Lihansyöjän joululahja

Kaikki alkoi joulun alla, niin kuin usein tapahtuu. Savolainen päätti tilata vaimolleen lahjaksi Naisten Lehden. Pitihän sitä nuorikolla olla jotakin hupia korvessa kaukana sivistyksestä. Vähän Savolaisella olikin ollut paha mieli siitä, että Annikki oli suostunut jättämään kirkonkylän ja muuttamaan hänen luokseen taipaleiden taa.

   Annikki ihastuikin joululahjaansa ikihyviksi ja luki jokaisen lehden kannesta kanteen - ja välillä miehelleenkin ääneen. Mitäpä Savolainen nyt semmoisesta välitti, mutta hiljaa kuunteli ja nyökytteli, jotta rouva olisi hyvillä mielin.

Vaan kovin sairaaksi Annikki sen jälkeen tuli. Onneksi lehden lääkäripalstaa lukiessaan löytyi selitys joka vaivaan. Oli PMS, oli laktoosi-intoleranssi ja olipa välilevynpullistumakin.

   Vaimo ei kyennyt enää aamulypsylle, kun selkä oli huonona ja niihin naisten vaivoihin tarvittiin unta. Kuuliaisesti Savolainen nousi aikaisin ennen muita maatilan töitä lypsämään lehmät, sillä minkäs vaimon taudeille teki.

   Sairaudet eivät kuitenkaan himmentäneet Annikista sitä hohtoa, johon Savolainen oli niin mieltynyt. Päinvastoin. Rouva hankki postimyynnistä uusia kankaita, kävi Joensuussa vaateostoksilla ja puki itsensä sekä pirtin uusiin väreihin. Annikki oli kaunis katsella, vaikka tulihan se kaikki kovin kalliiksi.

Vähän Savolaista kuitenkin harmitti Annikin Naisten Lehdestä herännyt innostus kasvissyöntiin. Enää ei pöytään kannettu lihapullia tai herkullista paistia vaan erilaista vihannesta ja yrttiä.

   Kyllähän Savolainen yritti ostaa lenkkimakkaraa, mutta Annikki kielsi tuomasta sitä sisälle, koska kuollut eläin kuulemma värähteli talossa negatiivisesti. Ei auttanut kuin mennä metsään kannonnokkaan syömään, sillä kasviksilla ei raavas mies elänyt.

   Sitten Annikki ei sallinut enää sitäkään. Vaikka Savolainen salaa yrittikin lihansyöntiä, Annikki aina vainusi ja pani mykkäkoulun pystyyn. Monta kertaa sai isäntä nukkua yksin pirtin puolella, ja niin loppui vähitellen koko lihan salasyönti.

   Koitti kesä ja uusi syksy. Naimisissa oli jo oltu kaksi vuotta, joten Savolainen päätteli, että olisi aika perustaa perhe. Annikki kuitenkin tuli ajatuksesta kovin vihaiseksi. Annikin mukaan kasvissyöjät olivat uuden ihmisrodun alku, eikä Savolainen sopinut kantaisäksi, koska ei pitänyt edes kukkakaalista.

Sitten yhtenä aamuna Annikki oli poissa. Jäähyväiskirjeessä kerrottiin, että "oli tullut aika löytää oma itsensä". Annikki oli karannut naapurin isännän tyttären Eevan kanssa. Oli kuulemma semmoista lesborakkautta.

   Makuuhuonetta siivotessaan Savolainen löysi tyynyn alta edellisen kuun Naisten Lehden, jonka kannessa luki isoin kirjaimin: "Kun nainen rakastaa naista."

Savolaisen mieli meni mustaksi. Hän hyppäsi mopon selkään ja ajoi kylille. Baarissa hän tilasi ison kolmosen ja suurimman pippuripihviannoksen. Ahnaasti veitsi ja haarukka pureutuivat mehukkaaseen lihaan, ja suuri kimpale pippurista filettä katosi odottavaan suuhun.

   Ei maistunut enää hyvältä, ei. Savolainen sylki lihan takaisin lautaselle.

   "Perkele, pitikö sen vielä tämäkin ilo viedä", mietti hän itku kurkussa.

   Lapioidessaan lautaselta vatsaansa ranskanperunoita ja kasviksia Savolainen päätti peruuttaa Naisten Lehden tilauksen.

Aivo toivottaa lukíjoilleen hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta...

Aiemmat aivoitukset