Kuudes luku,
jonka pitäisi varmaan olla
Viides luku,
on taas näitä lukuja,
joissa ei tapahdu oikein mitään,
paitsi yksi jännittävä
juttu lopussa
Lisää kysymyksiä. Kuten tämä:
Mitä hihittäjät ovat?
Hyvä kysymys. Hihittäjät
pitävät huolta lapsista. Ja hyvää huolta
pitävätkin. Mutta ne tekevät sen niin vaivihkaa,
että tuskin kukaan on koskaan nähnyt niitä.
Miten ne pitävät huolta lapsista?
Hyvä kysymys. Ne seuraavat heitä
joka paikkaan. Kouluun, kauppoihin, puistoon ja takaisin kotiin,
yläkertaan, vessaan, kaikkialle. Minne tahansa lapset
menevätkin, hihittäjät ovat aina lähellä
ja pitävät huolta heistä.
Minkä näköisiä ne ovat?
Hyvä kysymys. Vain harva ihminen on
nähnyt hihittäjiä, eivätkä he kerro
niistä kenellekään. On siis sanoa, minkä
näköisiä hihittäjät ovat. Ne ovat
vauvankokoisia ja karvaisia. Niiden karva vaihtaa väriä
kun ne liikkuvat.
Niin kuin kameleontti?
Aivan, niin kuin kameleontti. Jos ne ovat
lähellä valkoista seinää, niistä
tulee valkoisia. Jos ne ovat puussa, niistä tulee vihreitä
ja ruskeita. Jos ne ovat lähellä autoa - no jaa,
se riippuu auton väristä, mutta purppuranpunaisia
ne eivät osaa kovin hyvin olla, joten ne yrittävät
varoa menemästä liian lähelle purppuranpunaisia
autoja.
Miksi ne seuraavat lapsia?
Taas hyvä kysymys. Ne seuraavat lapsia,
jotta aikuiset varmasti ovat lapsille reiluja. Vanhemmat,
opettajat, tädit, kaupanmyyjät. Kaikki aikuiset.
Jos aikuinen on ilkeä lapselle, hän joutuu hihittäjähoitoon.
Jos hän panee lapsen nukkumaan ilman iltapalaa tai säikyttää
lasta, hän joutuu hihittäjähoitoon. Jos hän
on epärehellinen lapselle, jos hän vaikkapa antaa
lapselle kalaa ja sanoo että se on kanaa, tai jos hän
pieraisee ja panee syyn lapsen niskoille, hän joutuu
hihittäjähoitoon. Jos hän on edes kerran töykeä
lapselle tai pakottaa lapsen käyttämään
inhottavia vaatteita, hän joutuu hihittäjähoitoon.
Mikä se hihittäjähoito on?
Kakkaa kengässä.
Mitä sitten tapahtuu?
Aikuinen saa hoidon joka päivä,
joskus kaksi tai kolme kertaa päivässä, kunnes
ei enää ole ilkeä lapselle.
Ovatko hihittäjät tehneet tällaista
aina?
Ovat, aikojen alusta asti. Hihittäjiä
on ollut aina. Siitä saakka kun ensimmäinen koira
kakkasi ensimmäisen kerran. Siitä saakka kun ensimmäinen
luolamies murahti ensimmäiselle luolalapselleen. Hän
tömisti ulos luolasta - suoraan valtavaan kasaan esihistoriallista
kakkaa.
Rooman keisari Nero inhosi lapsia. Hän
määräsi vartijat ottamaan lapset kiinni ja
syöttämään leijonille. Sitten hän
astui röykkiöön leijonankakkaa. (Muinaisessa
Roomassa oli enemmän leijonia kuin koiria.) Monta vuotta
myöhemmin muuan Patrik-niminen pyhimys oli karkottamassa
käärmeitä Irlannista. Pieni Elvis Óg
O'Leary -niminen poika piti käärmeistä ja pyysi
Patrikia lopettamaan, mutta Patrik tyrkkäsi hänet
pois tieltään - ja käveli suoraan sievoiseen
kumpuun lämmintä kakkaa, joka vasta hetki sitten
oli ollut Bran-nimisen irlanninsusikoiran sisuksissa. Pyhä
Patrik pääsi eroon käärmeistä, mutta
hajusta hän ei päässyt koskaan.
Kun Titanicin törmäyksestä
jäävuoreen oli kulunut kaksi minuuttia, eräs
nainen huusi kannella: "Vauhtia! Vauhtia! Lapset hukkuvat!"
"Hyvä", sanoi muuan mies.
"Onpahan enemmän tilaa pelastusveneissä."
Ja hän astui läjään
mitä iljettävintä vihreää koirankakkaa
ja luiskahti kannelta suoraan mereen.
"Mami!" hän karjahti. "Unohdin kellukkeeni!"
Hihittäjät ovat siis tehneet työtään
jo tuhansia vuosia. Aina ne ovat järjestäneet hoidon
sellaisille miehille ja naisille, jotka ovat olleet ilkeitä
lapsille.
Miten herra Mack oli ilkeä lapsilleen?
Hyvä kysymys, ja vastaus seuraa tuota
pikaa. Mutta nyt jatkamme seuraavaan lukuun.
Entä se jännittävä juttu
tämän luvun lopussa?
Ai niin. Olin unohtaa. Sillä välin kun minä
tässä kerroin sinulle hihittäjistä, muuan
nainen käveli puistossa Bombayssa ja oli astua etanan
päälle.
Tuo ei ollut jännittävää.
No, oli se etanan mielestä.
