ISBN: 951-1-153323-3, Otava 1998. Sivut 116-128.

Muualla Verkkoliitteessä:
Anna Lassilan haastattelu (19.3.1998)
Popcornprinsessan arvio (19.3.1998)

Hei, Säpiltä on irronnut kenkä, Nina huikkaa Manulle, joka johtaa vaellusporukkaa kohti lehmähakaa.

   - Mä katon sitä sitten seuraavalla tauolla, Manu vastaa.

   Maaseutumatkailutilan turistit ilmestyvät pihamaalle. Japanilaispariskunta ottaa kuvia krapulaisen vaellusporukan etenemisestä kohti lypsylehmiä.

   Manu hyppää selästä, laskee porttilaudat maahan. Ensimmäiset lehmät lähestyvät jo Säppiä ja Ninaa järvenrannalta. Etummainen sanoo kokeilevasti "muuuuuu". Jää sitten pällistelemään hevosia.

   Säppi kävelee eteenpäin, nappailee ruohotuokon sieltä täältä. Järveltä käy tuulenviri. Laitumen pinta on muhkurainen ja paikoin paljaaksi kaluttu. Ratsastushousut takertuvat hikisinä pyllyviivaan.

   - No mikäs nyt tuli? Manu huikkaa jonon hänniltä. Säppi on pysähtynyt ojavarteen.

   - Mä haluaisin, että te meette malliksi edeltä, Nina pyytää.

   Hän epäilee, että Manulla on joku jekku; Säppi on pukittaja. Pentunakin Manu pani Ninan varsan selkään laitumella ja nauroi päälle. Loruutti vettä sängyn vieressä, että hän pissisi housuihinsa.

   - Sulla itelläs on kuule ne hevosenhallintalaitteet siellä satulassa, Manu motkottaa.

   Tytöt kuuntelevat ihmeissään marmatusta. Manusta on tullut melkoinen käytöskukkanen. Nina saa sen kanssa askarrella kuin mallaisi tahtiä, palloja ja kolmioita palikkalaatikkoon.

   He pysähtyvät ladolle lepäämään. Manu on laittanut makkaranpaistolaavun etukäteen valmiiksi.

   - Pysähdytään! Ratsailta! Manu huikkaa. - Otatte suitset pois ja varmistatte että satulavyö on löysätty. Laitatte hevosen puitten väliin kiinni. Laitatte kaurapussin hevoselle päähän ja varmistatte, että se kans saa syötyä siitä.

   Vitsejäkin alkaa irrota. - Mikä on musta ja painaa nappulaa? Michael Jackson tietysti. Kuinka monta Hankenin opiskelijaa tarvitaan vaihtamaan keittiön lamppu? Kaksi. Toinen pitelee drinkkiä ja toinen soittaa isille.

   Viimeksi mainittu on Irenen pisto Ursulalle, joka aikoo Hankeniin. Ja Irene nauraa eniten omalle vitsilleen.

   Eilen se oli muistellut, miten Sofi tuli riparin päätteksi kännissä kirkkoon. Huuteli ja itki kirkon pihamaalla. Aina tavatessa se muistaa kysyä, mitä Sofille kuuluu. Ja kertoa, miten näki jätkien vievän sitä jalat ilmassa Datsuniin. Manulle se ei uskalla sanoa mitään, koska käy vakiotunneilla ratsastuskoulussa.

   Peltotietä lähestyy pölypilven levittävä punainen Alfa Romeo. Autosta astuu Ursula. Lumpeenkukka-sandaalit ja suuri eväskassi heitetään nurmikolle.

   - Moi kaikki. Toin Manulle eväitä. Tai siis teille kaikille.

   Manu hymyilee Ursulalle. Toiset tytöt puhuvat jo omiaan. Nina tarkkailee Ursulan eleitä. Ruskettunut, hoikkasorminen lellikkityttö, siinä Irene on oikeassa.

   Nina pyytää Manua katsomaan Säpin koipea. Ruuna luimii tapansa mukaan jurona. Manu tutkii kaviota ja tapailee tupakkiaskiaan. Se on putoamaisillaan paidantaskusta maahan. Nina ojentaa kätensä, mutta Ursula ehtii ensin. Laittaa askin taskuunsa.

   - Haloo Mestari, missä on sytykettä, Ursula kumartaa naamansa Manun naaman viereen.

   - Sytykettä on ladossa, tuohia ja sanomalehtiä. Laita ne puitten alle äläkä päälle.

   Nina katsoo Ursulaa hymyillen: - Se luulee, että me ollaan ihan täysiä pösilöitä.

   - Mä ainakin olisin pulassa ilman Manua. Se osaa kaiken, Ursula kujertaa.

   Manu murahtaa tyytyväisenä: - Tämmöset isot, tummat kaviot on parhaat vaellushevosen kaviot. Se on ollut varmaan eilisestä ilman kenkää.

   Manu laskee jalan maahan. Leveällä selällä, kuluneessa t-paidassa lukee isoin pullein kirjaimin, Tupla tai kuitti.

   Irene ja muut tytöt ottavat satulalaukuista eväitä.

   - Missä se trangi on? Manu kysyy Ursulalta.

   - Kuusenhavujen alla tietysti.

   Ursula ottaa Manun housunlenksukasta kiinni ja vetäisee laavunnurkkaan. Nina muistaa, miten hän oli ala-asteella kiusannut Manua koukistelemalla tälle etusormeaan. Kun Manu oli tullut, Nina oli nauranut: - Onpas mulla vetävä etusormi.

   Manu häärii nurkassa, Ursula pitää ratsastussaapasta leikillään Manun selän päällä. Tytöt pyörittelevät taikinaa tikunnokkaan ja keskustelevat viiksekkäistä poikaystävistään. Manu penkoo havuja laavun perukoilta korvat punaisena. Nina jähmettää ilmeensä kuriin, kun Ursula tutkii termospulloa läheltä, Manua pitkään ja tiiviisti silmiin katsoen. - Onko se sisältä kuumaa? Ursula kysyy pehmeästi.

   Manun kädet ovat liian isot, kun se laittaa savustuslaatikkoon leppälastuja, katajaa ja sokeria. Ursula loikoilee kuusenhavujen päälle levitellyillä, poppanasta tehdyillä satulahuovilla. Kipristelee varpaitaan.

   - Isi lupas soittaa, Ursula sanoo. - Ruuvaan autosta ikkunan auki.

   Lumpeenkukka-sandaalit läpsyvät, kun Ursula lähtee laavusta. Nina ajattelee, että Ursula ehkä toivoo käärmeen pistävän itseään. Ja Manun sankarittarekseen. Joihinkin tyttöihin Manulla on sellainen vaikutus.

   Nina heittäytyy selälleen kuusenhavujen päälle, toisten tyttöjen viereen. Manu nousee kyykystä tähyilemään Ursulaa. - Mihin se Ursula jäi?

   - Laittamaan pakkelia naamaansa, Irene ehdottaa. Muut tirskuvat. - Oisittepa nähny sen Lasihelmessä pari viikkoo sitten. Oikeen tissit tiskillä!

   Tytöt nauravat pahantahtoisesti. Manu lähtee laavusta. Ulkoa kuuluu Ursulan komennus: - Takasin sisälle siitä!

   Manu tulee laavunnurkalle seisomaan. Lähtee hevosia kohti.

   - Isäsä on pakottanu sen töihin tänne koko kesäksi, Irene jatkaa Ursula-tiedotustaan.

- Herätys akat, Manu huutaa. Syömään siitä.

   Ursula jakaa pahviastioita ja ruokailuvälineitä tytöille. Kaikki, paitsi Ursula raastavat auki pakettejaan ja käyvät saaliinsa kimppuun. Kuuluu vain paperin rapinaa ja sinappipullon törsötystä. Ursula kaivaa sytyttimen taskustaan ja panee tupakaksi. Pitkä, ohut, ruskea More-tuontitupakka pannaan-merkille.

   Kun kaikki on syöty, viimeiset uuniperunat halottu kahtia ja jaettu kristillisesti, Ursula astuu ovelle.

   - Tadaa. Mulla on yllätys teille.

   Manu hymyilee Ursulan laavun taakse kumartuneelle pienelle takamukselle.

   - Minä täytän tänään 19 vuotta!

   Ursula nostaa kakkuvatia molemmin käsin. Vadilla on valtava mansikkakermakakku, jonka sivustoja täplittävät tummansiniset mustikat. Kaikki, paitsi Manu ihastelevat kakkua. Manu tuijottaa Ursulaa kuin tikun päässä killuvaa karamellia.

   - Ootko ihan itse tehny? Miten sait noi ruusukkeet aikaiseks?

   Kakku nostetaan nurmelle laavun ulkopuolelle. Tytöt laulavat Ursulalle Paljon onnea vaan. Manu kyyhöttää nurkassa pursuavaa kermavaahtoista hössöä paperilautasella.

   Manu ei enää katso Ninaan niin kuin vielä viimeksi saunarannassa. He pitelivät kuivettunutta vaskitsannahkaa käsissään. Seisoivat lähellä toisiaan. Ninan kädet vapisivat, kun hän viisti käärmeennahkaa Manun poskea pitkin.

Tietenkin Ursula on ajanut uimapaikalle törötissejään esittelemään. Se rullailee pinteleitä isolla kivellä. Riisuu läpinäkyvän kesämekkonsa. Odottelee laiturilla narubikineissään värjötellen.

   Säppi kulauttelee kauan kaislikosta. Ursula kirmailee hevosen luota toiselle. Manu näyttää siltä kuin olisi nielaissut käsikranaatin. Nina panee tyytyväisenä merkille, miten Ursulan hoikat reidet hötkyvät rantahietikolla juostessa.

   - Älä tule hevosten kanssa uimaan, Manu varoittaa Ursulaa.

   - Ei tulis mieleenkään, Ursula istahtaa ponttoonilaiturin päässä olevalle istuimelle. - Mä otan tässä aurinkoa.

   Nina antaa Säpille vapaat ohjat mennä veteen. Hevonen kävelee hitaasti nautiskellen syvemmälle. Nina pitää harjasta kiinni. Hevosen jalkojen liikkeet tuntuvat voimakkaina. Se työntää vesimassat pois tieltään lähtiessään uimaan äkkisyvästä. Ninan jalat irtoavat väkisin hevosen kyljistä. Uimaliikkeet pyörittävät kylmää pohjavettä ylös.

   Manu kiertelee laituria kuin kuumaa puuroa. Laiturin portailta kirkuen kastautunut Ursula on vaihtamassa paitaansa.

   - Anteeksi, hän sanoo Manulle. Pyörähtää sirosti selin, rintansa peittäen. Toiset tytöt muljauttelevat silmiään Ursulan vehtaamiselle. Täällä on Ursula epäsikiö, Nina ajattelee.

   Muut tytöt ratsastavat tallille päin, kun Manu ojentautuu hevosen selästä. Vetää Ursulan bikiniyläosan pois. Manu pitelee kuuliaisesti naruviritystä niin kauan, että Ursula ehtii vaihtaa pyyhkeen alla myös alaosan.

   - Sä varmaan otat nuo satulat autoon, Nina sanoo Ursulalle.

   - Totta kai, Ursula sanoo, tummat rusinat paidan alta näpöttäen.

   - Kun nyt olet täällä, niin voisitko auttaa heittämään muutaman paalin navetanvintillä, Manu kysyy Ninalta Ursulaan katsoen.

   - Enpä usko, Nina vastaa. Manu ei edes kuule vastausta.

   Säppi lähtee tallille päin toisten hevosten perään. Manu hyppää Espen selästä hietikolle. Ursula ja Manu alkavat lastata satuloita autoon. Manun saksanpaimenkoira Kismet juoksee pihalta vastaan. Tervehtii Ninaa häntäänsä paiskoen.

   Manu heittää Ninan asemalle rähjäisellä jeepillään. Auton lattiatila on sullottu täyteen tyhjiä kaurapusseja, heinänroippeita, pesusaaveja ja kesälaitumilta tähteeksi jääneitä nuolukiviä. Nina on aukaisemassa etuovea, kun Ursulan kasvot pilkistävät ratsukartanon pääovelta.

   - Mäkin haluun mukaan! Mä haluun jäätelöä! Mä haluun suklaata! Mä haluun kaiken!

   Hän hyppää portailta tasahypyn sorapihalle ja laukkaa auton luo.

   - Anna lista Manulle mitä sä haluut, Nina ehdottaa. - Se voi käydä kaupassa tulomatkalla.

   - Manu ei tiedä mitä mä haluun, Ursula keimailee. Laskee kätensä Manun olkapäälle.

   Lammasmainen hymy leviää Manun leveille, ruskettuneille kasvoille. - Hyppää sitten kyytiin.

   Ninan tekisi mieli tarttua Manua korvista ja pyöräyttää päätä vesisaavissa. Eikö se tajua miten Ursula sitä naruttaa ja jujuttaa. Imelä missi. Manu on sille vaan ajanvietettä paremman puutteessa. Ja yksi uuno uskoo kaiken!

   Ursula kiertää auton. Viistää kättä pölyisessä karjapuskurissa. Melkein astuu Ninan varpaille avatessaan auton oven ja hypätessään sisälle. Keilapallotissit poukkoilevat t-paidan alla.

   Nina kiipeää romujen sekaan mustalle nahkapenkille. Autossa irtoaa hiki kuin saunassa. Urheilusukat löyhkäävät Manun ikivanhan vaaleansinisen putkikassin päällä. Nina päättää olla koko matkan mielenosoituksellisesti hiljaa, ja sehän tuntuu Ursulalle sopivan. Se vaihtelee radiosta kanavia. Lauantain toivotuista urheiluradioon, jota Manu haluaisi kuunnella. Se heilauttelee hiuksiaan, joista auringossa tulee punertavat kuin kuparilanka.

   Ninan hiukset ovat hautuneet kypärän alla, ratsastushousut tavalliset vaaleat kangashousut. Ursulan hoikissa sormissa on ohuita timanttisormuksia. Korvannipukoissa heiluvat kultaiset hevosprofiilit.

   Huivipäinen mummo ohjastaa valkoista vuohtaan laitumelle. Vuohi kurottaa kasvimaalle. Mummo houkuttelee sitä ruuantähteillä. Auton poukkoillessa metsätaipaleelle vuohi lähenee mummoa kuin rauta magneettia.

   Mutta Manu on unohtanut, että Nina on takapenkillä paistumassa. Manu lepuuttaa käsivarttaan puoliksi auton ulkopuolella. Sanailee Ursulaa hellästi vilkuillen. Ja Ursula keimailee tukka leiskuen. Pyörii ja kiehää Manuun kiinni.

   Manu ajaa yhä epävarmemmin, käsi rattia puristaen. Ursula laittaa kätensä Manun reidelle, samalla Ninaa vilkaisten. Kesäpäivä tekee asfaltin notkeaksi.

    Nina miettii, menisikö pukki tahalleen auton alle. Tahmaisi punaisen Alfa Romeon konepellin, heitettäisiin tien sivuun. Vuohi lojuisi valkoisena ja itsepäisenä ojassa. Mummo itkisi emalivatiinsa, perunankuoria, porkkanasuikaleita suolaten.

---

Katariina seisoo baaritiskin vieressä ja syö popcornia. Nykyään hän ei paljon muuta syökään, koska laihduttaa. Hän ottaa viimeisen kourallisen pyöreitä, jäykänsitjakoita palluroita. Laittaa suuhunsa yhden kerrallaan, suolan makua suussaan pyöritellen. Pussin tekstin hän osaa ulkoa. "Popcornia on syöty kautta aikojen." Se on kevyt "snacks" tuote. Aikaisimmat tunnetut löydöt on tehty Meksikossa jo n. 600 vuotta sitten. Jo intiaanit söivät popcornia sekä myöhemmin uudisasukkaat, jotka kulkivat kautta Villin Lännen. Popcorn todettiin jo silloin yhtä hyödylliseseksi kuin kokojyvävilja. Ne ovat todella kokojyväviljaa. Maailman vanhin "snacks"-tuote, luonnontuote, jossa ei ole mitään lisäaineita."

   Katariinan mielestä on kotoisaa, kun popcornit posahtelevat kattilassa kannen alla. Kuin karkuun yrittävät koppakuoriaiset.

   Baarituoleilla istuu muutama rasvanaamapamppu, pari mutakuonoa paksoja kultahelyjä kaulassa ja yksi potentiaalinen sika. Ei tarvitse kauan odottaa, kun sikaporho tulee kärkkymään. Läskiposket hötkyvät kuin juoksevalla vihikoiralla.

   - Saiskos neidille tarjota jotain?

   Tarjoan dynamiittipötkön persereikään, Katariina ajattelee ja hymyilee hieman. Poraan aivoihin reiän ja imen pillillä. Viillän mahan auki ja imen suolet kuin spagetin.

   - Kiitos tupakan, Katariina sanoo.

   Sikaporhon kaveri kaivelee siskonmakkarasormillaan röökiaskia taskusta.

   Sikaporhon mulkosilmät porautuvat Katariinan mustaan kiiltelevään toppiin ja sen sisältämään tisupariin. Katariinan täydelliset, tummanpunaiset kynnet naputtavat pöydän lasipintaa pitkästyneinä.

   - Pera sai näin kaunista seuraa, sikaporho sanoo paikalle tulleelle kaverilleen.

   Katariina on jo valinnut laihemman sian, vaikkei se näytä porhosialta. Mulkosilmäinen porhosika on sadisti, laihempi on ujo. Se istuu baarijakkaralla ja on siinäkin Katariinaa lyhyempi. Tuijottaa lasiinsa kömpelönä kuin mursu.

   - Ollaan Jyväskylästä, sikaporho kertoo. - Senaattoreita ollaan molemmat. Kunnallispolitiikassa tämä Haikkola!

   Sikaporho lämäyttää kätensä mursun harteille. - Minä oon talousmies, tämä on pankkimies.

   Sikaporho muistuttaa Sulo Aittoniemeä. Se seisoo paksut jalat tanassa lasiinsa lyyhistyvää mursua läimien.

   - Lähet sie likka saunaan? sikaporho kysyy.

   - Saas nähä, Katariina sanoo. Kumartuu mursun puoleen.

   - Hei, onks ketään kotona? Katariina nojautuu eteen päin. Hipaisee hiuskimpulla Mursun poskea. - Lähetsä tanssimaan?

   Mursu on niin kännissä, että Katariina joutuu tukemaan sitä. Silmät lepattavat ihailevina, kun rillit on laitettu sievästi koteloon ja rintataskuun, otettu leuasta kiinni ja komennettu: - Tää biisi tanssitaan.

   Mursu seuraa Katariinan askeleita. Huokailee kaulalla kosteasti. Katariina kävelyttää miestä muutaman tasapaksun kutubiisin läpi. Väsymys tuntuu jaloissa.

   - Älä koske kasvoihin äläkä kaulaan. Kohta lähetään.

   Sikaporho palloilee nuorison joukossa, kun he lähtevät hissille. Porho yrittää tulla urputtamaan jo tilatusta saunasta ja muista saunojista, joita muka on tanssilattialta mukaan lähdössä. Älä unta nää, Katariina ajattelee. Hän vie mursua samettipenkkien lomassa, portaita pitkin hissiaulaan.

   - Onko sulla rahaa? Katariina varmistaa. Mursu ojentaa hänelle lompakon. He kävelevät käsikynkkää kuin eläkeläispariskunta.

Mursun kasvot kääntyvät nurin, onkalot tarjoutuvat ammottavina. Katariinan suu on ankara loukko, kädet tiukat ja hellät. Katariina tiristää lihan kauas mielihyvän, kivun ja parahtelun taakse, pelkäksi aistiksi. Katariina on yksin ja vapaa. Puntaroi viileä sylki suussaan, miten pitkälle voi mennä? Millainen on ärsyke, joka sysää katkaisemaan säikeen hengen ja aineen välillä? Puristaa lihan nautinnosta kuivaksi. Jättää ruumiin lojumaan irvokkaaseen asentoon.

   Kaikki luontuu kevyesti ja ponnistelematta, mitään tuntematta.

Katariina avaa ikkunan, katselee heiluvia verhoja ja nukkuvaa mursua. Sen housut vöineen mötköttävät tuolilla irstaasti, valkoiset taskut sisältä retkottanen. Katariina on täysissä pukeissa. Välineet kassissa ja mustat kumihanskat yöpöydällä Tiffany-jäljitelmälampun vieressä. Pahoinvointi kieppuu vatsassa. Hän ei kykene tuntemaan edes inhoa.

   Mursu nukkuu ilman rillejä, paksut huulet törröllään. Sormet tyynyllä kuin lihavat kastemadot. Sen voisi niin helposti sitoa, peittää pään tyynyllä. Hillitä jalkojen sätkyttelyn verhonyöreillä.

   Katariina avaa mykäksi säädetyn television. Sledge Hammer hakkaa Picassoja roiston päähän. Toisella kanavalla tytöt notkuvat palmurannalla. Mulattipoika laulaa lentävällä juustonkappaleella istuskellen.

   Katariina avaa baarikaapin ja kaataa itselleen ryypyn. Hän ottaa mursun lompakosta sovitun summan. Kulauttaa viskin ja lähtee litomaan, kävellen kotiin. Stilettiä raiskaajia vastaan kourassa puristaen.

   Yö on kahiseva ja kevyt kuin tafti.

[Alkuluku][Tietokirjat][*Esikoiset*][Kotimaiset]
[Lapset & nuoret][Käännetyt][Sarjakuvat][Unohtumattomat]