ISBN: 951-20-5129-X, Gummerus 1997. Sivut 11-22. Suomentanut Anna-Maija Viitanen.

1. luku

Villisonni tuijotti Ramsesta hievahtamatta.
   Se oli suunnaton: pylväänpaksuiset koivet, pitkät riippukorvat, alaleuassa jäykkä parta, mustanruskea karva. Se oli juuri vainunnut nuorukaisen.
   Ramses katseli lumoutuneena sonnin sarvia, jotka olivat tyvestä paksut ja lähellä toisiaan ja kaartuivat kohti kaulaa ja taas ylös. Näin muodostui eräänlainen kypärä, jonka kärkipiikit pystyivät repimään nahan auki millaiselta vastustajalta hyvänsä.
   Poika ei ollut eläissään nähnyt niin suunnatonta sonnia.
   Se kuului pelottavaan rotuun, jota parhaatkaan metsästäjät eivät hevin uhmanneet; omiensa parissa se oli rauhallinen, haavoittuneille ja sairaille sukulaisilleen auttavainen, lauman nuorimpia se ohjasi valppaasti, mutta jos sen rauhaa häirittiin, siitä tuli raivokas taistelija. Se ärsyyntyi vähimmästäkin syystä, rynnisti häiritsijän kimppuun uskomatonta vauhtia ja lauhtui vasta nujerrettuaan vastustajansa.
   Ramses ei perääntynyt askeltakaan.
   Sonnin häntä viuhtoi edestakaisin; se mulkaisi julmasti tunkeilijaa, joka oli uskaltautunut sen alueelle, korkeaa kaislaa kasvavan rämeen viereisille niityille. Lähistöllä vasikoi lehmä muun lauman ympäröimänä. Täällä Niilin syrjäisillä rannoilla suuri sonni oli lauman valtias eikä se sietänyt vieraiden läsnäoloa.
   Ramses oli toivonut saavansa suojaa kasvillisuudesta, mutta sonnin syvälle painuneet ruskeat silmät seurasivat häntä herkeämättä. Hän tiesi, ettei pakoon päässyt.
   Hän kääntyi katsomaan isäänsä kasvot kalmankalpeina.
   Seti, Egyptin faarao, "voittoisa sonni", seisoi kymmenisen askelta poikansa takana. Hänen sanottiin lamaannuttavan viholliset pelkällä läsnäolollaan; hänen järkensä oli terävä kuin haukan nokka, hänen ajatuksensa ehättivät kaikkialle, hän oli kaikesta selvillä. Setillä oli hoikka vartalo, ankarat kasvot, korkea otsa, kyömynenä, korkeat poskipäät, ja hänen olemuksestaan huokui arvovalta. Häntä pelättiin ja kunnioitettiin, ja hän oli palauttanut Egyptin muinaisen loiston.
   Ramses, joka oli neljäntoista mutta varreltaan jo aikuinen, oli isänsä seurassa ensimmäisen kerran.
   Hän oli varttunut palatsissa opastajanaan kasvatusisä, jonka tehtävänä oli hioa hänestä hienostunut mies, niin että hän kuninkaan poikana voisi viettää huolettomia päiviä jossain korkeassa virassa. Mutta Seti oli komentanut hänet mukaansa kesken kirjoitustunnin ja vienyt hänet kauas kaikesta asutuksesta. Sanaakaan ei ollut sanottu.
   Kun tiheä kasvillisuus oli alkanut haitata etenemistä, kuningas ja hänen poikansa olivat nousseet parivaljakon vetämistä vaunuista ja raivanneet tiensä kaislikon lävitse. Sen toiselta puolen alkoi sonnin valtakunta.
   Kumpi oli pelottavampi, faarao vai villisonni? Kummastakin uhosi voimaa, jota nuori Ramses ei tuntenut kykenevänsä hallitsemaan. Eivätkö tarinankertojat sanoneet, että sonni oli taivaallinen eläin, johon tuonpuoleisen tuli puhalsi elämän, ja että faarao oli jumalten veli? Niin kookas ja vahva kuin poika olikin, hän tunsi joutuneensa kahden yhtä vahvan voiman väliin.
   "Se huomasi minut", hän sanoi yrittäen pitää äänensä varmana.
   "Sen parempi."
   Isän ensimmäiset sanat kajahtivat kuin tuomio.
   "Se on valtava, se..."
   "Entä sinä, kuka sinä olet?"
   Kysymys yllätti Ramseksen. Sonni kuopi maata raivokkaasti vasemmalla etusorkallaan; sinihaikarat ja harmaahaikarat nousivat lentoon kuin taistelutanterelta paetakseen.
   "Oletko pelkuri vai kuninkaanpoika?"
   Setin katse tunkeutui sielun pohjalle asti.
   "Minä taistelen mielelläni, mutta..."
   "Tosi mies menee voimiensa äärirajoille, kuningas ylittää nekin; jollet pysty slihen, sinusta ei ole hallitsemaan emmekä enää tapaa. Et saa kavahtaa mitään koettelemusta. Lähde jos haluat, jollet, vangitse sonni."
   Ramses rohkeni katsoa isäänsä silmiin.
   "Te lähetätte minut kuolemaan."
   "Isäni sanoi minulle: 'Ole ikuisesti nuori ja väkevä sonni, joka rohkeudellaan ja terävillä sarvillaan kukistaa kaikki viholliset.' Ramses, sinä tulit äitisi vatsasta niin kuin oikea so'nni, ja sinusta täytyy tulla loistava aurinko, joka sinkoaa säteitään kansansa parhaaksi. Olit kourassani piilossa kuin tähti. Nyt avaan sormeni. Sädehdi tai sammu."
   Sonni mylväisi; sitä ärsytti tunkeilijoiden keskustelu. Luonto ympärillä hiljeni: kaikki linnuista jyrsijöihin ymmärsivät että taistelu oli käsillä.
   Ramses terästäytyi.
   Kasvatusisältään oppimiensa otteiden ansiosta hän oli jo voittanut painissa itseään painavampia ja vahvempia vastustajia. Mutta millaisiin juoniin turvautua, kun vastassa oli moinen hirviö?
   Seti ojensi pojalleen pitkän köyden, jossa oli juoksusilmukka.
   "Sonnin voima on päässä. Vangitse se sarvista, niin selviät voittajana."
   Nuorukainen sai uutta toivoa, sillä hän oli monet kerrat harjoitellut köydenkäsittelytaitoja palatsin tekojärvellä.
   "Sonni rynnistää kimppuusi heti, kun kuulee lasson suhinan", faarao varoitti. "Älä heitä ohi, sillä toista tilaisuutta ei tule."
   Ramses kävi heiton läpi mielessään ja valoi itseensä rohkeutta. Hänellä oli nuoresta iästään huolimatta pituutta sataseitsemänkymmentä senttiä ja lihakset, joista näki, että hän harjoitti useita urheilulajeja; niinpä häntä ärsytti suunnattomasti nauhalla korvalliselle kiinnitetty Horus-palmikko, hänen upeista vaaleista hiuksistaan tehty rituaalikoriste. Kun hänet nimitettäisiin hovissa johonkin virkaan, hän saisi luvan käyttää toisenlaista kampausta.
   Mutta antaisiko kohtalo hänelle siihen mahdollisuuden? Olihan tulinen nuorukainen toki usein ja rehvastellenkin kuuluttanut haluavansa näyttää mihin pystyi, mutta hän ei ollut arvannut, että faarao täyttäisi hänen toiveensa itse ja näin armottomasti.
   Ihmisen hajusta ärsyyntynyt sonni ei enää odottanut. Ramses puristi köyttä. Vangittuaan sonnin hän tarvitsisi jättiläisen voimat saadakseen sen liikkumattomaksi. Koska hänellä ei vielä ollut sellaisia voimia, hänen olisi ylitettävä itsensä vaikka sydän pettäisi.
   Ei, hän ei tuottaisi faaraolle pettymystä.
   Ramses pyöritti lassoaan, sonni syöksähti liikkeelle sarvet tanassa.
   Sen nopeus yllätti, ja nuorukainen väisti parin askelen verran sivulle, oikaisi oikean käsivartensa ja sinkautti lasson matkaan. Se aaltoili kuin käärme ja osui sonnin selkään. Liikkeensä päätteeksi Ramses liukastui kostealla maalla ja kaatui juuri kun sarvet uhkasivat lävistää hänet. Ne hipaisivat hänen rintaansa, mutta hän piti silmänsä auki.
   Hän oli halunnut katsoa kuolemaansa silmiin.
   Sonni jatkoi raivostuneena menoaan kaislikon reunaan saakka ja kiepahti ympäri. Ramses oli noussut seisomaan ja tuijotti sitä silmiin. Hän uhmaisi hyökkääjää viime hetkeen asti ja todistaisi Setille, että kuninkaan poika osaa kuolla arvokkaasti.
   Jätin hyökkäys katkesi kuin leikaten: sen sarvien ympärillä oli köysi, jota faarao piteli tiukalla. Eläin yritti turhaan päästä irti ja ravisteli päätään niin rajusti että oli katkaista niskansa, mutta Seti sai hillittömän riuhdonnan kääntymään sitä itseään vastaan.
   "Tartu sitä hännästä!" faarao komensi poikaansa.
   Ramses syöksähti kiinni häntään, joka oli paljas lukuun ottamatta päätä koristavaa tupsua. Faarao kantoi samanlaista häntää lannevaatteensa vyössä merkkinä siitä että hänellä oli sonnin voimat.
   Sonni oli kohdannut vahvempansa. Se rauhoittui ja tyytyi puhisemaan ja mörisemään. Kuningas vapautti eläimen annettuaan ensin Ramsekselle merkin astua hänen taakseen.
   "Tätä lajia on mahdoton kesyttää. Tuollaista sonnia ei pysäytä tuli eikä vesi, ja se osaa jopa kätkeytyä puun taakse kyetäkseen paremmin yllättämään vihollisensa."
   Eläin kallisti päätään ja tuijotti hetken vastustajaansa. Se tiesi kuitenkin faaraon vahvemmakseen ja lähti löntystämään omalle alueelleen.
   "Te olette sitä väkevämpi!"
   "Me emme ole enää vihollisia, koska teimme sopimuksen."
   Seti veti tikarinsa tupesta ja sivalsi lapsenpalmikon poikki nopealla, tarkalla kädenliikkeellä.
   "Isä..."
   "Lapsuutesi on lopussa, Ramses. Elämäsi alkaa huomenna."
   "En voittanut sonnia."
   "Voitit pelon, joka on suurin vihollinen tiellä viisauteen."
   "Onko niitä monta muutakin?"
   "Varmasti enemmän kuin hiekanjyviä autiomaassa." Nuorukaisen huulilla poltti kysymys.
   "Onko minun ymmärrettävä... että olette valinnut minut seuraajaksenne?"
   "Kuvitteletko sinä, että ihmisiä hallitaan pelkällä rohkeudella?"
   2. luku
   Ramseksen kasvatusisä Seri juoksi ristiin rastiin palatsia oppilastaan etsimässä. Poika oli ennenkin jättänyt ilmaantumatta laskentotunnille ja mennyt hoitamaan hevosia tai uimaan kilpaa uppiniskaisten, huvittelunahaluisten ystäviensä kanssa.
   Vatsakas, leppoisa ja mukavuudenhaluinen Seri motkotti kasvatistaan lakkaamatta, mutta huolestui pienimmästäkin hairahduksesta. Hän oli naimisissa itseään paljon nuoremman naisen, Ramseksen vanhemman sisaren kanssa ja oli avioliittonsa ansiosta päässyt tavoiteltuun asemaan prinssin kasvatusisäksi.
   Tavoiteltuun! Ne jotka häntä kadehtivat eivät tienneet miten mahdoton luonne Setin nuoremmalla pojalla oli. Jollei Seri olisi ollut luonnostaan kärsivällinen ja halunnut vaivojaan säästämättä avartaa ylimielisyyteen ja röyhkeyteen taipuvaisen pojan mieltä, hän olisi joutunut luopumaan koko tehtävästä. Perinteisiin kuului, että faarao jätti jälkeläistensä kasvatuksen muille silloin kun nämä olivat vielä lapsia; vasta kun aikuinen alkoi pyrkiä näkyville lapsen sisältä, kuningas tapasi poikansa koetellakseen oliko tässä ainesta hallitsijaksi. Tällä kertaa päätös oli tehty jo kauan sitten: valtaistuimelle nousisi Ramseksen vanhempi veli Khenar. Nuoremman pojan rajuus oli kuitenkin kanavoitava oikeille urille, jotta tästä tulisi hyvä kenraali tai vähintään pätevä hoviherra.
   Hyvinvoipa kolmikymmenvuotias Seri olisi mielellään viettänyt aikansa oman pihalammen äärellä kaksikymmenvuotiaan puolisonsa seurassa - vai olisiko se sittenkään riittänyt? Ramseksen ansiosta jokainen päivä oli erilainen. Pojan elämänhalu oli sammumaton, mielikuvitus rajaton; hän oli uuvuttanut monta kasvatusisää ennen kuin oli vihdoin hyväksynyt Serin. Kahnauksista huolimatta Seri onnistui pyrkimyksissään ja sai nuoren miehen mielen avatuksi kaikille tiedoille, jotka kirjurin tuli tuntea ja taitaa. Vaikka hän ei sitä myöntänytkään, Ramseksen nopean älyn hiominen ja pojan poikkeukselliset oivallukset tuottivat hänelle aitoa mielihyvää.
   Jo jonkin aikaa pojassa oli näkynyt muutoksia. Ennen tämä ei ollut sietänyt istua hetkeäkään paikallaan, mutta viipyi nyt vanhan viisaan Ptah-hotepin elämänohjeiden ääressä; olipa Seri yllättänyt kasvattinsa katselemasta pääskysten tanssia kuulakkaalla aamutaivaalla. Kypsyminen pyrki saattamaan työnsä loppuun; monen kohdalla tavoite jäi saavuttamatta. Seri mietti millainen Ramses miehuusiässään olisi, jos nuoruuden innostus muuttuisi toisenlaiseksi paloksi, joka olisi yhtä vahva mutta kurinalaisempi.
   Miten niin suuresta lahjakkuudesta olisi voinut olla tuntematta huolta? Hovissa, kuten kaikkialla yhteiskunnassa, keskinkertaiset, joista ei totisesti ollut puutetta, inhosivat tai suorastaan vihasivat niitä, joiden ominaisuudet saivat heidät näyttämäun entistäkin harmaammilta. Vaikka kenenkään ei tarvinnut vaivata päätuän Setin seuraajalla eikä Ramseksen kantaa huolta valtapiirien väistämättä lietsomista juonitteluista, eivät faaraon nuoremman pojan tulevaisuudennäkymät ehkä olleetkaan niin valoisat kuin annettiin ymmärtää. Jotkut suunnittelivat jo hänen syrjäyttämistään tärkeistä valtion viroista, oma veli etunenässä. Miten hänen kävisi jossain syrjäisessä maakunnassa? Sopeutuisiko hän yksinkertaiseen maalaiselämään vaihtuvien vuodenaikojen rytmissä?
   Seri ei ollut uskaltanut paljastaa huoliaan oppilaansa sisarelle, sillä hän pelkäsi vaimonsa kerkeää kieltä. Setille puhuminen ei tullut kuuloonkaan. Työ vei faaraon kaiken ajan; päivä päivältä kukoistavamman valtakunnan hallitseminen nielaisi hänet niin, ettei häneltä liiennyt huomiota kasvatusisän mielentiloille. Oli hyvä, etteivät isä ja poika olleet tekemisissä toistensa kanssa. Setin kaltainen ylivoimainen olento olisi pakottanut Ramseksen joko kapinoimaan tai mitätöimään itsensä. Perinteissä oli ilmeisen hyvät puolensa; isä ei välttämättä ollut lastensa paras kasvattaja.
   Tujan, suuren kuninkaallisen puolison, asenne oli aivan toisenlainen; Seri kuului niihin harvoihin, jotka olivat päässeet näkemään, että nuorempi poika oli kuningattaren suosikki. Tuja oli sivistynyt ja hienostunut nainen ja tunsi jokaisen hovilaisen avut ja puutteet; hän oli hovin ehdoton valtiatar, hän valvoi että etikettiä noudatettiin tarkasti ja nautti niin ylhäisten kuin alhaistenkin kunnioitusta. Seri kuitenkin pelkäsi Tujaa; jos hän vaivaisi kuningatarta naurettavilla peloillaan, hän menettäisi arvonsa tämän silmissä. Ku- ningatar ei katsonut juoruilijoita suopeasti; perustelematon syytös oli yhtä vakava kuin valhe. Oli parempi vaieta kuin joutua pahanilmanlinnun kirjoihin.
   Seri meni talliin, vaikka kammosikin koko paikkaa; hän pelkäsi hevosia ja niiden potkuja, hän inhosi tallirenkien ja vielä enemmän ratsumiesten seuraa, nämä kun kiihkoilivat tyhjänpäiväisistä urotöistä. Kasvatusisä etsi oppilastsan piittuamatta kokkapuheista joita hänen jälkeensä huudeltiin. Turha vaiva: kukaan ei ollut nähnyt Ramsesta kahteen päivään, ja pojan poissaoloa ihmeteltiin.
   Seri haki Ramsesta tuntikausia unohtaen päiväateriankin. Iltahämärissä hän luovutti ja lähti takaisin palatsiin pölyisenä ja uuvuksissa. Kohta hänen olisi kerrottava oppilaansa katoamisesta ja todistettava, ettei tiennyt onnettomasta tapauksesta mitään. Ja miten hän tohtisi kohdata prinssin sisaren?
   Synkkiin mietteisiinsä vaipunut kasvatusisä jätti vastaamatta kouluhuoneesta poistuvien kollegoidensa tervehdyksiin; huomisaamuna hän alkaisi kuulustella Ramseksen parhaita ystäviä, vaikkei kovin toiveikas ollutkaan. Jos mitään vihjettä ei tulisi, olisi kauhea totuus myönnettävä.
    Miten hän oli rikkonut jumalia vastaan, kun pahat henget saivat häntä näin kiduttaa? Olisi huutava vääryys, jos hänen uransa katkeaisi. Hänet häädettäisiin hovista, vaimo näyttäisi hänelle ovea, hänet alennettaisiin pyykinpesijäksi. Kauhistuneena moisen häväistyksen ajatuksestakin Seri istuutui tutulle paikalleen kirjurinasentoon.
   Tavallisesti vastapäätä istui Ramses, milloin tarkkaavaisena, milloin ajatuksiinsa vaipuneena, mutta aina valmlina odottamattomaan vastaukseen. Ramses oli jo kahdeksanvuotiaana piirtänyt hieroglyfejä varmalla kädellä ja laskenut pyramidin kaltevuuskulman... koska se oli häntä huvittanut.
   Kasvatusisä sulki silmänsä muistellen ansiokkaan uransa parhaita hetkiä.
   "Seri, oletko sairas?"
   Tuo ääni ... Tuo ääni, joka jo oli matala ja käskevä!
   "Oletko se sinä, oletko se tosiaan sinä?"
   "Jos nukut, jatka unia, jollet, avaa silmäsi."
   Seri aukaisi silmänsä.
   Ramseshan siinä oli, yltä päältä pölyisenä mutta silmät loistaen.
   "Me olemme kumpikin pesun tarpeessa. Missä sinä olet harhaillut, hyvä kasvatusisä?"
   "Epäterveellisissä paikoissa kuten tallissa."
   "Olisitkohan etsinyt minua?"
   Seri nousi ällistyneenä seisomaan ja kiersi Ramseksen ympäri.
   "Mitä lapsenpalmikollesi on tapahtunut?"
   "Isäni leikkasi sen omin käsin."
   "Mahdotonta! Rituaali vaatii..."
   "Epäiletkö sanojani?"
   "Suo anteeksi."
    "Käy istumaan ja kuuntele."
   Prinssin puhe ei ollut enää lapsen puhetta, ja Seri totteli mukisematta.
   "Isä pani minut ottamaan mittaa villisonnista."
   "Ei... ei kai!"
   "En voittanut jättiä, mutta en väistynyt sen tieltä, ja minusta tuntuu... että isä on valinnut minut seuraajakseen."
   "Ei suinkaan, se asema on varattu vanhemmalle veljellesi."
   "Onko hän mitellyt voimiaan villisonnin kanssa?"
   "Seti halusi vain panna sinut kohtaamaan vaaran, jota niin kovasti rakastat."
   "Olisiko hän tuhlannut aikaansa niin turhaan asiaan? Minä uskon, että hän kutsui minua luokseen."
   "Älä humallu, jätä hullut haaveet."
   "Hullut?"
   "Hovissa on paljon tärkeitä henkilöitä, jotka eivät pahemmin pidä sinusta."
   "Mistä minua syytetään?"
   "Siitä että olet mikä olet."
   "Kehotatko minua palaamaan takaisin ruotuun?"
   "Järkikin sen sanoo."
   "Järjellä ei ole sonnin voimaa."
   "Valtapelit ovat armottomampia kuin osaat kuvitella. Niistä ei selvitä voittajana pelkän urheuden turvin."
   "No, sinä saat sitten auttaa."
   "Mitä tarkoitat?"
   "Sinä tunnet hovin tavat. Selvitä kuka on viholliseni ja kuka ystäväni ja neuvo minua."
   "Alä vaadi liikaa. Olen pelkkä kasvatusisä."
   "Oletko unohtanut, että lapsuuteni on ohi? Joko ryhdyt neuvoantajakseni tai sitten eroamme."
   "Pakotat minut ottamaan suuria riskejä eikä sinua ole valmennettu ylimpään valta-asemaan. Vanhempi veljesi on valmistautunut sitä varten jo pitkään. Jos ärsytät häntä, hän tuhoaa sinut."

[Alkuluku][Tietokirjat][Esikoiset][Kotimaiset]
[Lapset & nuoret][*Käännetyt*][Sarjakuvat][Unohtumattomat]