Jokakesäinen
taistelu jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden
välillä on jo vauhdissa. Osapuolet mätkivät
toisiaan paitsi kaduilla myös yleisönosastoilla.
Syytettynä on yleensä pyöräilijä,
joka ajelee jalkakäytävällä miten sattuu.
Jalankulkijat ovat alkaneet
muuttua pelottavan aggressiivisiksi. Kerran kävelevä
mies mäjäytti jalkakäytävällä
pyöräilevää naisystävääni
nyrkillä.
Myös pyöräilijät osaavat puolustaa reviiriään.
Tässä yksi päivä mies kaahasi pyörätiellä.
Juokale hoiperteli eteen ja pyöräilijä huusi:
" # { * ! kele, pitääkö ajaa päälle,
! # { * tana, ennen kuin uskot." Pyöräilijä
ei väistänyt, mutta sääntöjä
kunnioittamattoman nilkin telominen meni silti pieleen. Tämä
ehti horjahtaa sivuun.
Tilasta on taisteltava.
Liikennesäännöt kertovat, millä keinon
taistelua on lupa käydä. Voi sitä riemua,
kun pääsee parjaamaan muita väärästä
olemisen tavasta. Huutaminen ja kellonsoitto ovat aina käteviä
kostomenetelmiä, töniminen mukava lisämahdollisuus.
Pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden nujakointi
on kuitenkin nappipeliä. Jos tosissaan aikoo vallata
oman tilansa, kannattaa varustautua autolla. Sen avulla
liikennesodassa menestyy parhaiten. Autossa on suojassa
vihollisen huudoilta ja iskuilta. Itse saa aikaan meteliä
suutaan avaamatta.
Vaikka jalankulkijat valittavatkin
pyöräilijöiden varusteluetumatkasta ja paremmista
murhamahdollisuuksista, pyörä ei sovellu tappoon
kovin hyvin. Keskimäärin korkeintaan yksi pyöräilijä
vuodessa onnistuu tavoitteessaan.
Autolla pääsee parempiin tuloksiin.
Liikenneturvan mukaan auto tappaa vuosittain yli sata jalankulkijaa
ja pyöräilijää. Lisäetuna varsinkin
vanhemmissa malleissa on hyvä saasteentuottojärjestelmä.
Sillä saa ihmisiä hengiltä pitkällä
aikavälillä.
