ISBN 951-31-1887-8, Tammi 2000. Kuvitus Tomi Riionheimo.

Olimme lasteni kanssa toissa heinäkuussa Helsingin Itäkeskuksessa ostoksilla. Kesävaatteiden osto ruuhkaisessa alennusmyynnissä villeille kuusi- ja kahdeksanvuotiaille pojille oli koettelemus.

   Kun shortsit, kengät, uudet t-paidat ja sadetakit oli hankittu, pizzat ahdettu kiireessä ja miksei-tänään-voi-ostaa-karkkia-riita käyty, oli kotiinlähdön aika. Raahasin suuria muovikasseja ja koetin saada jo täydellisen levottomiksi ehtineitä poikia seuraamaan perässä. Ei kannattanut edes yrittää rauhoittaa heitä, joten annoin riiviöiden riekkua vapaasti.

   Metroasemalla pojilta meinasi mopo karata käsistä lopullisesti. He heittelivät maasta löytämillään roskilla ja pikkuesineillä ohikulkijoita sekä syljeskelivät seiniin ja tolppiin.

   Yhtäkkiä melskaus kuitenkin loppui ja pojat jähmettyivät paikoilleen. Asemalaiturilla täysissä vetimissä ollut joulupukki nojasi huojuen roskikseen ja virtsasi komeassa kaaressa viereiselle penkille. Samalla hän laulaa jollotti Dingon Autiotaloa.

   Pojat ryhmittyivät selkäni taakse turvaan ja vilkuilivat koko kotimatkan hermostuneesti ympärilleen, ettei pukki vain lähtenyt seuraamaan. Kumpikin totteli minua täydellisesti ja molemmat käyttäytyivät kuin pikkuenkelit.

   Hyvissä ajoin ennen seuraavaa joulua, jo marraskuun puolella, pojat pyysivät ujosti, eikö tänä vuonna voitaisi viettää joulu kokonaan ilman pukkia. Jossain vaiheessa myös huomasin, että Dingon levy oli salaperäisesti kadonnut hyllystä.

       - Johanna, yksinhuoltajaäiti, juristi 37 V., Helsinki

Olin ensimmäisellä luokalla koulussa. Jouluna meille tuli kotiin huomattavan riehakas pukki, joka lauloi ja tanssi mielellään. Erityisen hauskaa pukista oli tanssia äitini kanssa.

   Vaikka lahjat oli jaettu, ei pukki suostunut millään lähtemään. Lopulta hän sammui olohuoneen sohvalle. Isä raahasi hänet vierashuoneeseen, ja vanhemmat selittivät, että pukilla oli ollut niin rankka matka Lapista, että hän oli jäätynyt. Nyt pukin piti lämmitellä ja sulaa, ennen kuin hän saattoi jatkaa uusien lapsien luokse.

   Yöllä kun vanhemmat olivat nukkumassa veimme pikkuveljeni kanssa kuorsaavan pukin molemmille puolille tehokkaat lämpöpuhaltimet, jotka käänsimme täysille.

   Aamulla pukki oli sulanut ja jatkanut matkaansa.

      - Petri, opettaja, 37 v. Joensuu

Olimme tilanneet joulupukin vasta aattoaamuna. Pukki lupasi tulla hoidettuaan ensin kaikki muut keikat, yhdeksän aikaan illalla.

   Täsmällisesti pukki saapuikin. Hän kertoi Korvatunturin kuulumiset, lauloi ja laulatti lapsia. Kaikilla oli hauskaa.

   Lahjojen jakoon asti kaikki eteni juuri niin kuin pitikin. Mutta kun poikani sai lahjaksi pienoisrautatien pukin silmissä syttyi outo hehku. Loppujen lahjojen jakaminen sai jäädä siihen ja punanuttu alkoi koota pojan kanssa rataa keskelle olohuonetta. Kun rata oli valmis, leikki alkoi.

   Pukki oli junanlähettäjä ja viisivuotias poika konduktööri. Römeällä baritonillaan pukki matki junan pilliä, niin että kerrostaloasuntomme seinät kaikuivat.

   Kun junaleikkiä oli jatkunut toista tuntia, mieheni alkoi ehdotella, että pukilla on jo varmaan kiire tonttujen luo.

   - Eikä ole, nythän alkoi Korvatunturin vapaapäivät, juna tulee huu-huuu, pukki vastasi ja ajoi veturin uudelle raiteelle.

   Vähän ennen puoltayötä saimme raahattua pukin ulos puoliväkisin. Tapauksesta on jo kaksi vuotta, mutta edelleen joka kerta kun poikamme leikkii pienoisrautatiellään, hän huutaa reippaasti:

   - Hyvää joulua!

      - Kaisa, lastentarhanjohtaja 35 v., Hyvinkää

Hyvä ystäväni pakotti minut väkisin joulupukiksi perheelleen. Olisin mieluummin viettänyt aaton uuden tyttöystäväni kanssa. Kostin kaverilleni ilmoittamalla jo ovella, että pukki jakaa lahjat vasta kun perheen iskä on yksin laulanut pukille kolme joululaulua.

   Kaverini oli asiasta jyrkästi eri mieltä, mutta minä olin lahjomaton pukki. Kun laulua ei alkanut kuulua, ilmoitin, että tässä talossa ei taideta olla riittävän kilttejä, heitin lahjarepun selkään ja aloin tehdä lähtöä.

   Perheen kolme- ja kuusivuotiaat pojat repesivät sydäntäsärkevään itkuun. Isän oli pakko antaa periksi. Laulukirja kaivettiin esiin, ja äärimmäisen epämusikaalinen kaverini määki vuohenäänellään läpi Sylvian joululaulun, Joulupuu on rakennettu ja Soihdut sammuu, viimeistä säkeistöä myöten.

   Lähtiessäni kuulin ovensuussa, kun toinen pojista tiukkasi vanhemmiltaan: - Miksi pukki oli niin ilkeä, että pakotti meidät kuuntelemaan iskän kamalan rumaa laulua?

   Hyvissä ajoin ennen seuraavaa joulua ystäväni kävi poikiensa kanssa mies miehelle -keskustelun ja paljasti, ettei Joulupukki ole totta. Perheeseen ole enää koskaan tilattu pukkia.

      - Raimo, konsultti 28 v., Varkaus