Hemmo joka
skruudas peukkuu

Mutsi sano: "Kode hei,
mä meen Stadiin hellurei.
Voit kyl jäädä kai himaa.
Mee ajois kiltist goisaa."

"Sit ois viel mul yks juttu,
joka sullekki on tuttu.
Älä kundi skruudaa peukkuu,
pahasti käy, tulee leikkuu."

Sit mutsi lähti menemää.
Ei Kode kelannu enempää.
Se peukun munnariin lykkäs,
ku skruudaa sitä sikana tykkäs.

Mut sillon dörtsi aukes
ja juttu siihen laukes.
Tuli outo tyyppi rähjäävä,
bulit sakset kädessä.

Se pätkäs kundin peukut veke.
Ja diggannu ei tietenkää Kode.
"En ehtiny muuta ku tsiigaa.
Nyt mä alan kyl spiidaa!"

Sit mutsi tuli taas himaa.
Se kelas, mikä jäbää vaivaa.
"Peukkuihan ei oo enää.
Et muuten ala kaivaa nenää!"


•  •  •
Hande joka
tsiigaili taivaalle

Hande kohti skolee dallaa.
Öögat taivaalle vaa tsiigaa.
Fögeleit ja kattoi kyylää.
Voisko piivist jotain löytää?
Hande ihan unohtaa,
tsiigailla minne se dallaa.
Jengi on ihan ihmeissään,
eihän ylhääl mitää nää.

Sillon koira pieni springaa.
Hande ei koht enää dallaa.
Veti oikee kunnon lipat.
Menis puihin nääki hipat.
Jätkä oli kummissaan,
dogi vinku kauhuissaan.
Kondikses on dogi ja Hande,
ei törmäillä kai silti kande.

Yks toinen keikka onneton,
taas Handen öögat taivaal on.
Ei heebo tajuu melkeenkää,
et rantsuun tsuppaa, ei se nää.
Skönen fisut kummissaan,
ku jätkä aikoo tsimmaamaan.
Askel vielä ja tippuu alas,
kastuu kledjut, stiflat jalas.

Onneks kaks äijää sillon rantsus,
kelas, mitä tääl nyt kantsus.
Ku Hande tsimmas sköneen buliin,
spurttas mestoille, alko jeesiin.
Veti jätkän rantsuun takas,
ketä meinas mennä jo galsaks.
Fisui alko naurattaa,
mut Handee tasan potuttaa.