ISBN 951-0-24807-X, WSOY 2000.

Iquazu

Siel kastu kosken kuohuista, ja rodut sekottu naurussa ja äidit imetti ja kamerat oli tarpeen vihdoinkin. Mun varastetun tilalle tekemä uus jätepaperihattu suli puhki ja lens kuohuihin ja tulin turismisovintoon itseni kanssa ja se palkittiin heti niin että tällä kertaa pieneen matkamuistokauppaan suunnattu pakko-ostoretki löysi oikean köyhien mateekalabassin. Kun kyytimies vielä suurpiirteisesti lainasi ja opas silmät liikuttavasti kiiltäen tuli ottamaan selvää paljonko provisiota kolmen hengen porukkamme oli tuottanut voitiin kuvio kirjata ja kirjan kansi kiinni.

   Näin kävi Paraguayn soille. Se täti osti Sassin, perinteellisen yksijalkaisen tontun.

Jokhang

Juoksin yli pihan niitten paimenten kanssa ja nuolin sementtiä ja kumarsin alimmalle rappuselle asti ja humisin om mani peme ja se soi ja se soi yhteen ja lämmin voin valo ja lämpimät katseet ja oli yhtä hauskaa kun lapsena uimassa, mun mieli peuhaa siellä kirkossa. Joka puolelta tuli värien, pehmeitten puupintojen, pehmeitten rautaketjujen ja pehmeitten, pehmeiksi hyväiltyjen kivien lämpöä ja kosketuksia ja ääni korville soi sitä hyvyyttä ja iloa piisasi ylhäällä ja alhaalla ja sivuilla ja niitä vitsejä riitti niin kuin joskus lempeällä kostealla ilmalla metsä vitsailee, mustikat leuhkii näköala-apartementeillaan siirtokivien nokassa, irtoomaisillaan roikkuva koivun risu kuusen oksalla riiputtaa vielä kastetippaa nenästään.

Pilvilinnasta

Loista linna

olematon Luftslott on

korttitalon jälkeläinen

se käsittelee hajoamista

ja katoamista

Katmandun Jeti-hotellissa oli huoneeni seinällä thanka, aika avuttomasti maalattu, ei mikään antiikkiaarre todellakaan, mutta siinä oli useita lootuksilla pilvissä istuvia buddhahahmoja. Vieraani, nepalilainen maalari kertoi että thankan kuvien kuuluu mietiskelyn kuluessa hävitä niin ettei mietiskelijä lopulta näe enää kuvassa muuta kuin tyhjyyden. Saman tien alkoivat thankan kuviot silmissäni kiertää rullalle (korvapuustit kiertyvät sillä lailla reunoilta sisäänpäin). Ihan saman vaikutelman olen havainnut kesäisin pihalla pilviä selällään tarkkaillessa. Ne kiertyvät ja häviävät vaikka samanaikaisesti ovat jäljellä. Tämmöisen kineettisen harhan voi järjestää esimerkiksi katsomalla ratakiskoja liikkuvan junan viimeisen vaunun ikkunasta ja sitten kääntämällä katseensa sisälle junan vessanseinään jolloin seinäkuvio imeytyy sitä katsottaessa.

Silmät

Vanhat jumalat katseli sitä mummoa joka näki sen toisen mummon, joka kysyi, joko kannoit huolesi? Hän ilahtui niin että astui ulos kärsimyksen pyörästä ja ne tiesi, mitä sillä kysyjämummolla oli ollu ja niitä sillä ilahtujamummolla ei ollu ja ne päätti ettei ne päästä sitä noin vähällä. Päätettiin lähettää rakkauden jumala maan päälle ja etsittiin hänelle ruumis. Saatiin jokin huitera, eteerinen miltei olematon, helposti lakanoitten poimuihin piilotettava. Pidettiin huoli etteivät kasvot heti noin vaan paljasta kenestä oli kysymys ja hänelle työnnettiin päähän, ei suuren suuri eikä mikään pieni mutta kummallisen venkurainen nenä, Molièren saiturilla ja mestari Patelinilla voisi olla semmonen, jossain commedia del’artessa ainakin.

   Ja niin pikku ilahtujamummo taas risunkeruupäivän päätyttyä kiipesi vetosänkynsä reunan yli ja kierähti patjaan muodostuneeseen kuoppaan pani kädet posken alle, huoahti ja nukahti.

   Lakanan poimut järjestäytyvät laihaksi pojaksi, jonka silmät aukeavat ja katsovat heräävään mummoon jonka kädet rauhallisen yön ylitse ovat yhä samassa asennossa posken alla. Mummo ei liiku avattuaan silmänsä. Hänen silmiensä korkeudella lakanasta erottuvat nukkuvat kasvot joitten silmät aukeavat lempeiksi, suuriksi, houkuttaviksi. Niin ei kukaan koskaan ollut mummuun katsonut, ei edes oma sulhanen nuorta neittänsä. Lapset oli syntyneet ja kasvaneet ja aikuistuneet ja lahjottaneet hänelle lapsenlapsia.

   Nenä piirtyi esiin lakanoista ja silloin mummo otti toisen käden pois poskensa alta ja kosketti nenänvartta, jossa tuntui ihmeellinen kuoppa ihankun maa olisi pettänyt kulkijan alla hetkeksi, mutta hän ehti kuitenkin hypähtää kuiville ajoissa.

   Mummo alkoi seurata viivoja lakanassa, laihan laihoja pitkiä jalkoja, joihin heti alkoi piirtyä karvoja jotka venyivät pitkiksi. ja järjestäytyivät kauniiksi ryhmiksi ja loiviksi kierteiksi. Rintakehä oli pelkää kylkiluuta ja keskellä rintalastaa sydämen paikalla oli syvä kuoppa jossa loimusi nuotio. Lantiomaljan pohjukasta törrötti nuoli joka jännittyi nykäyksittäin.

   Mummo katseli tätä kaikkea ihmeissään ja lempeät silmät vastasivat ja katseellaan raukaisivat häntä. Ikuisuus tuntui kuluvan rauhaisasti ja luonnollisesti, kunnes varispariskunta ohilentäessään palautti ajan joka sai lakanapiirustuksen liikkumaan aavistuksen verran, juuri sen verran paksunemaan että saattoi käsittää kysymyksessä olevan kolmiulotteisen olennon. Piirustus siirtyi mummon päälle hänen kääntyessään piirustuksen liikkeitten mukana seljälleen ja levittäessään pulleat reitensä nuolen painua sisään. Valtameri velloi ja rannalle roiskui ihmeellinen saariston kartta, joka ripustettiin seinälle tulevia toivioretkiä opastamaan.

   Piirustus haihtui ja mummo istui sänkynsä laidalla puistellen itseänsä kuin emokana kukon vierailun jälkeen.