ISBN: 951-20-5096, Gummerus 1997. Sivut 5-27.

Muualla Verkkoliitteessä:
Vapaa Velkua -kirjan arvio (1.11.1997)
Kalle Isokallion haastattelu (1.11.1997)

1

Tuuli oli ollut meille leppeä ja myötäinen. Koko päivä oli tultu samalla halssilla, ilman että purjeisiin oli juurikaan koskettu. Matka oli ollut samanlainen kuin Pallen koko elämä. Tuulten mukana ilman sen suurempaa suunnitelmaa, ponnistelematta tai ajattelematta.

   Aamiaisen jälkeen oli lähdetty Nauvon kirkonkylästä ja tultu rauhallista vauhtia iltapäivän päätteeksi Velkualle. Palle oli pitänyt kiivaasti kiinni siitä, että aamiainen syötiin laiturissa eikä avomerellä:

   - Miesporukassa on ehkä joskus pakko syödä huonoakin ruokaa, mutta kenenkään ei ole pakko syödä sitä keikkuvassa veneessä.

   Kapteenin huoli siitä, että tässä veneessä syötäisiin kehnosti oli jokseenkin turha. Stockmannin herkusta oli otettu mukaan riittävät eväät, joilla neljä miestä selviäisi enemmän kuin kohtuullisesti viikon reissustaan. Eikä Pallen liki neljäkymmentäjalkainen Optiolainakaan paljoa Suomen merillä keikkunut. Palle vain piti hyvästä ruoasta eikä muutenkaan halunnut stressata itseään merillä ollessaan.

   Velkuan saaristossa valitsimme kiinnityspaikaksi Palvan saaren yhteyslaivalaiturin. Vierassatama oli Teersalossa, salmen toisella puolella, mutta vierassatamat eivät kelvanneet Pallelle. Hän oli huono tulemaan toimeen outojen ihmisten kanssa. Kun olin ehdottanut, että me olisimme voineet rantautua mukavammin Teersalon puolelle, hän vastasi:

   - Jarmo, miten ihmeessä merikarhu voisi kiinnittää sulavalinjaisen purjealuksensa turkulaisen moottoriveneen kylkeen? Siinä ahavoitunut merimies sitten kuuntelisi hiiligrillin hajussa juopuneitten miesten Turun murteella tapahtuvaa paskanjauhantaa ja humalaisten naisten kikatusta. Rajansa se on merimiehenkin sietokyvyllä. Ollaan tällä puolella vaan omissa oloissamme ja kuunnellaan toisiamme.

   Optiolainan köli uiskenteli liki kahden metrin syvyydessä ja muta pölisi, kun Palle ajoi koneella laituriin. Minä olin varoittanut Pallea siitä, että merikortin mukaan laiturissa ei ollut vettä kuin puolitoista metriä, mutta Palle piti päänsä.

   - Tällä miehistöllä on parasta, kun ajaa veneen kiinni pohjamutiin. Pysyy paikallaan, vaikka köydet yöllä irtoaisivatkin.

   Ei siihen laituriin olisi tietenkään saanut jäädä yöksi, mutta Palle pysäköi veneensä ja autonsa minne halusi. Hän väitti yhteysaluksen liikkuvan vain talvisaikaan hoidellen Velkuan lasten koulukuljetuksia. Ja lupasi meille, että me poistuisimme joka tapauksessa laiturista ennen koulujen alkamista.

   Saatuamme köysillä Optiolainan vedetyksi irti mudasta kiinnitimme sen laituriin. Jussi rakensi meille rantautumispaukut, joita siemailimme laiturilla istuen. Laiturilta ei näkynyt muuta kuin saaren sisäosiin johtavan tien pää. Yhtään taloa ei ollut näkyvissä. Kysyin Pallelta:

   - Mikä paikka tämä Velkua oikein on? Ja miksi meidän piti tulla tänne?

   - Velkua on ulostyönnetty suomenkielinen etuvartioasema maamme muuten niin ruotsinkielisessä saaristossa.

   - Ja siksi me tulimme tänne. Puolustamaan suomen kieltä?

   - Tänne tultiin sen takia, ettei täällä ole ennen käyty. Pitää kokea uusia asioita. Vanhaa tahkoamalla ei maailma kehity. Hanko, Hiittinen ja Maarianhamina on niin moneen kertaan nähty, ettei niissä synny uusia ajatuksia.

   - Anna mun kaikki kestää. Palle Hiekka tuli Velkualle ajattelemaan.

   Jussi ja Hannu olivat saaneet paukkunsa loppuun ja ilmoittivat lähtevänsä kauppaan. Palle sanoi kaikkea muuta olevan, mutta tuoretta kalaa saisi hankkia. Optiolainan ruokavarastot eivät olisi tarvinneet muuta täydennystä kuin korkeintaan tuoretta leipää, mutta pojat halusivat tappaa aikaa ja käydä katsomassa paikkoja. Ja Jussi tarvitsi päivittäisen lehtensä. Hän oli uutisnarkomaani, joka luuli putoavansa sivuraiteille maailman menosta, ellei kuullut päivän aikana kymmentä uutislähetystä ja saanut käsiinsä tuoretta lehteä. Sellaiseksi muuttuu selväjärkinenkin mies, kun on pankkiiriliikkeessä töissä.

   Palle keräsi makaansa pari tyynyä ja ilmoitti menevänsä keulakannelle ajattelemaan. Tiesin, että muutamassa minuutissa kannelta kuuluisi kevyt kuorsaus. Menin itse sisälle tiskaamaan astiat ja siivoamaan veneen, jotta se voitaisiin taas illalla sotkea.

   Poikien kauppareissu kesti tavallista kauemmin. Kun he lopulta palasivat veneelle, saaliina oli vain päivän Hesari. Jussi väitti, että se oli ollut ainoa edes hieman tuoreen tuntuinen tavara koko kaupassa. Hannulle ja Jussille oli reissullaan selvinnyt, ettei Palvan saarella ollut kauppaa, vaan kauppa sijaitsi Teersalon puolella, jonne piti mennä lossilla. Kävelymatkaa lossille oli kertojasta riippuen kahdesta kahteenkymmeneen kilometriin. Jussi väitti tällä kauppareissulla kävelleensä ja ajelleensa julkisilla kulkuneuvoilla, jolla hän ilmeisesti tarkoitti lossia, enemmän kuin koko edellisenä talvena.

   Palle oli tyytymätön poikien ostoksiin:

   - Miehet lähetettiin hankkimaan meille tuoretta kalaa. Olisihan minun pitänyt arvata miten siinä käy, kun lähettää kaupunkilaiset asialle. Ne luulee, että jokaisen Hesarin sisällä on tuore lohi niin kuin kauppatorilla.

   - Helppo se on kipparin makoilla kannella ja arvostella työtätekevän kansan raadantaa, vastasi Hannu.

   - Ei ole Teersalon K-kauppa mikään Stockmannin herkku. Kalastajat eivät tukiaisten takia voi enää myydä kalojaan suoraan paikallisille kauppiaille, vaan ne on nykyään vietävä kalatukkuun Helsinkiin. Siellä niitä riiputetaan muutama päivä varastossa, minkä julkeen kalatukku myy Velkuan kalat Keskolle, joka taas makuuttaa niitä pari päivää lisää varastoissaan ennen kuin lähettää ne samat velkualaiset kalat kylmäautolla takaisin tuonne Teersalon K- kauppaan. Sillä kiertoajelulla ei kalan tuoreus paljoa lisäänny.

   - Jumalauta, me ollaan keskellä Suomen kauneinta saaristoa ja mulle väitetään, ettei täältä saa tuoretta kalaa. Jos ei saa kaupasta, niin sitten sitä saa kalastajilta tai meresta. Tuoretta kalaa pitää olla. Hookoon sinistä ja sisäfilettä on tällä purjehduksella jyrsitty riittämiin. Jarmo, tosimiehet lähtee nyt kalanhankintaan. Kaupunkilaispojat saavat jäädä kansivahdeiksi.

   Jussi kehotti meitä ottamaan sieni- ja marjakorin mukaan, että takaisin tullessa olisi mukana jotain lenkkimakkaraa tuoreempaa purtavaa. Hannu huuteli perään otteita kalastuslaista, joka kielsi Helsingin herroilta kaikenlaisten onkien uittamisen toisten vesillä. Palle huuteli olkansa yli takaisin veneeseen, että hän rakentaa risuista rysän, jos ei muu auta.

   Tämäntapainen kalanhankintareissu oli tyypillistä Pallea. Kun hän sai ajatuksen päähänsä, sitä lähdettiin heti toteuttamaan. Pallen mukaan suunnitelmia tekevät sellaiset miehet, jotka pelkäävät toimintaa. Toiminnan miehet menevät kuin siat pöheikössä, voimiinsa luottaen. Jos kovin paljon suunnittelee, ei ehdi saada paljoa aikaiseksi, hän väitti.

   - Miestä mitataan sillä mitä se on tehnyt, ei sillä mitä se on suunnitellut ja jättänyt suunnitteluun tuhrautuneen ajan takia tekemättä.

   Olin tutustunut Palleen jo Polilla. Tai en minä häntä silloin vielä oikeasti tuntenut, mutta kaikki hänet tiesivät. Sen verran erikoinen hän oli jo silloin. Ulkonäkökin oli erottanut hänet muista. Palle oli suurikokoinen, tummatukkainen ikiliikkuja. Hyväkuntoisena urheilijana hän oli kestänyt viinanjuontia vuorokausitolkulla ja matala basso pauhasi tauotta, vaikkei asiaa ollutkaan. Sellainen mies jää mieleen Otaniemessäkin. Jollain ihmeellisellä konstilla hän ehti kaiken kukkuraksi hoitaa opintojaankin ja valmistui muiden mukana.

   Valmistuttuani menin Imatran Voimaan luomaan Suomeen ydinvoimateollisuutta. Työskentely muistutti suuresti isäni virkamiesuraa. Siksi kai minä sinne meninkin. Muutamassa vuodessa minulle paljastui, että IVO:ssa oli kaksituhatta minua virkaiältään vanhempaa insinööriä, jotka laillani tavoittelivat sitä ainoata osastopäällikön virkaa, joka huhujen mukaan oli vapautumassa muutaman vuoden sisällä. Päätin jättää muut kilpailemaan keskenään ja siirryin Strömbergille.

   Siellä sama asia paljastui minulle nopeammin. Pitäjänmäen silloisen pääkonttorin käytävät olivat kilometrin pituisia ja uusin insinööri sijoitettiin käytävän pohjoispäähän. Pomo istui käytävän eteläpäässä. Yleneminen Strömbergillä tapahtui siten, että kun joku käytävällä työskentelevä insinööri lähti eläkkeelle, sinut siirrettiin huonetta etelämmäksi. Kun Strömberg myytiin Asealle, me perustimme muutaman pohjoispään nuoren insinöörin kanssa oman suunnittelutoimiston ja aloimme tehdä alihankintana entisiä töitämme Asea-Strömbergille.

   Toimisto lähti hyvin käyntiin ja sitä laajennettiin muuhun suunnitteluun ja liikkeenjohdon konsultointiin. Kaikki näytti hyvältä, kunnes toimiston asiakkaaksi tuli Palle. Koska jollain tavalla tunsin Pallen entuudestaan, aloin hoitaa hänen asioitaan. Minusta ja toimistostamme tuli Pallen luottomiehiä. Luottamus tosin oli yksipuolista. Palle luotti meihin, mutta en minä eikä kukaan muukaan luottanut Palleen.

   Pallen toimeksiannot muistuttivat Suomen joutumista talvisotaan. Ajopuuna kuljettiin taistelusta toiseen. Kukaan ei ymmärtänyt, miten koko touhuun sotkeuduttiin mukaan, kukaan ei tiennyt, minne oltiin menossa, saati sitten että jollain olisi ollut tietoa siitä, mitä oikeastaan piti saada aikaiseksi. Mitä sekavammaksi projektit muodostuivat, sitä huonotuulisemmaksi minä ja muut toimistossamme tulimme. Vastaavasti Palle muuttui aina vaan hyväntuulisemmaksi. Jos projektista jossain vaiheessa saatiin kunnon ote ja se näytti ajautuvan positiiviseen lopputulokseen, kävi taas päinvastoin. Me olimme toimistossa tyytyväisiä, mutta Palle oli huonotuulinen eikä enää jaksanut olla kiinnostunut koko projektista. Kunnon luottamusta päämiehen ja konsulttitoimiston välille ei voi mielestäni syntyä silloin, kun jompikumpi on aina huonolla tuulella.

   Tie nousi laiturilta mäkeä ylöspäin. Semmoinen kuoppainen hiekkatie ilman ojia.Vasemmalle puolelle jäi vanha kansakoulu, joka näytti siltä, ettei sitä enää muutamaan vuoteen ollut käytetty. Luultavasti koulu oli käynyt suureksi, kun väki oli kaikonnut mantereelle. Koulun pihapiirissä oli opettajien asuinrakennus ja toinen isohko rakennus, joka aikoinaan oli toiminut puuliiterinä ja oppilaiden ulkovessana.

   - Ennen vanhaan sitä osasi vielä suomalainenkin koululainen paskantaa pakkasessa, mutta nykyään täytyy olla taksikuljetukset, ilmastoidut pukukaapit, vesivessat ja kolminkertaiset embot.

   - Sinä et Palle ole käynyt paskalla pakkasessa edes armeijan aikoinasi. Laivastossa on vesivessat ja ainakin kaksinkertaiset embot.

   - Kävin minä kerran Rukalla ladun varressa paskalla, kun krapulainen vatsa teki temput. On sitä siis pakkasessakin paskannettu, ilman riukua ja kreppipapereita.

    Mäen päällä tulimme risteykseen, josta Palle kääntyi mitään sanomatta vasemmalle. Kysyin, miksi me käännyimme vasemmalle emmekä oikealle tai jatkaneet suoraan.

   - Me ollaan kalareissulla. Kun ei ole kalastusvehkeitä mukana, niin kalaa täytyy hakea kalastajilta. Me käännyimme vasemmalle myötäilläksemme rantoja. Oikealla on lossisatama, josta ei pääse kuin kaupalle. Suoraan jos jatkettaisiin niin jouduttaisiin saaren keskelle, eikä siellä ole kalastajia. Ne asuvat rannoilla.

   Mitä siihen sitten sanoo.

   - Painellaan tätä tietä niin pitkälle, että tarttuu savunhaju sieraimiin. Saadaan samalla vaivalla tuoretta, vastasavustettua kalaa. Ei tartte sinunkaan muuta tehdä kuin keittää perunat.

   Tie polveili rannan tuntumassa ja kääntyi yllättäen kauemmaksi. Tunsin hetken vahingoniloa ajatellessani, että Palle oli sittenkin valinnut väärin. Noustuamme seuraavalle mäennyppylälle huomasimme tien ja rannan välissä peltotilkkujen keskellä, lehtipuiden katveessa seisovan punamullalla maalatun talon. Pihalta nousi savua.

   - Tuolta saa tuoretta kalaa, jos suostuvat myymään. Ei maalaiset keskellä kesää huvikseen risuja polta. Savu tulee savustusuunista.

   Niin se tulikin. Käännyimme talon pihaan johtavalle tielle. Enemmän se näytti kuluneelta polulta kuin tieltä, mutta mistä Velkualle olisi autoja riittänyt. Talo oli lähempää katseltuna kohtuullisen iso, sellainen, jossa oli talvisin kylmänä pidettävä sali. Sali lämmitettiin vain, jos taloon tiedettiin tulevan isommin vieraita. Pihapiiri oli hyvin hoidettu ja perennoita oli runsaasti. Savustusuunin äärellä hyöri isokokoinen ja romuluinen mies. Sellainen suomalaiskansallista mallia oleva, pitkäselkäinen ja matalajalkainen. Miehellä oli yllään haalarit ja niiden alla villapusero ja flanellipaita.

   Jalassaan hänellä oli mustat nokialaiset. Saariston kaupoissa ei muunlaisia jalkineita myyty. Kalastajat ovat sitä mieltä, että jos elääkseen liikkuu vesillä, niin parempi on avomerellä hikoilla kuin palella.

   Kalastaja ei antanut meidän häiritä touhujaun. Hän väänsi kampeloilta yhdellä ranneliikkeellä niskat nurin ja kaivoi samalla liikkeellä mahat ulos. Saman tempun hän teki ahvenille. Eleettömästi siinä jalostettiin suomalaisia elintarvikkeita. Saaristolaiset eivät aloita keskustelua. Ajattelevat, että jos kulkija on eksynyt eikä sillä ole kummempaa asiaa, niin lähtee pois. Jos taas kulkijalla on asiaa, niin itsepä tuon kertoo. Pallekaan ei pitänyt kiirettä, katseli vain hiljaisena kalastajan touhuja. Sitten hän rykäisi, ikään kuin merkiksi, että nyt alkaa juttua tulla.

   - Päivää taloon. Minä olen Palle Hiekka ja tämä hiuksiltaan vaaleampi kitukasvuinen mies on Jarmo Elomaa. Tultiin muutama tunti sitten yhteyslaituriin ja päätettiin lähteä katsomaan saarta. Kaunis saari ja komea on teidän talonnekin.

   Kalastaja nyökkäsi ja jatkoi puuhiaan, kunnes sai seuraavan satsin uuniin. Sen tehtyään hän oikaisi selkänsä, pyyhkäisi ison suomuisen kouransa haalarinlahkeeseen ja ojensi kätensä.

   - Lasse Merikallio, kalastaja Palvan saarelta. Päiviä. Vai on saari kaunis ja talo komea. Ei ole kuitenkaan myynnissä saari, eikä talo, jos herrat ovat niitä sillä silmällä katsoneet. Talo on ollut suvulla kolmesataa vuotta ja ajattelin, että se on suvulla seuraavankin kolmesataa vootta.

   - Vai näkyy se niin selvästi päälle päin, että ollaan ostosmatkalla. Jos ei kerran koko taloa saa ostaa, niin mahtaisiko muutama kampela liietä myyntiin?

   - Milläs kalastaja muuten elää, jos ei kalojansa myy. Montako tarvittaisiin?

   - Kymmenkunta, ei meitä ole kuin neljä miestä syömässä. Pari kampelaa mieheen ja ahnaammille kerta kiellon päälle. Eikös se ole kymmenen?

   - Niin kai siitä tulee. Sopii valita, joko savustetuista tai sitten tuosta saavista. Jos meinaan haluaa itse vaikka tappaa kalansa.

   - Meille käy valmiiksi tapetut. Ei kehtaa amatööri sählätä tappohommissa ammattimiehen silmien edessä.

   - Tuliko jonkinlaista astiaa mukaan?

   - Juuri sitä nyt ei muistettu ottaa mukaan. Lähdettiin suurempia suunnitelmia tekemättä matkaan. Kai ne voi kääriä jonkinlaiseen paperiin, niin että ne saadaan kulkemaan veneeseen.

   - Ei käy. Jos kampeloita roikottaa miten sattuu, niin katoaa rasvat ja kalat hajoavat. Kuka niitä sitten enää syö. Minä annan mukaan vadin, jossa ne kulkee ehjinä. Tuokaa se aamulla takaisin. Voitte jättää sen mihin tahansa. Kissa ehtii taas nuolla sen puhtaaksi ennen kuin tulee seuraava veneilijä.

   - Jarmo voi tuoda vadin takaisin, kun osaa reitinkin. Ellei sitten kalastajalle kelpaa aamiainen veneessä. Meillä on tapana ottaa keripukin karkottamiseksi Britannian kuninkaallisen laivaston traditiota kunnioittaen tuplarommi aamiaisen jälkeen. Jos kiinnostaa.

   - Kiitos kutsusta, mutta kun kalastajan kalenteri pyörii tuon sään mukana. Mielelläni minä traditioita kunnioitan, mutta annas kattoo. Jos säät sallii, niin saatan minä tullakin. Kampelat ovat vitosen kappaleelta, jos se tuntuu kohtuulliselta. Jos ei tunnu, niin antakaa vähemmän.

   Lasse pakkasi kampelat vatiin ja antoi sen minulle. Hän oli vaistonnut, että Palle oli jonkinlainen pomo näissä hommissa. Palle maksoi Lasselle viisikymppiä kaloista, uudisti kutsunsa ja kiitti.

   Kävellessämme veneelle kysyin Pallelta, miksi hän oli kutsunut Lassen veneelle.

   - Jarmo, kannattaa tuntea ihmisiä. Jokainen niistä osaa jotain sellaista, mitä minä etkä sen puoleen edes sinäkään osaa. Lasse on sitä paitsi kunnon mies. Näithän sinä, miten hyvin se pitää paikkansa kunnossa, vaikka on poikamies. Kuka sille onnettomalle aamiaisen laittaa, ellet sinä.

   Kansakoulun kohdalla Palle pysähtyi. Hän käveli pihalle ja mittaili silmillään koulua ja opettajien asuinrakennusta, kurkisti myös liiteriin ja mittaili sitäkin.

   - Sääli, ettei tämäkään tuota kunnalle penniäkään. Tälle pitäisi löytää uusiokäyttöä.

   Veneen illallinen oli sinä iltana melko pelkistetty. Alkupaloiksi meriravunpyrstöjä purkista avokadon kanssa. Ja lämpimäksi ruoaksi Lassen kampeloita ja uusia perunoita. Ruokajuomina aluksi vettä ja snapsia ja kampeloiden kanssa valkoviiniä. Lassen kampelat olivat todella mehukkaita ja ylimääräisistä meinasi tulla oikein kinaa, kunnes ne jaettiin tasapuolisesti. Eli Jussi ja Palle söivät ylimääräiset. Illallisen jälkeen siirryimme ulos istuskelemaan sitloodaan. Ilta oli lämmin ja tuuleton, eivätkä mantereen hyttyset olleet vielä älynneet lennellä saaristoon. Palle poltteli paksua sikaria konjakkilasi kädessään. Kaikki istuivat ajatuksissaan, kunnes Palle päätti rikkoa hiljaisuuden:

   - Ajatelkaa vähän. Kolmesataa saarta ja kaksisataa ihmistä. Tämä Velkua on kunnon kunta. Tällä on asiat paremmin kuin Ruuhka-Suomessa. Suhteet ovat oikein päin. Jokaiselle riittää oma saari ja jää vielä sata pienempää yli. Toista se on Helsingissä. Siellä on vain Seurasaari, Kulosaari, Lauttasaari, Korkeasaari ja Tervasaari. Satatuhatta ihmistä per saari. Ei se voi olla oikein. Täällä ihmisen pitäisi asua, eikä Helsingissä. Mahtavatko velkualaiset ymmärtää, millaisen onnenkasan päällä he asuvat? Lienevätkö edes tyytyväisiä elämäänsä, vai tarvitaanko tänne apuja?

   Emme vastanneet Pallen puheisiin. Eivät ne olleet vastattaviksi tarkoitettujakaan. Kunhan puhui. Sen verran hän oli seurallinen mies, että pelkäsi hiljaisuutta. Pallen vene ja Pallen konjakit, ajattelin. Saa mies omassa veneessään puhella vaikka yksikseen.

   - Merellä aivot saavat happea ja virkistyvät. Syntyy uusia ajatuksia. Kiitos vaan taas kerran siitä, että viitsitte lähteä yksinäisen miehen seuraksi.

   Ja niin me skoolasimme toisillemme. Tai kuka millekin.

   - Mitäs Jarmo luulet tämmöisen kunnan budjetin olevan?

   - Annas kun mietin. Kaksisataa ihmistä, koulu, terveyskeskus, lossi, muutama tienpätkä ja kohtuullisen vaatimaton kunnantalo. Ei se voi paljoa olla. Valtionapuineen ilman isompia investointeja ehkä kuudesta kahdeksaan miljoonaa. Ei ne sen enempää saa kulumaan, elleivät ala rakentaa uimahallia tai jotain muuta järjetöntä.

   - Ei se voi olla edes kahdeksaa miljoonaa. Sehän olisi neljäkymmentä tonnia asukasta kohden. Mihinkä ne sen saisivat kulumoan, rehelliset saaristolaiset. Jos se on kahdeksan miljoonaa, niin MIR-ilmiö on täälläkin pahasti vallalla. Eli pelataan muiden ihmisten rahoilla. Ne kun tuntuvat halvemmilta kuin omat.

   - Ei ne niitä kunnan menoja itse maksa. Vaikka ovatkin suomenkielisiä, niin RKP on näillekin jyvittänyt saaristotukea niin että riittää. Jos vaikka joku ruotsinkielinen sattuisi vahingossa joskus tulevaisuudessa muuttamaan kuntoan.

   - Oli se viisi tai kahdeksan miljoonaa, joka tapauksessa se on liikaa. Eivät ne saa rahalleen vastiketta.

   MIR-ilmiö oli Pallen lempiaiheita. Hän vihasi julkisen sektorin ja etenkin valtion tuhlailevaa rahankäyttöä. Hänellä oli loputtomasti esimerkkejä valtion tuhlaavaisuudesta: ministerien kesämökkiteiden asvaltoimisesta, kännykkäpuhelimien tukiasemametsiköistä ministerien kotikonnuilla. Ei se mikään ihme ollutkaan, ettei Palle pitänyt veroista. Olihan hän elämänsä aikana niitä maksanut pienen kunnan edestä saamatta rahoilleen mitään vastiketta.

   Palle oli sitä mieltä, että Suomi ja koko Eurooppa oli juonut liian kauan lyijyputkissa virrannutta vettä, niin kuin roomalaisetkin aikoinaan, ja rappio oli edessä. Palle väitti, ettei Eurooppaan kannattanut enää rakentaa tuotannollista toimintaa. Eihän Euroopassa enää tehty töitäkään. Eikä tuotantoa synny ilman työtä. Hän oli samaa mieltä Walt Disneyn kanssa siitä, että Euroopasta on tulossa maailman suurin huvipuisto, jossa suuret ikäluokat huvittivat toinen toisensa kuoliaiksi.

   - Suurten ikäluokkien ei kannata tehdä muuta kuin kuluttaa omat ja muilta lainaamansa rahat toistensa huvittamiseen ja onnelliseksi tekemiseen. Pallen oli muita helpompi olla sitä mieltä, sillä hän oli aikoinann tehnyt kohtalaisen omaisuuden pörssissä ja jostain luonnonoikusta tai luontaisesta laiskuudestaan johtuen älynnyt lopettaa pelin ajoissa.

   Valmistuttuaan Palle oli mennyt Valmetille töihin suunnittelemaan paperikoneita. Kun miehellä kävi suu sutjakkaammin kuin kädet, hänet siirrettiin markkinointiosastolle. Kielitaitoisena supliikkimiehenä hän kolusi niissä hommissa ympäri maailmaa vanhempien kielitaidottomien insinöörien tukena ja viihtyi. Olisi viihtynyt pitempäänkin, ellei Maija olisi tullut kuvioihin mukaan.

   Maijan valmistuminen, Maijan ja Pallen avioliitto ja Mikon syntyminen tapahtuivat kaikki kolmen kuukauden sisällä ja oikeassa järjestyksessä. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö moinen suunnitelmallisuus ollut Maijan ansiota. Pallen ansiota se ei ainakoan ollut. Ainoa edellä mainituista asioista, johon Palle osallistui hiukan innokkaammin oli Mikon alkuun saattaminen. Maijan valmistumiseen ja omaan avioliittoonsa Palle ei ehtinyt vaikuttaa.

   Avioliiton solmiminen tai itse asiassa Mikon syntymä sai Pallen hetkeksi rauhoittumaan. Hän päätti hakeutua sellaisiin hommiin, joissa ulkomaan matkapäiviä olisi alle kaksisataa. Hän siirtyi Lohjalle markkinoimaan televisioita. Siinä ei tarvinnut rampata ulkomailla, kun ei kerran ollut vientiäkään.

   Appivanhempien kanssa Pallella meni huonosti ja hyvin. Anopin kanssa huonosti ja apen kanssa hyvin. Anopin mielestä Palle osasi käyttäytyä, jos halusi. Halua esiintyi vain tarpeettoman harvoin. Appiukko sen sijaan viihtyi Pallen kanssa konjakkia tissutellen. Appiukon ja vävypojan yhteinen harrastus oli omiaan heikentämään Pallen ja anopin välejä entisestään.

   Anopista huolimatta Maijan ja Pallen avioliitto olisi pysynyt kasassa kauemminkin, jos nyt ei ehkä ikuisesti, ellei Pallen isä olisi kuollut. Isällä oli oma kemikaaleja maahantuova yhtiö, joka oli vuosikymmeniä menestynyt kohtuullisesti. Isän kuoltua Palle erosi Lohjalta ja siirtyi vetämään perimäänsä yritystä. Kemikaalien kanssa läträäminen ei kauan jaksanut levotonta miestä kiinnostaa ja Palle aloitti pelinsä pörssissä. Hän onnistui siinä yli kaikkien odotusten, jopa omiensakin. Palle loi mainetta pörssin kultasormena hetken aikaa, mutta lopetti sitten jostain syystä.

   - Kun osakkeet nousevat pörssissä, silloin siellä pärjää tällainenkin tollo. Jos kaikki osakkeet pitkän aikaa vain nousevat, joskus ne sitten kaikki laskevatkin. Taitoa vaaditaan siinä, ettei anna ahneuden iskeä, vaan osaa lopettaa ajoissa. Se on kovien ammattilaisten touhua, kun rahaa tehdään laskevilla kursseilla. Enkä minä ole alan ammattilainen. Niillä on kaikilla muutaman sadan vuoden etumatka kokemuksessa ja koukkunokka, jolla on parempi haistella kurssien liikkeitä.

   Palle sijoitti voittojaan muutamaan pieneen konepajaan ja tukkuliikkeeseen ja aloitti elämänsä kokopäivätoimisena hallitusten puheenjohtajana. Se oli liikaa Maijan äidille. Ei sellainen ollut miehen työtä. Että ei ikään kuin oltu töissä, vaan vain omistettiin. Eikä omistettu edes mitään kunnollista, vaan joitain pieniä yhtiöitä, joista kukaan anopin ystävätär ei ollut koskaan kuullut. Liikemiehiä ei Maijan suvussa pidetty maantierosvoja kummempina. Niin alkoi avioliitto rakoilla.

   Avioliitto päättyi sopueroon ja Palle muutti muualle. Maija jatkoi Mikon kanssa porvarillista elämäänsä ja Palle aloitteli itsekseen omaa vähemmän porvarillista elämäänsä. Väleissä Maija ja Palle olivat edelleen. Mikkoa Palle tapasi muutaman kerran viikossa. Maijan ja Pallen avioliitto oli päätyttyään keskinkertaista suomalaista avioliittoa onnellisempi.

   Herätessäni minulle tulivat mieleen Pallen sanat:

   - Nuorella miehellä joustaa fysiikka ja vanhalla moraali. Ilmeisesti olin vanha, koska fysiikkani ei tuntunut joustavan edes sen vertaa, että olisin saanut nostetuksi lattialla lojuvat kalsarini ja shortsini ylös. Päätäni särki niin, että riitti ja suussa maistui kampela, konjakki ja sikari.Tai sikari, konjakki ja kampela. Ei ollut viina jumalten juoma, vaan ennemminkin kuolevaisten. Ajattelin antaa unen hoitaa itseni parempaan kuntoon, mutta kannelta kuului jo ääniä. Muut tai ainakin joku muu oli jo hereillä.

    Yritin kohdistaa silmäni johonkin, joka pysyisi hetken aikaa paikallaan. Saatuani katseeni vakiintumaan siinä määrin, ettei minulla ollut enää sellaista tunnetta, että joko vene pyörii tai minä pyörin, nousin hitaasti istualleni. Olo oli kuin suomalaisella kansanedustajalla, jonka vakaa mielipide on ehdoton ehkä.

   Ulkona istuivat aamiaisella kaikki muut ja Lasse. Nelikko oli koomisen näköinen. Pallella ja Jussilla oli shortsit päällään, Hannulla shortsien lisäksi T-paita ja Lassella sama univormu kumisaappaineen kuin edellisenäkin päivänä. Jussi ja Palle näyttivät ärsyttävän hyväkuntoisilta, kun taas Hannu oli kalpea ja hiljainen. Hannu ja minä olimme kunin- kaallisen kankkusen miehiä, kun taas Jussi ja Palle toipuivat rankastakin ryyppäämisestä sietämättömän nopeasti. Jussi väitti, että he olivat Pallen kanssa tehneet opiskeluaikoinaan geenimanipulaation maksalleen ja ruiskuttaneet siihen tilhen maksasoluja, jotha polttavat alkoholia viisi kertaa tehokkaammin kuin ihmisen maksasolut.

   Jussi katseli minua naureskellen.

   - On siinä meillä kokki. Aamiaiselle se tulee vasta, kun se on jo katettu. Illallista se ei pystynyt onneksi eilen pilaamaan, kun ei saanut muuta tehdä kuin keittää perunat.

   - Naama kiinni. Minä olisin tehnyt aamiaisen, jos joku olisi herättänyt.

   - Mene pesemään hampaasi ja naamasi ja vilkaise samalla peiliin. Tuon näköistä miestä ei kukaan mielikseen herätä.

   Optiolainassa aamupesu rajoittui Pallen ja Hannun osalta hampaiden pesuun ja mereen pulahtamiseen. Jussi ja minä ajoimme partamme joka aamu ja siistiydyimme muutenkin. Palle paheksui moista touhua ankarasti ja valitti merimiesunionin työehtosopimusten nykyään kieltävän epäkelvon merimiesaineksen vetämisen kölin alta. Piruuttaan Palle täytti makeavesitankin joka satamassa, jossa se oli mahdollista, kailottaen kovalla äänellä, että hänen miehistönsä vaati kolme kertaa päivässä lämpimän suihkun.

   Aamutoimieni jälkeen hivuttauduin kannelle. Hannu siirtyi pöydän äärestä ruorirattaan taakse Lassen ja Pallen seuraksi, tehden tilaa minulle. Pallella ja Lassella oli rommilasit käsissään. Hannu mulkoili heitä kalpeana, mutta ei ottanut rommia. Hänellä ei tahtonut ruoansulatus toimia näin heti aamusta. Palle poltteli aamusikariaan ja näytti tyytyväiseltä. Lasse irvisteli romminsa kanssa.

   - Saakos rommin kaataa tähän kahvin sekaan vai onko se vastoin kuninkaallisen laivaston tapoja? Tämmöinen tavallinen kalastaja kun pitää rommia hiukan tuimana tuoremehuna näin heti aamusta.

   - Tärkeintä ei ole tavara, vaan sydän lämmin ja avara. Ajatus on tärkeä eikä muotoseikat. Kun sinut kutsuttiin aamurommille, silloin pitää myös tarjota rommia. Se on sitten sinun asiasi, otatko rommia vai et ja jos otat, niin miten sen otat. Se ei meille kuulu.

   Lasse kaatoi rommin kahvikuppiinsa ja huitaisi sen saman tien naamaansa ähkäisten.

   - Kun tätä saa plörönä ottaa, niin toinenkin saattaa mennä.

   Jussi otti Lassen kupin ja rakensi uuden rommiplörön. Pallekin täytti lasinsa uudestaan. Suomalaisen miehen on vaikeata puhua tyhjä lasi kädessään. Kun lasit oli täytetty Palle katsoi, että voidaan ruveta puhumaan:

   - Ollaanko täällä Velkualla tyytyväisiä maailmanmenoon ja elämiseen?

   - Toiset on, toiset ei. Kesämökkiläisillä on hirveä stressi saada mökki kesäkuntoon ja heti sen perään talvikuntoon. Ei ne ehdi olostaan täällä nauttia.

   - Entäs kuntalaiset?

   - Täällä asuu muutama kalastaja, muutama maanviljelijä, yksi kauppias, yksi pankinjohtaja ja muutama pienyrittäjä. Sen lisäksi meillä on kunnan virkamiehiä ja maatalouslomittajia, mutta ne on lossilla tänne tuotuja. Osa velkualaisista on tyytyväisiä, jos niillä menee paremmin kuin naapurilla, tai edes tuntuu siltä. Muut ovat tyytymättömiä, kunnes tulee heidän vuoronsa.

   - Se on Velkualla samalla tavalla kuin muuallakin Suomessa. Ei tunnu hyvältä, ellei vähän naapurin onni kadehdituta.

   - Täällä päin sanotaan, että kukin on tyytyväinen tavallaan. Joillekin sopii paremmin, että ovat tyytymättömiä. Ovat ikään kuin onnellisempia sillä tavalla. Itsellisiä ihmisiä näillä saarilla asuu. Ovat tottuneet tulemaan omillaan toimeen, jos ei kukaan häiritse.

   - Kuka teitä tänne tulisi häiritsemään? Kesämökkiläiset kesällä, mutta muutoin.

   - Virkamiehet ja poliitikot. Säätävät Helsingissä lakeja saaristolaisille, vaikka eivät ole merellä olleet muutoin kuin Suomenlinnan lautalla ja silloinkin juovuksissa. Kun ne ovat hätäpäissään säätäneet älyttömiä lakejaan, niin kunnan virkamiehet rupeavat innolla täälläkin niitä toteuttamaan. Tulee tämmöisen pienen kunnankin virkailijalle tekemisen tuntu ja saavat onnettomat maistaa mielestään valtaakin.

   - Eikö niitä saa kukaan kuriin?

   - Kuka niiden kanssa jaksaa tapella? Antaa niiden touhuta, kunhan eivät tee mitään tähdellistä. Jos täällä puhuisi yksikin asukas ruotsia, niin tilanne olisi pahempi. Ruotsinkielinen puolue ryntäisi avustamaan meidät hengiltä. Saaren viimeinen ruotsinkielinen kuoli vanhuuttaan kymmenen vuotta sitten. Onneksi oli poikamies. Ei jäänyt ruotsia puhuvia perillisiä. Jotta sillä tavalla hävisi Velkualta ruotsinkieli.

   - Jos ei täällä ole ruotsinkielisiä, niin kunta on sitten kokonaan kepulainen?

   - Ei ole. itsellisiä ihmisiä kun ollaan ja vuosisatoja on jouduttu omin nokkinemme huolehtimaan asioistamme, niin ei olla keritty vielä puolueisiin tutustua. Täällä valitaan jokaiselta saarelta sovittu määrä edustajia kunnanvaltuustoon. On ikään kuin oma puolue joka saarella.

   - Ei taida puoluetukea valua Velkuan suuntaan?

   - Ei valu, eikä tarvitsekaan valua. Täällä määrää se, joka maksaa. Aikaisemmin ei ollut kunnalla oikein omia virkamiehiäkään. Opettaja, lääkäri, poliisi ja sen lisäksi yhtä maanviljelijää vuorollaan kutsuttiin kunnanjohtajaksi. Nyt tänne on pesiytynyt muutama virkamies kunnantalolle. Siellä ne yrittää keskenään keksiä itselleen ja toisilleen tekemistä. Kiusaavat vapaita velkualaisia kaikella turhalla. Onneksi kunnanvaltuusto kieltää kaiken, mitä ne keksivät. Mutta Helsingistä tulee solkenuaan uusia lakeja, jotka antavat niille kuulemma oikeuden sählätä ihmisten asioissa.

   - Niille pitäisi keksiä jokin aikaa vievä puuha, jotta jättäisivät ihmiset rauhaan.

   - Sen kun keksit, niin pääset heti kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi. Täällä ollaan onnellisia, kun saadaan olla omissa oloissamme. Ainakin vanhempi väki. Nuorempia tänne ei saa jäämään edes hyljepyssyllä uhkaamalla. Karkaavat mantereen rientoihin heti kun oppivat soutamaan tai uimaan.

    Kupit olivat tyhjentyneet Pallen ja Lassen jutellessa. Juttu kuoli saman tien. Kukaan ei kohdannut kysyä Lasselta, kelpaisiko kolmas plörö. Osaa varmaan aikuinen mies itse pyytää, jos katsoo tarvitsevansa.

   Lasse tuumi itsekseen, että kyllä on elämänsä aikana moneen kulkumieheen törmännyt, mutta erikoiselta tuntui tämä Palle Hiekka. Kulkumiehestä ei nähnyt päälle päin, oliko hänellä rahaa liikaa vai oliko hänellä siitä puutetta. Ei tuntunut mies pelkäävän tavallisia töitäkään. Kun Lasse oli tullut veneelle, itse oli kulkumies häärinyt aamiaista laittamassa ja tiskaamassa. Aamiainen oli ollut sellainen kun sen pitää olla. Tukeva, rasvainen ja ravitseva. Ei ollut hörhellyksiä, ellei nyt tomaatteja ja kurkkuja niiksi laskettu. Vene oli siistissä kunnossa ja hyvin hoidettu. Merellä liikkuvana ihmisenä kyllä huomasi, että tällä veneellä purjehdittiin eikä ajeltu koneella. Köydet olivat järjestyksessä ja paikat puhtaat.

   Kulkumiestä tuntuivat kiinnostavan Velkuan asiat. Yllättävän paljon hänellä oli ollut valmista tietoa, ja paljon oli kysellyt lisää. Mikähän Velkuassa mahtoi miestä kiehtoa? Hän oli kysellyt kansakoulustakin. Oli mittaillut sitä, kun pystyi arvioimaan, paljonko sen kunnostaminen maksaa. Kautta rantojen oli antanut ymmärtää, että jos kunta suostuu, hän saattaisi olla kiinnostunut ostamaan koulun. Ei kulkumies ollut sitä suoraan sanonut, mutta niin Lasse oli ymmärtänyt.

   Kun muut olivat heräilleet, mies oli lopettanut puheet koulusta. Ei varmaan halunnut muiden kuulevan, että oli kiinnostunut.

   - Mitäs Lasse tuumit, jos tehtäisiin velkualaisista onnellisempia?

   - Minun puolestani saat tehdä koko Saaristomeren onnelliseksi, kunhan et vain sotke minua mukaan.

   - Ei nyt aseteta liian kovia tavoitteita. Muutaman sadan velkualaisen onnellisuutta voitaisiin kohottaa, mutta ei nyt oteta huoleksi koko Saaristomerta.

   - Me ollaan täällä onnellisia, kun saadaan olla omissa oloissamme. Jos poistat kunnan virkamiehiltä mahdollisuuden puuttua asioihin, se voisi lisätä onnellisuutta.

   - Pitää säätää Lex Velkua. Sellainen laki, ettei teitä saa muut määräillä.

   - Se meille riittäisi. Palattaisiin vanhoihin aikoihin. Lähde sinä säätämään sitä lakia, niin minä lähden verkoille. Tuuli näyttää nousevan ja kääntyvän pohjoiseen. Verkot ovat sellaisessa paikassa, että pohjoistuuli painaa ne matalikolle ja siellä niihin ei tartu muuta kuin rakkolevää. Kiitos kahvista ja rommista. Poiketkaa kylässä, kun satutte kulkemaan Velkualla päin.

    Lassen lähdettyä jatkoimme politiikan ja poliitikkojen haukkumista. Tai emme me kaikki haukkuneet. Hannu oli hiljaa. Pelkäsi, että jos avaa suunsa, sieltä saattaa tulla kommentteja konkreettisempaa.

   Jussi piti poliitikoista kaikista vähiten. Verottaja oli Jussin ja hänen pankkiiriliikkeensä kimpussa kuin herhiläinen. Verottaja mätki Jussia sekä jälki- että ennakkoveroilla. Toki Jussilla oli varaa maksaa ne, mutta hänen mielestänn hänen rahansa olivat koko ajan tuottamattomina verottajalla. Verovalituksia oli jokaisessa mahdollisessa oikeusasteessa ja läänissä. Jussi oli piruuttaan siirtänyt muutaman yrityksensä kotipaikan Kuopioon ja väitti jälkeenpäin tehneensä elämänsä munauksen.

   - Olisi se pitänyt tietää. Savolaiset on vittumaisia ja maailman vittumaisin ihminen on savolainen verotarkastaja.

   - Olisit siirtänyt firmasi Kaamasen tien varteen, etkä kalakukkomaahan. Sen tien varressa olisit ainoa, joka niillä leveyspiireillä tekee voittoa. Lapin lääninverovirastossa ei ole ollut kahteenkymmeneen vuoteen sellaista kaavaketta, jolla voittoja verotetaan.

   - Kyllä sitä nyt osataan neuvoa, mutta silloin kun se siirto keksittiin, niin kellään ei ollut mitään sanomista. Pallekin piti sitä hyvänä ideana.

   - Miten tavallinen insinööri uskaltaa ekonomia neuvoa. Sinähän myyt neuvojasi oikein rahasta.

   - Oli miten oli, ei tässä maassa ole mitään järkeä. Oppineen valveillaoloaika menee siihen, kun yrittää keksiä jonkin tavan tienata muutama markka. Sellaisen kun keksii, niin alkaa heti taas uusi keksiminen. Kaiket yöt täytyy yrittää keksiä, miten siitä tienatusta markasta saa jäämään itselleen edes kymmenen penniä ennen kuin verottaja käy nappaamassa senkin.

   - Mene mukaan politiikkaan, niin pääset aidan vihreälle puolelle, jakamaan itsellesi ja kavereillesi veromarkkoja. Sinua kun kuuntelee niin tuntuu siltä, että sillä puolella aitaa sinun rahojasi on enemmän kuin itselläsi.

   - Älä Palle pilkkaa. Minulla on aivot. En minä voi mennä politiikkaan. Jollain tavalla pitää saada meille verotusoikeus. Ei iso, mutta pysyvä. Jos saataisiin ostetuksi jollain konstilla itsellemme rälssioikeudet. Pala maata ja verovapaus. Sillä tavalla sitä ennen palkittiin kruunun uskollisia palvelijoita.

   - Palkkaa itsellesi joku kansanedustaja autonkuljettajaksi. Se voisi helpottaa. Maksa sille pimeästi, ne ovat tottuneet saamaan kaiken verottomana.

   - Ei kansanedustajan palkkaamiseen tarvita kuin rahaa. Minä haluan jotenkin potkasta niitä munille niiden omilla keinoilla.

   - Eli muiden ihmisten rahoilla.

   - Tai käyttämällä järkeä.

   - Juurihan sinä sanoit, ettei niillä ole aivoja. Järjen käyttäminen ei voi olla niiden omien keinojen käyttämistä.

   - Älä sekoita kauniita ajatuksiani.

   - Pannaan Jarmo politiikkaan.

   - Minua te ette saa sekoitetuksi ikinä politiikkaan. Teidän projekteissanne persaukisen on pakko rahan takia pyöriä, mutta politiikassa pyöriminen teidän kanssanne on suorin tie helvettiin.

   - Jussi aikoo päästä sekaantumaan politiikkaan sekaantumatta politiikkaan. Ymmärrätkö?

   Hannu oli toipunut sen verran, että sai suunsa auki.

   - Vaikka Jarmo sietääkin tyhmyyttä, niin rajansa on senkin lajin sietämisellä. Ajatelkaa nyt tilannetta, jossa kokoomuksen Kirsi Piha alkaa antaa Jarmolle neuvoja siitä, miten missäkin asiassa pitää äänestää. Siinä voi insinöörin leuka hetken väpättää ennen kuin älyää ottaa ohjeet kiitollisena vastaan.

   Keskustelu tasaantui sen verran, että Hannu pääsi tekemään ikuisen raittiuslupauksensa. Synkkänä mies kertoi, ettei viina sopinut hänelle. Hänen mielestään maailma on epäoikeudenmukainen paikka, jossa Palle ja Jussi eivät saaneet krapulaa, vaikka joivat siinä missä hänkin. Ikuisen raittiutensa Hannu lupasi säilyttää kello kahteentoista asti, jolloin Optiolainassa otettiin pakollinen keripukkipaukku. Yksi osa rommia ja kaksi osaa limeä. Se piti keripukin todistettavasti loitolla, sillä kukaan meistä ei ollut näillä reissuilla sairastunut tautiin.

   Hannu oli opiskellut Polilla muutamaa vuotta alempana kuin Palle ja minä. En ollut törmännyt häneen silloin ja tuskin oli Pallekaan. Valmistuttuaan rakennusinsinööriksi Hannu meni Polarille töihin ja ajautui siellä länsivientiin. Hän oli ollut muutaman vuoden perheensä kanssa Saudi Arabiassa valvomassa projekteja. Hänen mielestään se oli ollut huimaa hommaa, kun suomalaiset myivät arabeille hiekkaa kutsumalla sitä betoniksi. Sandaalipoikia oli viety takavyöstä kuin painijoita Kauhavan paini-viikoilla. Mitä enemmän betonista iljettiin pyytää rahaa, sitä syvemmälle sandaalipojat porasivat öljykaivojaan. Rahaa tuli emoyhti- öön suokuokalla. Joskus Hannu ihmetteli, minne ne rahat sittemmin katosivat. Lienevätkö muuttuneet energiaksi vai maksettiinko ne turbaanipojille takaisin öljykriisien aikoina.

   Suomeen palattuaan hän ei viihtynyt enää Polarilla, vaan siirtyi Ekonoon vetämään rakennuskonsultointia. Kyllä sitä olikin konsultoitu. Joka kuntaan rakennettiin valtionapujen turvin omaa uimahallia, kunnantaloa ja kulttuurikeskusta. Ekonoon aikoinaan Hannu oli törmännyt Palle baaritiskillä. Palle väitti palkanneensa Hannun kiinteistöyhtiönsä toimitusjohtajaksi samana iltana viidennentoista viskin ja sammumisen välillä. Niin tai näin, mutta Hannu oli siirtynyt Pallen leipiin. Palle oli myynyt Hannulle puolet kiinteistöyhtiön osakkeista, ja Hannu oli hoitanut yhtiöitä hyvin. Palle kertoi muille, että oikeinhan se oli, että Hannu rikastui. Hannu työt teki.

   Pohjanmaalaisuus ja maanviljelijätausta näkyi Hannussa ja ulkonäkö vastasi miehen luonnetta. Vanttera suomalainen harjastukka, jolla oli siniset silmät. Vaikka kiinteistömarkkinat kävivät kuumina, niin velkaa Hannu ei firmaan ottanut. - Meilläpäin pelataan omilla - oli hänen mottonsa. Jussi oli yrittänyt moneen kertaan todistaa Hannulle, että nousevien hintojen aikana velkaa kannatti ottaa niin, että ranteita pakottaa mieluummin vähän enemmänkin, vaikutus oli suuri.

   Hannu totesi Jussille tyynesti:

   - Älä sinä kaupunkilaispoika puhu minulle vivuista. Kyllä minä ne tunnen. Ainoa vipu, joka toimii, on viiden metrin kuusitukki. Niillä me isän ja veljen kanssa ollaan vivuttu suurimmat kivet meidän pelloista. Minä uskon, että vipu toimii, jos se on omasta mettästä haettu. Naapurin lainavivuilla ei meidän pelloilta ole koskaan kiviä nostettu.

   Pohjalainen luonne tuli esille myös silloin, meni naimisiin. Marjattaan hän törmäsi Polarilla ja kolme kuukautta törmäämisen jälkeen mentiin naimisiin.

   - Kun Pohjanmaalla päätetään jotain, niin se tehrään kanssa. Ja nopiasti.

   Viljelijätausta näkyi taas siitä, että pirttiviljelyn puolella oltiin ahkeria. Marjatalla ja Hannulla oli kolme lasta ja kännipäissään Hannu puhui neljännestäkin. Sellaista se teettää maanviljelijätausta ja viina insinöörillekin.

   - Tämän piti olla purjehdusreissu, ja miehet makaa satamassa. Tällä menolla saadaan painaa dieselfokalla koko matka Korppooseen, jos aiotaan ehtiä Pekan luokse illaksi saunaan.

   - Ohhoh, mieshän on toipunut. Ensin ollaan sen näköisiä, että pitkä sylki on ainoa, joka pääsee suusta ulos, mutta annas olla kun vähän toivutaan. Mies alkaa komentaa muita töihin. Me voidaan soittaa Pekalle, sitten kun ollaan niillä kulmilla. Jotta osaa panna ruoat esille.

   - Toi Palle on kummallinen. Sillä on yksi asia kerrallaan mielessä. Nykyään se on ruoka, mutta nuorempana ei taatusti ollut. Silloin sen aivoissa oli pysyvästi toinen juttu.

   - Minä olen veneen ainoa poikamies. En minä voi teidän kanssanne raveta naisjuttuja puhumaan. Saatan ukkomiehet kiusaukseen ja huonoille teille ja saan siitä vihat päälleni.

   - Siinä et onnistu sinäkään. Näillä reissuilla ei ole irtikulkevaa naista nähty. Jos joku on vähänkään naista muistuttanut, niin äijä on sitä seurannut metrin etäisyydellä.

   - Onko se ennenkään haitannut, jos joku nainen on sattunut olemaan naimisissa?

   - On se, jos sen aviomies on metrin päässä.

   Jussi nousi ja otti roskapussin mukaansa viedäkseen sen laiturin roskikseen. Hannu ja minä aloimme avata purjeita, Palle siivosi aamiaistarpeet pois ja irrotti pöydän. Köydet irrotettiin ja me puksutimme koneella Palvan eteläkärjen ympäri. Velkuan pohjoispuolella kulkevalla väylällä nostimme purjeet. Lasse oli ollut oikeassa, tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja taas mentiin, aluksi sivumyötäisessä ja loppupäivä takatuulessa kohti Korppoota.

[Alkuluku][Tietokirjat][*Esikoiset*][Kotimaiset]
[Lapset & nuoret][Käännetyt][Sarjakuvat][Unohtumattomat]