusikoita, ja tahtomattani minusta tuli suosittu esiintyjä. Taisteluääniäni sisältäviä levyjä myytiin kymmeniä tuhansia kappaleita.

    Sotilastiedustelumme oli epäonnistunut - ja minä olin Maassa yksin.

En kuitenkaan myynyt sieluani viholliselle. Olin käytännössä sotavanki, joten yritin päästä takaisin omille linjoille. Valmistelin pakoani soluttautumalla: menin naimisiin ja sain lapsia.

    Samalla yritin saada kontaktin joukkoihimme. Esiinnyin jatkuvasti juorulehtien kansissa ja Tammerkosken sillalla –ohjelmassa, jotta vakoojamme saisivat selville, missä olen.

    Käytin myös värillisiä silmälasien sankoja, sillä armeijamme viestii valon taittumisesta syntyvillä spektreillä.

Nyt he ovat vihdoin löytäneet minut! Aikaa kului näin paljon, koska käytin sinisiä silmälasien sankoja. En tiennyt, että joukkomme olivat vaihtaneet viestintänsä värikoodia.

   Kun ymmärsin vaihtaa sangat ruskeiksi, hätäsanoma meni perille.

Rakkaat lapseni, nämä ovat hyvästit. Te olette syntyneet ja kasvaneet Maassa, joten teidän kuuluu jäädä tänne. Minun paikkani on HS568:ssa.

Rakkaudella, isänne Mikko Alatalo

Kirjeen aitouden saamme varmasti tietää viikon sisällä. Jos Mikko Alatalo ei esiinny tänä aikana televisiossa tai lehden kannessa, on syytä olettaa, että hän on jättänyt Maa-planeetan.

   Mikäli hän esiintyy julkisuudessa, on minulta, Aivo Kurkiaiselta, huijattu ilmaista julkisuutta.

   Mutta kuka sellaista viitsisi tehdä?

Mitä raaka-ainetta Maa-planeetta tuottaa E150:lle? Se selviää lukemalla aivoitus Totuus on täällä jossakin.

Aiemmat aivoitukset