Kuudes luku,
jonka pitäisi varmaan olla
Viides luku,
on taas näitä lukuja,
joissa ei tapahdu oikein mitään,
paitsi yksi jännittävä
juttu lopussa

Lisää kysymyksiä. Kuten tämä:
   Mitä hihittäjät ovat?
   Hyvä kysymys. Hihittäjät pitävät huolta lapsista. Ja hyvää huolta pitävätkin. Mutta ne tekevät sen niin vaivihkaa, että tuskin kukaan on koskaan nähnyt niitä.
   Miten ne pitävät huolta lapsista?
   Hyvä kysymys. Ne seuraavat heitä joka paikkaan. Kouluun, kauppoihin, puistoon ja takaisin kotiin, yläkertaan, vessaan, kaikkialle. Minne tahansa lapset menevätkin, hihittäjät ovat aina lähellä ja pitävät huolta heistä.
   Minkä näköisiä ne ovat?
   Hyvä kysymys. Vain harva ihminen on nähnyt hihittäjiä, eivätkä he kerro niistä kenellekään. On siis sanoa, minkä näköisiä hihittäjät ovat. Ne ovat vauvankokoisia ja karvaisia. Niiden karva vaihtaa väriä kun ne liikkuvat.
   Niin kuin kameleontti?
   Aivan, niin kuin kameleontti. Jos ne ovat lähellä valkoista seinää, niistä tulee valkoisia. Jos ne ovat puussa, niistä tulee vihreitä ja ruskeita. Jos ne ovat lähellä autoa - no jaa, se riippuu auton väristä, mutta purppuranpunaisia ne eivät osaa kovin hyvin olla, joten ne yrittävät varoa menemästä liian lähelle purppuranpunaisia autoja.
   Miksi ne seuraavat lapsia?
   Taas hyvä kysymys. Ne seuraavat lapsia, jotta aikuiset varmasti ovat lapsille reiluja. Vanhemmat, opettajat, tädit, kaupanmyyjät. Kaikki aikuiset. Jos aikuinen on ilkeä lapselle, hän joutuu hihittäjähoitoon. Jos hän panee lapsen nukkumaan ilman iltapalaa tai säikyttää lasta, hän joutuu hihittäjähoitoon. Jos hän on epärehellinen lapselle, jos hän vaikkapa antaa lapselle kalaa ja sanoo että se on kanaa, tai jos hän pieraisee ja panee syyn lapsen niskoille, hän joutuu hihittäjähoitoon. Jos hän on edes kerran töykeä lapselle tai pakottaa lapsen käyttämään inhottavia vaatteita, hän joutuu hihittäjähoitoon.
   Mikä se hihittäjähoito on?
   Kakkaa kengässä.
   Mitä sitten tapahtuu?
   Aikuinen saa hoidon joka päivä, joskus kaksi tai kolme kertaa päivässä, kunnes ei enää ole ilkeä lapselle.
   Ovatko hihittäjät tehneet tällaista aina?
   Ovat, aikojen alusta asti. Hihittäjiä on ollut aina. Siitä saakka kun ensimmäinen koira kakkasi ensimmäisen kerran. Siitä saakka kun ensimmäinen luolamies murahti ensimmäiselle luolalapselleen. Hän tömisti ulos luolasta - suoraan valtavaan kasaan esihistoriallista kakkaa.
   Rooman keisari Nero inhosi lapsia. Hän määräsi vartijat ottamaan lapset kiinni ja syöttämään leijonille. Sitten hän astui röykkiöön leijonankakkaa. (Muinaisessa Roomassa oli enemmän leijonia kuin koiria.) Monta vuotta myöhemmin muuan Patrik-niminen pyhimys oli karkottamassa käärmeitä Irlannista. Pieni Elvis Óg O'Leary -niminen poika piti käärmeistä ja pyysi Patrikia lopettamaan, mutta Patrik tyrkkäsi hänet pois tieltään - ja käveli suoraan sievoiseen kumpuun lämmintä kakkaa, joka vasta hetki sitten oli ollut Bran-nimisen irlanninsusikoiran sisuksissa. Pyhä Patrik pääsi eroon käärmeistä, mutta hajusta hän ei päässyt koskaan.
   Kun Titanicin törmäyksestä jäävuoreen oli kulunut kaksi minuuttia, eräs nainen huusi kannella: "Vauhtia! Vauhtia! Lapset hukkuvat!"
   "Hyvä", sanoi muuan mies. "Onpahan enemmän tilaa pelastusveneissä."
   Ja hän astui läjään mitä iljettävintä vihreää koirankakkaa ja luiskahti kannelta suoraan mereen.
"Mami!" hän karjahti. "Unohdin kellukkeeni!"
   Hihittäjät ovat siis tehneet työtään jo tuhansia vuosia. Aina ne ovat järjestäneet hoidon sellaisille miehille ja naisille, jotka ovat olleet ilkeitä lapsille.
   Miten herra Mack oli ilkeä lapsilleen?
   Hyvä kysymys, ja vastaus seuraa tuota pikaa. Mutta nyt jatkamme seuraavaan lukuun.
   Entä se jännittävä juttu tämän luvun lopussa?
Ai niin. Olin unohtaa. Sillä välin kun minä tässä kerroin sinulle hihittäjistä, muuan nainen käveli puistossa Bombayssa ja oli astua etanan päälle.
   Tuo ei ollut jännittävää.
   No, oli se etanan mielestä.

---

Roddy Doyle