ISBN: 951-578-507-3, Like 1997.

Muualla Verkkoliitteessä:
Arcanan arvio (11.9.1997)

Keter

I

On kaksi yhtä

se yksi

ja yksi sen yhden takana

Ja tämä on kolme

se yksi, yksi sen yhden takana
ja ne molemmat yhdessä
pyhä kolme
piste, kehä
ja ne molemmat yhdessä

Tämä pitää muistaa

ja ymmärtää
ylhäällä ja alhaalla

Jumala havaitsee vain rakkauden
muu on hänelle ei-olevaa
siksi meillä on niin
vähäinen osa hänessä

II

Mistä hakisin laulua pääni alle
mille vuorelle nostaisin tulet
minkä pilarien viileyteen
piilottaisin Alhambrani kirjoitukset

Ei ihmistä voi lohduttaa
ellei saa kertoa tarinaa joka
olisi ihmeellisempi
ei laulaa kokonaista laulua

Mihin kirjat ei riitä

pitää ottaa avuksi
toivon miekka
sellainen hellyys ja kärsivällisyys ettei sellaista ole

Kuin siellä missä
on syvemmän todellisuuden
Irlanti näiden pimeiden
aikojen raivota

III

Kaupunki mereltä nähtynä

pelokas lätäkkö valoa

Avaimia ei tarvita

ovia

maassa missä ei ole seiniä

ei seinien takana pelkoa

IV

Todellisuuden takana ei ole mitään

V

Kartta on alue

minuus solmu johon
miekka ei pysty

Revi minut auki

elämä on niin kuollutta
että kaipaan sitä

Tekisin leivän

valosta ja eetteristä
ruumiin nesteistä ja
ilosta tuntea surua

Sitä pyörittelisin

taivaankantta pitkin
kuin ei tarvitsisi koskaan enää
nähdä aamua

Säikähtynyttä, pientä

VI

Kaikki kauneus minussa on sammunut

aikaan ja tekemiseen
puhtaus ja tahto väsyneet tappioidensa edessä
silmien kulta karissut näkemästään

lempeät, oikukkaat sanat luopuneet
mahdottomuuden alle

Istuimen päällä kulunut loimi

kun pitää selittää, täytyy lopettaa
ei itseään voi toiselle opettaa
ja siinä kaikki mitä kantaa
eikä siitä ole sädekehäksi
kenellekään

Meri pakenee rannastaan
sen vihreä, viininharmaa loittonee
vie matkansa lupauksen mennessään
ja mitä on meri jonka takana luulemme
tietävämme mitä siellä on? Surullinen meri,
peilityyni, kuin hiekkaa

Olen istuttanut puita Saatanan puutarhassa
pessyt vesipäitä ja taluttanut
aikuista miestä joka ei opi puhumaan
lyönyt ja juonut
hymyillyt kun piti

Yö palaa
en tunne sitä enää
en tunne mitään
ketään en osaa opastaa

VII

Pakenen hiljaisuuteen
jota ei meille ole suotu
kaikessa vapaudessa
tyhjässä

Polvistun kuunnellakseni
kiellän Nimet ja Minuudet
kysyn

pyydän antaakseni pois
vihdoin antaakseni

nimettä
kirjoittaakseni tien

Kuinka kirkkaissa väreissä

hehkuu korppi

sen silmät käsikirjoituksia
luonnoksia

tuleviin runouksiin

messuihin rukouksiin
yhdeksänulotteisiin karttoihin

[Alkuluku][Tietokirjat][*Esikoiset*][Kotimaiset]
[Lapset & nuoret][Käännetyt][Sarjakuvat][Unohtumattomat]