|
Totuus on täällä jossakin
- Juhan af Grann heräsi ankaraan päänsärkyyn ja etovaan oloon. Tulihan taas juhlituksi, hän soimasi itseään. Muistikuvat edellisestä illasta olivat hataranpuoleisia. Että taas pitikin.
- Mutta hetkinen, Juhan havahtui ajatuksistaan, hän ei ollutkaan yksin. Vieressä makasi joku. Ei kai vaan…?
- Toden totta, parisängyn toisella puolella nukkui joku. Tämä joku ei kuitenkaan näyttänyt naiselta, eikä liioin myöskään mieheltä - olento kun oli väriltään oranssi ja pituudeltaan vain vajaan metrin mittainen. Juhanin sydän nousi kurkkuun: oliko hän viimeinkin tavannut oikean humanoidin?
- Muukalainen heräsi ja nousi istumaan. Oranssin hipiän lisäksi tällä oli myös kolme vihreää silmää ja rihmamaiset lonkerot.
- "Huomenta", sanoi Juhan kohteliaasti.
- Olento haki piipittäen oikeita sanoja ja onnistui viimein löytämään muistivarastostaan oikean kielen.
- "Huomenta Juhan", muukalaisen suusta pääsi virheettömällä suomen kielellä.
Hämmästynyt Juhan ei tahtonut saada sanaa suustaan, vaikka käsillä oli ehkäpä tärkein hetki hänen elämässään. Mitä kaikkea hän olikaan aina halunnut kysyä!
- "Tuota, otatkos kahvia?", sai hän viimein änkytettyä.
- "Ei kiitos, me E150läiset emme käytä muita nautintoaineita kuin gomaa."
- Olento kertoi olevansa Siso ja kotoisin planeetalta, joka intergalaktisessa maailmassa tunnettiin nimellä E150. Siso kertoi, että hänen planeettansa sivilisaatio oli tuhansia vuosia maata edellä. Vain goma oli syynä siihen, että E150läiset ylipäätään vaivautuivat vierailemaan takapajuisessa maassa, sillä ainetta ei esiintynyt missään muualla maailmankaikkeudessa.
- "Ensimmäiset aluksemme laskeutuivat maapallolle kymmeniä tuhansia maan vuosia sitten", Siso aloitti kertomuksensa.
- "Löytöretkeilijämme löysivät maasta gomaa, veivät sitä kotiplaneetalle, ja pikku hiljaa koko sivilisaatiomme tuli siitä riippuvaiseksi. Teille on käynyt vähän samalla tavalla tupakan ja kahvin suhteen."
Siso kertoi edelleen, että juuri goman takia maapallon nykyinen tila huolestutti E150läisiä.
- "Ihmiset ovat tuhoamassa maapalloa sodilla ja saasteilla, joten meidän täytyy puuttua asiaan. Maa täytyy pelastaa."
- Nyt Juhankin alkoi toipua shokistaan. Kysymysten aiheita nousi mieleen: abduktiot, ufot, Roswell… Niin tietysti, Roswell.
- "Sinä varmaan tiedät siitä Roswellin tapauksesta. Putosiko sinne oikeasti ufo?", rohkaistui Juhan kysymään.
- "Kyllähän sinne yksi meidän aluksistamme putosi, mutta sekin oli goman syytä. Kuski oli maistissa ja törmäsi maahan. Lakiemme mukaan goman vaikutuksen alaisena lentäminen on ankarasti kielletty."
- Juhania huimasi. Kaikki oli siis totta. Hän oli ollut oikeassa kaikki nämä vuodet!
Krapulakin alkoi jutustellessa helpottaa, mutta rakon kohdalla painoi ilkeästi. Juhan pyyteli anteeksi ja suunnisti kohti mukavuuslaitosta.
- "Minne sinä oikein menet?", Siso kyseli perään.
- "Vessaan. Kusettaa", Juhan ähkäisi.
- "Hei, odota", Siso hihkaisi ja ryntäsi kahvikuppi kädessään Juhanin perään. "Yhtään pisaraa gomaa ei saa mennä hukkaan."
- Aiemmat aivoitukset
Verkkoliite / AIVO KURKIAINEN
|
|
|
|
