Helsingin Sanomat 


Alkuluku - Sunnuntaina 10. joulukuuta 2000
Risto Vahanen, Seppo Fränti
Jolo - 140 päivää panttivankeina viidakossa

ISBN 951-31-2081-3, Tammi, 2000. Sivut 112-118.

Luku: Seaview Lodge

Kirjan kansi

RV: 22. 5., 29. päivää vankeudessa. Aamupäivällä ilmestyi majapaikkamme edustalle merelle Filippiinien laivaston alus, joka jäi paikalleen seuraamaan tilannetta.
   Isäntämme saapui iltapäivällä torilta. Oli saanut melkein kaikki tilaamamme tarvikkeet, vain sitruunoita ja appelsiineja ei ollut saanut. Saimme viisi sopivankokoista tonnikalaa, jotka perkasimme Stéphanen kanssa ja täytimme sipuli-valkosipuliseoksella. Suolaa, kookosöljyä ja vähän viinietikkaa, käärimme alumiinifolioon imeytymään. Kurkusta, tomaatista ja sipulista teimme suuren salaatin, kastikkeeksi viinietikkaa ja kookosöljyä. Jälkiruoaksi hedelmäsalaatti mangosta, papayasta ja banaanista, kastikkeeksi appelsiinimehutiivistettä.
   Iltapäivällä valmistellessamme illallista tuli Robot käymään tuoden mukanaan kuvernöörin lähetyksenä vettä, kirjoja, vaatteita ja WC-paperia. Jälleen kokoontui terassille suuri joukko taivaallista sotaväkeä ihmettelemään tuliaisia - seurauksena se, mitä olin aina pelännyt: ylikuormituksen takia terassin puolikas romahti ja putosimme kaikki majan alle terassin kääntyessä kuin saranoiden ympäri. Seppo jäi alimmaiseksi ja löi päänsä saaden ilmeisesti lievän aivotärähdyksen. Minä löin jalkani, joka mustui seuraavina päivinä.

Tupajumit tai jotkin vastaavat tuholaiset olivat nakertaneet majan rakenteita ja pelkäsimme koko hökkelin sortuvan. Jäimme kuitenkin taloon yöksi isännän korjaillessa pahimpia vaurioita ja seuraavina päivinä koko terassin.
   Juhlaillallisemme oli onnistunut. Yksi malesialaisista, Sipadanin kokki, auttoi kalojen paistamisessa hiilloksella. Kala oli pehmeää ja maukasta - parasta tonnikalaa, mitä olen koskaan saanut. Isännällemme annoimme yhden kiitokseksi. Kaikki nauttivat illallisesta, jolla juhlistimme neljännen viikon vaihtumista viidenneksi - juhlimisen aihetta kerrakseen! Olimme kutsuneet Robotin ja Mujibin mukaan illalliselle ylläpitääksemme hyviä suhteita; heille ruokamme ei maistunut. Illallisen päätimme yhteislauluun "Happy Birthday Dear Hostages" (Hyvää syntymäpäivää, rakkaat panttivangit).
   Olimme monta päivää eläneet riisin ja sardiinien varassa. Nyt olimme saaneet avustuksia ja kaupungista tilaamiamme elintarvikkeita. Olomme parani merkittävästi. Werner teki aamiaiseksi tomaattimunakkaan, lisäksi nautimme maapähkinävoita leivän päällä sekä kunnon teetä. Monique ja Callie kertoivat kuulleensa yöllä, että muuttaisimme leiriä. Niinpä Jaoimme ruokatarvikkeet malesialaisten kesken. Pian tulikin tieto, että armeijan yksikkö on lähestymässä 10 kilometrin päässä. Käsky olla valmiina lähtöön, pikainen pakkaaminen. Mielialamme romahti. Olimme olleet toiveikkaita ja luottavaisia Azzarouqin, lehdistön ja muiden vierailijoiden kertomien uutisten perusteella. Nyt kuitenkin armeijan joukot olivat lähestymässä. Olivatko neuvottelut epäonnistuneet ja ratkaisu siirtynyt muihin käsiin? Olimme epäuskoisia ja pelokkaita. Renaten kunto romahti kuten aina kun lähistöllä ammuttiin tai tuli käsky lähteä. Valmiuskäsky repi Stéphanenkin hermoja niin, että hänen fysiikkansa alkoi pettää. Oireet viittasivat samaan kuin Renatella, paniikkihäiriöön. Sonia hätääntyi ja alkoi itkeä. Moniquen mieliala romahti. Tietämättömyys piinasi kaikkia. Edeltävinä päivinä olimme jo eläneet lähestyvän vapautuksen tunnelmissa. Lähtökäsky ja epätietoisuus veivät meidät viikkojen taakse, jolloin toivoa ei ollut vielä näkyvissä.
   Jälleen odotusta, odotusta . . . Valmistauduimme jo lounaalle kun Robot, joka oli lähtenyt aamulla Mujibin kanssa kaupunkiin neuvotteluihin, palasi leiriin ja tuli kertomaan, että kyseessä oli väärinkäsitys ja tilanne on hallinnassa. Huhun mukaan armeijan yksikkö oli saapunut etuajassa paikkaan, jossa Renate piti luovuttaa. Robotin mukaan Islamilainen Liike ei ollut kuitenkaan vielä valmis luovuttamaan Renatea. Lähtökäsky pidettiin kuitenkin voimassa ja Robotin mukaan vaihtaisimme leiriä joka tapauksessa tänään. Oliko tämä vain henkistä kidutusta ja alistamista? Olimme edellisenä iltana olleet hyvällä tuulella. Lähtövalmiuskäsky näytti aina seuraavan hyviä hetkiämme!

SF: Talon kauppamies toi kauppansa pihalle, jossa se nyt myy makeisia, pullaa ja savukkeita, jota täällä kaikki polttaa - naiset ja lapset, eivät ehkä tarpeeksi koska elävät. Keuhkotautia taitaa olla täällä kaikilla koska köhivät ja räkivät jatkuvasti. Jos raha on näiden päätavoite, on koko saari tuhottava. Piru on heidät vallannut. Mitään hyvää, inhimillistä en heistä tai heidän äideistään, mistään löydä. Itsenäisyys heille ja sen jälkeen eristys. Aita ympärille miinakentillä. Ja jokaisesta rikoksesta kuolemantuomio. Taas alkaa olla aggressioita.

RV: Aurinko alkaa jo painua mailleen, odottelemme mitä tulee tapahtumaan - muutto vai leiriin jäänti, mahdollisesti yömarssi vai mitä. Epätietoisuus on tappavaa. Werner kertoi Robotin sanoneen, että siirtyisimme leiriin, johon meidän tuli alun perin siirtyä ensimmäisestä leiristämme.Armeijan hyökkäyksen takia jouduimme kuitenkin lähtemään muualle. Sepon kanssa kirjoittelemme päiväkirjojamme ja ihailemme kuun valossa uinuvaa merimaisemaa. Rauhasta ei ole tietoakaan kun pari kikattavaa pojannulikkaa kyselee tyhmyyksiä ja ihailee säärikarvojamme.

Talomme alle majoittuneilla sisseillä oli radio, josta kuuli satunnaisesti englanninkieliset uutiset. Nyt uutisoitiin Manilassa räjäytetystä pommista, minkä yhteyttä Islamilaiseen Liikkeeseen tutkitaan. Neuvottelut olivat uutisten mukaan jatkuneet nyt viikon Robert Aventajadon johdolla. Suurin ongelma on liikkeen hajanaisuus; ryhmiä, joiden kanssa tulee neuvotella, on useita. Renaten vapauttamisen kerrottiin olevan ykkösprioriteetti, josta ei edes ole pystytty sopimaan. Ei siis mitään uutta, ei myöskään lupaavaa.

RV: Tänään yksi sotureista, 25-vuotias, joka on kuulunut liikkeeseen 10 vuotta, porukan pahin räkijä, kysyi Sepolta haluaisiko tämä liittyä liikkeeseen ja kantaa asetta, jolloin hänestäkin tulisi soturi. Sanoi itse olevansa hyvä soturi kuten kaikki muutkin "Allahin tahdosta". Niin - kaikki syljeskelevät täällä minkä ehtivät, onneksi eivät kuitenkaan sisällä - yököttävää. Uutisten mukaan panttivangeilla ei ole enää mitään hätää kun niillä on rahaa ja vieressä on kauppa, josta saa kaikkea. Henkisestä kärsimyksestähän tässä on kyse niin täällä kuin jokaisen kotona.

Lähtöä ei tullut ja jäimme niille sijoillemme yöksi. 23. 5. aamu-uutisten mukaan sotilas- ja poliisijoukot olivat turvaamassa Aventajadon saapumista Joloon. Illalla piti olla neuvottelu Robotin ja Aventajadon välillä, mutta uutisten mukaan Robot ei ollut uskaltanut mennä neuvottelupaikalle Aventajadon suuren turvamiesmäärän takia. Robot suuttui uutisesta ja sanoi, ettei pelkää mitään. Aventajadon saapuminen Joloon oli hyvä merkki, koska Azzarouq oli sanonut aikansa kuluvan Jolon ja Manilan välillä sukkulointiin (Vapauduttuamme kuulimme, että Aventajado ei lähtenyt Manilasta neuvotteluihin vaan Azzarouq kävi Jololla neuvotteluja Robotin kanssa ja lensi aina välillä Manilaan neuvottelemaan Aventajadon kanssa.)
   Käydessämme aamupäivällä alhaalla purolla pesulla ja pyykillä tuli yksi sisseistä tuomaan minulle kirjelähetystä - sama mies, joka oli ollut mukana sieppauksessamme ja oli veneessä vaatinut hopeisen kaulaketjuni. Kirje oli tullut jonkun paikallisen toimittajan välityksellä Hesarin toimittajalta. Kirjeessä luki, että mukana seuraa 100 dollaria, pyydettiin kuittausta ja vastausta suomeksi ja englanniksi. Sanoin sissille, että en vastaa ellen saa puuttuvaa 100 dollarin seteliä. Hän näytti taskussaan olevaa seteliä ja sanoi Robotin päättävän asiasta. Sanoin, että näin ollen en vastaa kirjeeseen. Lähti kirjeineen ja rahoineen. Leirissä tiukkasin Robotia hankkimaan kirjeen ja rahan takaisin kysyen mitä Koraani sanoo varastamisesta - tietysti ilman tulosta. Robot ohjeisti meidät pyytämään, että saapuva postimme osoitettaisiin tästä lähtien saaren kuvernöörille Abdusakur Tanille, joka toimittaa postin edelleen Robotille. Muiden kanavien turvallisuutta ei pystyttäisi takaamaan.

Lisää aiheesta muualla Verkkoliitteessä:

Jolon vangit tekivät piinastaan kirjan (6.12.2000)

[Alkuluku][Tietokirjat][Esikoiset][*Kotimaiset*]
[Lapset & nuoret][Käännetyt][Sarjakuvat][Unohtumattomat]


Risto Vahanen, Seppo Fränti
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kotisivu
Uutiset
Klik!
  WEBORTAASIT
  ALKULUKU
  AKVAARIO
  A. KURKIAINEN
  MONET
  GALLERIA
  PELIT
  HS 100
  ARKISTO
 
Nyt
Oikotie
Palvelut


Hakemisto

Edellinen sivu
 Sivun alkuun