Helsingin Sanomat 


Alkuluku - Maanantaina 24. heinäkuuta 2000
J.K. Rowling
Harry Potter ja Azkabanin vanki

ISBN 951-31-1737-5, Tammi 2000. Englanninkielinen alkuteos Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, suomentanut Jaana Kapari. Sivut 7-11.

Kirjan kansi 1. luku Pöllöpostia

Harry Potter oli monin tavoin erikoinen poika. Ensinnäkin kesäloma oli hänen mielestään inhottavin aika vuodesta. Toiseksi hän teki oikein mielellään läksynsä, mutta joutui puurtamaan niitä salaa yösydännä. Lisäksi hän sattui olemaan velho.

   Kello oli melkein kaksitoista ja Harry makasi mahallaan sängyssä peitto telttana pään yli, taskulamppu kädessä ja paksu nahkakantinen kirja (Historian taikakaudet, kirjoittanut Bathilda Bagshot) tyynyä vasten pystyssä. Harry seurasi kotkansulkakynänsä kärjellä rivejä sivun alareunaan etsiessään otsa kurtussa jotain avuksi aineeseen, joka hänen oli kirjoitettava aiheesta "Noitien poltto 1300-luvulla oli täysin turhaa - pohdi väitettä".
   Kynä pysähtyi lupaavalta vaikuttavan kappaleen yläreunaan. Harry työnsi pyöreät silmälasinsa paremmin nenälle, siirsi taskulampun lähemmäs kirjaa ja luki:

   Ei-taikovat ihmiset (jotka tunnetaan yleisemmin jästeinä) pelkäsivät taikuutta erityisen paljon keskiajalla, mutta eivät oikein tunnistaneet sitä. Sen harvan kerran kun he saivat kiinni aidon noidan tai velhon, polttorovio ei vaikuttanut kerrassaan mitenkään. Noita tai velho lausui tavallisen lieskankylmennysloitsun ja oli sitten kirkuvinaan kivusta, vaikka tuli vain hellästi kutitteli. Olivia Outo itse asiassa nautti niin kovasti roviosta, että jättäytyi kiinni peräti neljäkymmentäseitsemän kertaa eri valepuvuissa.

Harry työnsi kynän hampaitten väliin ja kaivoi mustepullon ja pergamenttirullan tyynyn alta. Hän kiersi mustepullon hyvin hitaasti ja varovasti auki, kastoi kynän musteeseen ja alkoi kirjoittaa. Välillä hän pysähtyi kuuntelemaan, sillä jos joku Dursley kuulisi hänen kynänsä rapinan vessareissullaan, hän joutuisi melko varmasti viettämään lopun kesää portaitten alapuolisessa komerossa lukkojen takana.
   Likusteritie nelosessa asuva Dursleyn perhe oli syy siihen, ettei Harrylla ollut kivaa kesälomilla. Vernon-setä, Petunia-täti ja heidän Dudley-poikansa olivat Harryn ainoat elossa olevat sukulaiset. He olivat jästejä ja suhtautuivat taikuuteen erittäin keskiaikaisesti. Harryn kuolleita vanhempia, jotka olivat olleet noita ja velho, ei edes mainittu Dursleyn katon alla. Petunia-täti ja Vernon-setä olivat vuosikausia toivoneet, että Harryn taikavoimat ehtyvät, jos he vain sortavat poikaa oikein olan takaa. Heitä raivostutti, kun menetelmä ei toiminut, ja nyt he elivät alituisessa pelossa, että joku saa tietää Harryn käyneen jo kaksi lukuvuotta Tylypahkan noitien ja velhojen koulua. Dursleyt eivät enää voineet tehdä muuta kuin lukita Harryn loitsukirjat, taikasauvan, noidankattilan ja luudanvarren heti loman alkajaisiksi kaappiin ja kieltää poikaa puhumasta naapurien kanssa.
   Ero loitsukirjoista oli ollut Harrylle kova pala, sillä hänen opettajansa Tylypahkassa olivat antaneet lomaksi paljon läksyjä. Professori Kalkaros, joka oli Harryn mielestä opettajista vastenmielisin, oli käskenyt kirjoittaa erityisen hankalan aineen kutistusliemistä, ja Kalkaros ilahtuisi jos voisi jollain verukkeella määrätä Harryn kuukaudeksi jälki-istuntoon. Siitä syystä Harry tarttui ensimmäisellä lomaviikolla tilaisuuteensa. Kun Vernon-setä, Petunia-täti ja Dudley menivät ulos etupihalle ihailemaan Vernon-sedän uutta työsuhdeautoa (oikein kovalla äänellä, jotta naapuritkin huomaisivat), Harry hiipi alakertaan, tiirikoi portaitten alapuolisen komeron oven auki, kahmi joitain kirjojaan ja piilotti ne omaan huoneeseensa. Kunhan hän ei tiputtelisi mustetahroja lakanoihin, Dursleyt eivät arvaisikaan että hän opiskeli öisin taikuutta.
   Harry yritti sillä hetkellä ankarasti vältellä hankaluuksia tätinsä ja setänsä kanssa, koska nämä muutenkin jo vihoittelivat hänelle sen takia että muuan velhotoveri oli soittanut hänelle toisella kesälomaviikolla.
   Ron Weasley, joka oli Harryn parhaita ystäviä Tylypahkassa, oli suvusta, jossa kaikki olivat velhoja. Tästä syystä hän osasi paljon sellaista, mitä Harry ei osannut, mutta ei ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt puhelinta. Oli käynyt niin onnettomasti, että Ronin soittaessa puhelimeen oli vastannut Vernon-setä.
   "Vernon Dursley puhelimessa."
   Harry sattui silloin olemaan samassa huoneessa ja kauhistui kuullessaan Ronin vastauksen.
   "HALOO? HALOO? KUULUUKO ÄÄNENI? SAISINKO - PUHUA - HARRY - POTTERIN - KANSSA?
   Ron huusi niin lujaa, että Vernon-setä säpsähti ja siirsi luurin kauas korvastaan ja jäi tuijottamaan sitä raivon ja hätäännyksen sekainen ilme kasvoillaan.
   "KUKA SIELLÄ?" hän karjui kuulokkeen suuntaan. "KUKA SINÄ OLET?"
   "RON - WEASLEY!" Ron mylvi takaisin, aivan kuin hän ja Vernon-setä olisivat puhuneet toisilleen jalkapallokentän vastakkaisista päädyistä. "MINÄ - OLEN - HARRYN - YSTÄVÄ - KOULUSTA -"
   Vernon-sedän pienet silmät käännähtivät katsomaan Harrya, joka oli jähmettynyt paikoilleen.
   "TÄÄLLÄ EI ASU MITÄÄN HARRY POTTERIA!" hän karjui ja piteli nyt kuuloketta niin kaukana kuin ylettyi, aivan kuin olisi pelännyt sen vaikka räjähtävän. "MINÄ EN TIEDÄ MISTÄ KOULUSTA SINÄ PUHUT! ÄLÄ ENÄÄ IKINÄ SOITA TÄNNE! ÄLÄKÄ TULE LÄHELLEKÄÄN MINUN PERHETTÄNI!"
   Ja hän paiskasi kuulokkeen takaisin puhelinkoneen päälle kuin myrkyllisen hämähäkin jätöksen.
   Siitä seurannut riita oli kaikkien aikojen pahimpia.
   "MITEN SINÄ USKALLAT ANTAA TÄMÄN NUMERON TUOLLAISILLE IHMISILLE KUIN - KUIN SINÄ!" Vernon-setä karjui niin että sylki roiskui Harryn päälle.
   Ron oli ilmeisesti tajunnut, että Harry oli joutunut hänen vuokseen kiipeliin, koska ei ollut soittanut uudestaan. Harryn toinen paras ystävä Tylypahkasta, Hermione Granger, ei ollut pitänyt yhteyttä hänkään. Harry epäili, että Ron oli varoittanut Hermionea soittamasta, mikä oli sääli, koska Hermionella, joka oli Harryn vuosikurssin paras noita, oli jästivanhemmat. Hermione osasi siis vallan mainiosti käyttää puhelinta ja olisi luultavasti älynnyt jättää mainitsematta että kävi Tylypahkaa.
   Harry ei siis ollut viiteen pitkään viikkoon kuullut halaistua sanaa velhoystävistään, ja kesästä oli tulossa melkein yhtä kamala kuin edellisestä. Vain yksi vähäinen parannus oli tapahtunut: sen jälkeen kun Harry oli vannonut, ettei lähetä Hedwig-pöllöllään kirjeitä ystävilleen, hän oli saanut luvan päästää pöllön iltaisin ulos. Vernon-setä oli antanut periksi siksi että Hedwig piti hirmuista mekkalaa, jos joutui olemaan aina lukkojen takana häkissään.
   Harry kirjoitti loppuun juttunsa Olivia Oudosta ja pysähtyi taas kuuntelemaan. Pimeän talon hiljaisuuden rikkoi vain Harryn valtaisan Dudley-serkun etäältä kuuluva röhkivä kuorsaus. Kello oli varmasti jo paljon. Harryn silmiä kirveli väsymyksestä. Ehkä aine kannattaisi kirjoittaa loppuun huomisiltana. . .

[Alkuluku][Tietokirjat][Esikoiset][Kotimaiset]
[*Lapset & nuoret*][Käännetyt][Sarjakuvat][Unohtumattomat]


J.K. Rowling
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kotisivu
Uutiset
Klik!
  WEBORTAASIT
  ALKULUKU
  AKVAARIO
  A. KURKIAINEN
  MONET
  GALLERIA
  PELIT
  HS 100
  ARKISTO
 
Nyt
Oikotie
Palvelut


Hakemisto

Edellinen sivu
 Sivun alkuun