Jari Tervo:
Tuulikaappimaa
ISBN: 951-0-22243-7, WSOY 1997. Sivut 5-25.
Muualla Verkkoliitteessä:
Tuulikaappimaan arvio (17.8.1997)
-
KAUKO
Aavistin että aamulla minua taas viedään.
- Laalaalalaa.
- Ilma oli maailman suurin vaikea esine ympärillä.
- Huusin koko illan. Vaatteet vinkuivat.
- Ne liittoutuivat ilman kanssa minua vastaan.
- Laulu tulee ihmisestä kuin kukka ruukunsuusta.
- Mauri ja Mikko ilmeilivät.
- Ne olivat nyt niin vanhoja että mielestään ne tietävät.
- Kun juo vettä kastelee kukkaa.
- Minä sain kakkua kun ne täyttivät kahdeksan.
- Ne ilmeilivät ilmeitä joita minä teen.
- Ilme asetellaan naamalle erikseen.
- Illalla on viisi tuntia jos laskee kuudesta lähtien.
- Sitten ilta muuttuu yöksi.
- Minulle ilmeiltiin kymmenen tuntia koska ne on kaksonen.
- Jos ne kasvavat isoiksi niin niitä ei erota toisistaan muuten mutta toisen viiksenkärjet kääntyvät ylös mutta toisen viiksenkärjet ei.
- Velipoika suuttui kerran.
- On se suuttunut muulloin myös.
- Se kirkastui kun sen työkaveri sanoi että se tekee kaksoisvirheitä matsissa kanssa.
- Se pelaa myös sitä että lyödään kepillä värikästä painavaa palloa pöydällä joka on kuin nurmi.
- Pallo humpsahtaa pussiin ja menee salaista käytävää pitkin to iseen päähän pöytää.
- Pöydällä on pää mutta tyhmä se on.
- Työkaveri haisi silloin viinalle.
- Minulle ei anneta viinaa vaikka kaikille muille annetaan.
- Maurille ja Mikolle ei vielä anneta koska ne on kaksonen.
- Tuon paskan vielä jos tänne tuot, Kaisa sanoi.
- Paska on paha sana.
- Kaisa sanoo sen koska Kaisa on paska. Kaisa on myös Maurin ja Mikon äiti.
- Minun äiti ei sano pahaa sanaa.
- Minun äiti asuu kiven alla ja kiveen on kirjoitettu sen nimi koska kivi on ruohoon nukkuneitten postilaatikko.
- Ne postia saa mutta kukkia.
- Aiti on juhlinut eilen niin myöhään ettei ylös.
- Tenniksessä tehdään kaksoisvirheitä.
- Velipoika pelaa sitä joskus muttei kotona.
- Kotona se lyö kepillä kellarissa värikkäitä palloja, humps.
- Myös pingistä se pelaa jos pöytä on ehjä.
- Vaatteet olivat illalla vastaan. Kaisa sanoi ettei niissä ole vikaa vaan pitäjässä.
- Ne vinkuivat.
- Kaisa sanoi että lakkaavat vinkumasta kun veljes tulee kotiin. Minä huusin että Kaisa on paska.
- Niin iso että kippiauto tarvitaan.
- Kaisa haukkui.
- Laitoin kädet korville ja huusin niin kauan että tuli hiljaista.
- Kun otin kädet korvista ne olivat kuumat ja punaiset.
- Hetken päästä niistä työntyi pitkä sormi joka poimi äänen kauempaa kuin ennen.
- Ihan pienen kuiskauksenkin sormi etsi ja poimi.
- Mauri ja Mikko työnsivät sormen korvaansa ja pyörittelivät silmiään.
- Kun Kaisa näki ne lopettivat.
- Ne tekevät sen väärin.
- Kun tekee väärin niin ei kuule ei ollenkaan.
- Nukuin kun veli tuli. Oli pimeää.
- En nukkunut oikeasti mutta ei ollut oikeasti pimeäkään vaan kesäpimeä.
- Leikisti nukutaan että kun ovi narahtaa niin käännetään kylkeä ja maiskutetaan suuta.
- Keksityn mansikan jäljiltä.
- Tein niin.
- Tein niin uudestaan että ne varmasti kuulee.
- Nukkuu se, velipoika sanoi.
- Huusi koko illan, Kaisa sanoi.
- Ottiko se pastillit, velipoika kysyi.
- Mie en sen suuta rupea penkomaan, älä luule, Kaisa sanoi.
- Varmana laittoi Kaisa kädet puuskaan kun sen sanoi. Se laittaa aina ja katsoo velipoikaa pää kallellaan vaikka niska ei ole kipeä.
- Yksi hiihtäjä hiihtää niin mäet ylös.
- Se näyttää ihan rauhalliselta, velipoika sanoi.
- Paskat, Kaisa sanoi, se näyttelee. Se puuskahti.
- Pomppasin ylös ja melkein huusin etten näyttele.
- Ne olivat kuitenkin laittaneet oven kiinni.
- Se menee kuin suu kiinni. Mitään ei kuulu.
- Nousin seisomaan sängylle.
- Kurkotin pään kiinni aukkoon korkealle seinässä. Siitä tuulee pimeää.
- Tuulen seasta kuulee puhetta. Tuulella on miten monta ääntä vaan mutta ihmisillä yksi.
- Siitä ne tuntee.
- Velipoika halusi voileipää.
- Sitä saa jääkaapista, Kaisa sanoi.
- No voi vittu, velipoika sanoi.
- Mie en rupea sen kanssa pelleilemään, Kaisa sanoi.
- Onko siitä niin iso vaiva, velipoika sanoi.
- Tietäsit vaan, Kaisa sanoi.
- Lauantaimakkara on hävinny, velipoika sanoi.
- Piät siitä sitten huolen, Kaisa sanoi.
- Enkö oo pitäny, velipoika sanoi.
- Pojat söi, Kaisa sanoi.
- Enkö oo pitänyt, perkele, firman asioitten päälle, velipoika sanoi.
- Paskat olet, mie olen, Kaisa sanoi.
- Se alkoi itkeä vaikka itkuvettä puuttui.
- Itku sai reiästä tulevan tuulen aaltoilemaan.
- Ala vielä parkua, velipoika sanoi. Se ei muuta makkaraa syö.
- Märise, märise, velipoika sanoi.
- Se huusi kuin minä muttei yhtä pitkään.
- Se kyllästyy helposti huutamiseen.
- Kaisa itki lisää ja nyt veden kanssa. Sen saattoi melkein nähdä vaikka seinien läpi ei näe.
- Asioita on maailmassa paljon ja osa kummallisia.
- Se sanoi ettei tiedä mitä tekee jos minä jään huusholliin.
- Huusholli on koti.
- Menet Gunnarille, Gunnar lohduttaa, velipoika sanoi.
- Kaisa yltyi.
- Se ei välittänyt että kaksonen saattaa herätä. Yleensä se välittää.
- Vieläkö se siitä, Kaisa sanoi.
- Siitä oli tosi vaikea saada selvää kun se niiskutti kuin nuhaa.
- Vielä, velipoika sanoi.
- Ne mököttivät.
- Velipoika paiskoi jääkaapin ovea.
- On kauhean vaikea saada sitä pamahtamaan.
- Ne mököttivät lisää.
- Velipoika aukaisi taas jääkaapin oven mutta ei paiskannut kiinni enää.
- Kamala kun itkettää, Kaisa sanoi.
- Noh noh tamma, velipoika sanoi.
- Älä, Kaisa sanoi.
- Noh noh, velipoika sanoi.
- Tamma on naishevonen.
- Joskus hevosen harja on kuin Kaisan tukka.
- Aina sinunkin pittää, Kaisa sanoi.
- Reissussa melkeen viikon, velipoika sanoi.
- Höh, Kaisa sanoi.
- Vikajärvellä vaihdoin väärästä kepistä vaihdetta, velipoika sanoi.
- Höh, Kaisa sanoi.
- Sullahan on kivinännit, velipoika sanoi.
- Höh, oot sie, Kaisa sanoi.
- Maiskahteli kun ne imivät toistensa päätä.
- Odotin hetken.
- Ne lähtivät keittiöstä pois. Kaisa nauroi kain videolla.
- Pierua se jauhaa.
- Itkee ja nauraa.
- Odotin taas koska tiesin odottaa.
- Avasin oven. Se ei narissut.
- Jos se olisi ollut ihminen se olisi ollut tyytyväinen.
- Tekee hankalaksi nukkua jos ovi ei narise.
- Ei tiedä koska kääntää kylkeä ja koska massuttaa suuta.
- Kävelin velipojan ja Kaisan huoneen ovelle. Katsoin avaimenreiästä.
- Kaisa imi veljen kikkeliä joka oli noussut katselemaan ympärilleen.
- Odotin hetken.
- Sänky huokaili.
- Tiesin että velipoika menee Kaisan päälle ja laittaa kikkelin vaikka se on paha sana Kaisan avaimenreikään.
- Työnsin oven vähän raolleen.
- Se ei ollut lukossa.
- Ne oli niin toisissaan kiinni ettei niillä riittänyt kättä laittamaan sitä lukkoon.
- Velipoika nytkytteli Kaisan päällä.
- Kaisa oli tehnyt jaloista solmun veljen ympäri.
- Lopuksi se aukaisi sen aina.
- Tiesin ettei saa huutaa.
- Kerran huusin kun näin solmun ja velipojan porskuttavan ensimmäistä kertaa.
- Velipoika hyppäsi silloin pystyyn ja löi minua.
- Kaisa huusi enemmän kuin minä huudan.
- Velipoika löi toisen kerran kun minä vaan katselin Kaisan tissejä.
- Ne tuijottivat minua.
- Ööööhh, velipoika sanoi ja lysähti.
- Näkymätön varas vei siltä selkärangan.
- Härkäjätkä, Kaisa kuiskasi ja läiskytteli velipojan hikistä selkää.
- Menin minun huoneeseen.
- Kikkeli oli kaulinkova.
- En syö niitä pastilleja jotka katkaisevat kikkelin. Hinkkasin nopeasti.
- Se sylkäisi kuin vihassa.
- Nousin ja pyyhin kikkelin verhoon.
- Kaisa on raakkunut ettei lakanaa saa lälliin sotkea.
- Verho oli koppuralla.
- Panin pään seinän aukkoon.
- Kikkelin päästä tipahti pieni pisara lakanalle.
- Korvasta lähti pitkä ohut sormi putkea pitkin keittiöön.
- Ne polttivat tupakkaa siellä. Liesituuletin veti kaiken henkeen.
- Kaisa ei halua että sänkyhuone haisee tupakalle.
- Lasit kilisivät.
- Ne joivat kaljaa tai viinaa keittiössä.
- Minulle sitä ei anneta.
- Velipoika on sanonut ettei se sovi pastillien kanssa.
- Mutta minä en syö pastilleja.
- Sitä ei saa ääneen sanoa koska ne eivät ole niitä pastilleja joita paloaseman kioskista myydään.
- Se on niin kumma, Kaisa sanoi.
- Miten, velipoika sanoi.
- Se yhtenä päivänä vastasi puhelimeen ja jutteli pitkät pätkät, Kaisa sanoi.
- Mitä siinä nyt on, velipoika sanoi.
- Se oli sinun puhelu, Kaisa sanoi.
- Ei se osaa, velipoika sanoi.
- Työasioita vielä, Kaisa sanoi.
- Ei, velipoika sanoi.
- Se päästi kaulapaukun.
- Yks vaan röhkii, Kaisa sanoi.
- Noh, velipoika sanoi.
- Sillä on ihan sun ääni puhelimessa, Kaisa sanoi.
- Mie sain kaksi kilometriä lattialistaa viime viikolla, velipoika sanoi.
- Missä sulla niin iso urakka on, Kaisa kysyi.
- Ei missään tietenkään, velipoika sanoi.
- Mie pelekään, Kaisa sanoi.
- Mitä, velipoika sanoi.
- Jos se tekee jotain pojille, Kaisa sanoi.
- Ei oo koskaan tehnyt, velipoika sanoi.
- Jos, Kaisa sanoi.
- Onko se ollut levoton, velipoika kysyi.
- Näkisit Vaan, Kaisa sanoi.
- Se selitti että sitä ellotti kun aikuinen mies katsoi sitä joskus niin että vilu viiletti iholla.
- Ei kai, velipoika sanoi.
- Kyllä nainen sen tietää, Kaisa sanoi.
- Se oli valetta koska Kaisa on paska eikä kaunis.
- Niin mutta mikä mies se on, velipoika sanoi.
- Iso korsto, Kaisa sanoi.
- Niin mutta mihin siitä on naisen kanssa, velipoika sanoi.
- Sie et pese sen lakanoita, Kaisa sanoi.
- Ei se oo koskaan naisen kanssa ollu, velipoika sanoi.
- Mistä sie sen tiiät, Kaisa sanoi.
- Kai mie nyt tiiän, velipoika sanoi.
- Silti, Kaisa sanoi.
- Ei se oo mies niin kuin mie, velipoika sanoi.
- Jo on polleeta, Kaisa sanoi.
- Kokeile, velipoika sanoi.
- Älä viitti, Kaisa sanoi.
- Luu, norsunluu, velipoika sanoi.
- Lopeta, Kaisa sanoi.
- Niin iso että mua pelottaa selällään nukkua, velipoika sanoi.
- Kyllä oot kakara, Kaisa sanoi.
- Jos vaikka päälle kaatuu, velipoika sanoi.
- Mie pelekään ihan totta, Kaisa sanoi.
- Pitäiskö viedä se taloon siksi aikaa, että tasottuu taas, velipoika sanoi.
- Vie ihmeessä, Kaisa vaati.
- Mie vien heti huomenna, velipoika sanoi.
- Sie et usko miten mie oon helepottunu, Kaisa sanoi.
- Velipoika varmana imi Kaisan tissiä kädet joka paikassa koska Kaisa huokaili.
- Ne tekee joskus niin keittiössä.
- Joskus pöytä on sänky.
- Kuulin miten ne meni sänkyhuoneeseen.
- Laalaalalaa.
- Laalalaalalaa.
- Laalaalalaa.
- Laalalaalalaa.
- Pian minä nukahdin.
- Näin kauan unta miten menen ison naisen päälle kuin lautalle ja se sanoo että sie et usko härkäjätkä miten mie oon helepottunu.
- Aamulla velipoika herätti minut nenään näpsäyttämällä.
- Uni oli syvä kuoppa.
- Siitä oli vaikea nousta.
- Velipoika sanoi että tänään viedään Kauko piipahtamaan talossa.
- Se hyräili sanomisen väliin etten tajuaisi mitä se sanoo.
- Olin unohtanut sen. Aloin huutaa.
- Aamulla pitää huutaa työkseen että pääsee huutamisen makuun.
- Turpa kiinni, velipoika sanoi.
- Se sanoi kauniin päivän nousseen.
- Huusin etten lähde.
- Perkele, iso mies huutaa kuin silmää vietäessä, velipoika sanoi.
- Laitoin kädet silmieni päälle. En nähnyt mitään.
- Tuntui kuin minulta olisi ehditty viedä silmät.
- Velipoika sanoi ettei talossa silmiä viedä.
- Se sanoi että olen ollut siellä ennenkin ja tullut aina kotiin takaisin.
- Niin kävisi myös nyt.
- Huusin etten lähde.
- Ja vittu sinähän lähdet, velipoika sanoi.
- Heitin vaatteeni ulos. Tavarat heitin hyllyltä.
- Huusin etten lähde. Hypin tasajalkaa.
- Velipoika sanoi pukevansa päälleen. Se sanoi että minun pitää olla varttitunnin kuluttua valmis.
- Vittu on Kaisan avaimenreikä.
| |
