ISBN 951-31-2059-7, Tammi, 2001. Sivut 34-35, 60-61, 68-69.

"Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on."

Mark. 4:25

Kun Margaret Thatcher kerran keksi perustella konservatiivihallituksensa sosiaalipoliittisia ratkaisuja vetoamalla tähän Raamatun kohtaan, muutama anglikaanipiispa pillastui. He kiirehtivät tekemään selväksi, ettei moisen periaatteen varaan voi rakentaa sen enempää kristillistä kuin mitään muutakaan hyväksyttävissä olevaa sosiaalipolitiikkaa. Niin kuin ei totta totisesti voikaan.

   En yhtään epäile, etteivätkö anglikaanisen kirkon piispat olisi sanan selittäjinä monin verroin pätevämpiä kuin pääministeri Thatcher. Mutta en muista heidänkään osanneen kertoa, mitä Jeesus oikein oli tarkoittavinaan tuollaisilla puheilla.

 

•••

Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: "Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?" "Maksaa kyllä", hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: "Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?" "Vierailta", Vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta."

Matt. 17:24-27

Ei ole kaunista tehdä pilaa ihmisistä, jotka yrittävät vain hoitaa työnsä. Kyllähän se tiedetään, että Jeesuksen suhtautuminen esivaltaan oli kaikkea muuta kuin kristillistä, mutta silti. Tunteet ne on veronkantajillakin, eikä niitä sovi loukata.

   Jeesus tietenkin arvasi miesten jääneen ovensuuhun odottamaan Pietaria ja hänen rahojaan. Jos kerran Jeesus oli kuullut heidän ja Pietarin välisen keskustelun, hekin kuulisivat hänen sanansa ulos kadulle. Tilaisuus oli aivan liian houkutteleva, jotta hän olisi malttanut olla laskematta vähän leikkiä virkavallan kustannuksella.

   Tarina kalan suusta löytyvästä rahasta ei tunnu järin uskottavalta, mutta veronkantajiin se on hyvinkin saattanut mennä täydestä. Heidän sappensa on täytynyt kiehua, kun he ovat ymmärtäneet, että Jeesuksen porukoissa selvittiin rahahuolista vain ongenvapaa heilauttamalla. Eihän verorahoja ollut tarkoitus taikatempuilla hankkia, ne piti ansaita kovalla työllä, ja niistä luopuessa oli tarkoitus itkeä ja kiristellä hampaita. Veronkantajan työstä hävisi kaikki hauskuus, jos rahan hankinta kävi noin vaivattomasti.

   Toisaalta, Jeesuksen pila antaa kyllä myös ajattelemisen aihetta. Miksei veroja voisikin kerätä mieluummin uppo-oudoilta kuin omilta kansalaisilta? Mitähän, jos seuraavaa veroehdotusta korjatessani vetoaisinkin Jeesukseen ja ilmoittaisin verojen maksamisen Suomen valtiolle, Helsingin kaupungille ja evankelis-luterilaiselle kirkolle olevan vastoin kristillistä vakaumustani. Vapautetaanhan ihmisiä uskonnollisista syistä asevelvollisuudestakin, miksei yhtä hyvin verovelvollisuudesta.

   Vaan miksi suotta suututtaisimme veronkantajat. Ei kun onkimaan!

 

•••

Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven."

Joh. 8:7

Hyvin sanottu, mutta ei loppuun asti harkittu. Hyvät ihmiset toki ymmärtävät ajatuksen ja jättävät kivensä heittämättä. Mutta hyvien ihmisten joukosta löytyy aina joku omasta mielestään likipitäen synnitön, joka katsoo voivansa aloittaa kivityksen. Ensimmäisen kiven kerran tultua heitetyksi kunnon kristitty voi ilman estoja viskata toisen ja kolmannenkin. Jeesus kun puhui vain ensimmäisestä kivestä sen sijaan, että olisi kieltänyt kivittämisen kokonaan.

   "Murtunutta ruokoa hän ei muserra", profetoi Jesaja tulevasta messiaasta. Tässä pahassa maailmassa Jeesuksen ensimmäisen kiven periaate vääntyy turhan helposti muotoon "kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan".

[Alkuluku][Tietokirjat][Esikoiset][*Kotimaiset*]
[Lapset & nuoret][Käännetyt][Sarjakuvat][Unohtumattomat]