Mieltään
osoittavat karjalaiset ja heidän kouluikäiset lapsensa
heittelevät Vaalimaalla kivillä venäläisten
vartiotorneja ja rajavartioita. Venäläiset puhdistavat
rajavyöhykettä kyynelkaasulla ja kumiluodeilla.
Useita karjalaisia kuolee.
Taistelut kiihtyvät: karjalaiset ja
venäläiset rajavartijat ampuvat toisiaan käsiaseilla.
Suomen poliisi- ja puolustusvoimat eivät
puutu tilanteeseen. Osa poliiseista ja sotilaista liittyy
karjalaisten aseelliseen taisteluun.
Äärikarjalaiset terroristisolut
tekevät pommi-iskuja Venäjällä ja tulittavat
omatekoisilla kranaatinheittimillään venäläisiä
rajakyliä.
Vladimir Putin kyllästyy tilanteeseen ja lupaa
luovuttaa 95 prosenttia Karjalasta takaisin Suomelle. Strategisesti
tärkeä Viipuri, "vanha venäläinen
kaupunki", kuitenkin jaettaisiin Venäjän ja
Suomen kesken.
Tämä ei kelpaa karjalaisille:
kaikki tai ei mitään.
Venäjällä Vladimir Putin
syrjäytetään ja maan johtoon valitaan kovan
linjan kenraali. Venäjä hyökkää raskailla
aseilla karjalaisten asemia vastaan.
* * *
Olen täysin varma, että jos edellä
esitetty ajatusleikki toteutuisi, yleinen mielipide ja tiedotusvälineet
pitäisivät karjalaisia hulluina. On järjetöntä
ärsyttää uinuvaa idän karhua ja riskeerata
koko Suomen kansan tulevaisuus.
Väkivallan käyttö tuomittaisiin
jyrkästi ja samalla todennäköisesti ihmeteltäisiin,
miksei Putinin tarjous kelvannut karjalaisille.
Entä jos ajatusleikin tapahtumat siirretään
Lähi-itään? Siellähän kaikki kerrottu
on jo tapahtunut. Ajatusleikin karjalaiset ovatkin palestiinalaisia,
Venäjä Israel ja Viipuri Jerusalem.
Yhtäkkiä monet älykkäät
ja tiedostavat Suomen kansalaiset ovat sitä mieltä,
että päähänpotkittujen palestiinalaisten
toimet ovat oikeutettuja. Pohjaton epätoivo on hyvä
syy väkivallan käytölle. Hyvä tarkoitus
pyhittää keinot.
Lähi-idän konfliktin ehdoton
paha ja syypää on tietenkin Israel, joka moraalittomasti
miehittää palestiinalaisalueita ja joka tappaa
palestiinalaisia.
En vedä suoria yhtäsuuruusmerkkejä
karjalaisten ja palestiinalaisten välille, koska näiden
kohtalot eroavat toisistaan paljon. En myöskään
puolustele Israelin käyttämää väkivaltaa.
Mutta sitä kuitenkin ihmettelen,
kuinka vaivattomasti jotkut ihmiset valitsevat puolensa
konfliktissa, joka tapahtuu hyvin kaukana ja täysin
vieraassa kulttuurissa.
Sama pätee myös Israelin ystäviin,
joiden mielipiteet määrää usein se,
että eräs 2 000 vuotta sitten elänyt henkilö
sattui olemaan juutalainen.
Moraalisia tuomioita on helppo jakaa - ainakin niin
kauan kuin sotaa ei käydä omalla takapihalla,
eikä oma nahka ole vaarassa.
Kirjoittaja on toisen polven
karjalainen, joka ei halua Karjalaa takaisin.
