ISBN 951-1-15558-X, Otava 1999. Sivut 5-10.

1

Pieni kirppu istui sänkynsä reunalla pienessä talossa niityn laidalla ja katseli kuinka tuuli vieritti pyöreitä poutapilviä ikkunan ohi kauas taivaanrantaan.

   - Minä haluaisin puhua sinun kanssasi tulevista asioista, kirpun isä sanoi. - Lähdetäänkö pienelle kävelylle lammen rannalle?

   - Täällä on liikaa kaikkea pientä, kirppu vastasi. - Talo on pieni, niityssä ei ole kehumista ja lampi on tuskin lautasta suurempi.

   - Mutta se mitä minä aion sinulle kertoa ei ole pientä. Se on suuri uutinen, isä sanoi.

   - Tiedän mitä aiot minulle kertoa. Ja senpä takia en lähde sinun kanssasi lammen rannalle. Minä lähden maailman tuuliin, kirppu ilmoitti.

   - Mitä sinä sinne? isä kysyi.

   - Tekemään suuria tekoja, kirppu vastasi.

   - Olisit nyt kotona talven yli ja harkitsisit asiaa keväällä, isä ehdotti.

   - Entäpä jos keväällä sataa kaatamalla eikä lähdöstä tulekaan mitään, kirppu sanoi siihen, hyppäsi alas sängystä ja rupesi laittautumaan matkalle.

Kirpun äiti tuli pihalta pyykkejä ripustamasta ja näki poikansa istuvan keinutuolissa reppu sylissä.

   - Poika on lähdössä, isä sanoi.

   - Älä mene kovin kauas, äiti sanoi ja kaatoi vettä kattilaan, - ruoka on pian valmista.

   - Minä en ole tänään kotona ruoka-aikaan. Eikä minulle tarvitse laittaa lautasta pöytään vielä ensi viikollakaan. Ehkä sinä voit lahjoittaa minun lautaseni jollekin kokonaan toiselle kirpulle, kirppu sanoi.

   Kirpun äiti huolestui kuullessaan tämän.

   - Hyvänen aika, se sanoi. - Aiotko sinä jättää meidät?

   - Maailma kutsuu, kirppu vastasi.

   - Talvi tekee tuloaan ja kotona riittää puuhaa. Sinä voisit auttaa meitä monessa asiassa, äiti sanoi.

   - Voisimme rakentaa sängyn, isä ehdotti.

   - Ja maalata sen, ehdotti äiti.

   - Ei käy, kirppu vastasi. - Arkipäiväiset askareet eivät kiinnosta minua.

   - Mutta sinä saat pian pikkuisen siskon tai veljen, äiti sanoi. - Eikö kiinnostaisi jäädä katsomaan millainen se on?

   - Ei! Minä en halua pikkusiskoa enkä pikkuveljeä! Ne parkuvat ja kastelevat ja sotkevat joka paikan. Mistä sitten löydän omat tavarani? Mikään ei saa maailmaa niin sekaisin kuin vastasyntynyt kirppu!

   Kirppu viskasi reppuun uuden verryttelypukunsa. Repun taskuun se sulloi kaikki säästönsä. Ja sitten se lähti maailman tuuliin.

2

Näkipä aurinko kirpun polulla tallustamassa. Se päätti hiukan jututtaa pientä matkamiestä.

   - Päivää, kirppu! aurinko sanoi.

   Kirppu pysähtyi. Se katsahti taivaalle ja huomasi että itse aurinko puhutteli sitä.

   - Älä kutsu minua kirpuksi. Minä en pidä siitä nimestä. Se saa minut tuntemaan itseni mitättömimmäksi olennoksi maan päällä, kirppu sanoi auringolle.

   - Mihin matka? aurinko kysyi.

   - Maailman ääriin. Koti kävi ahtaaksi, koska minä haluan tulla suureksi ja kuuluisaksi. Minun teoistani kerrotaan vielä Kinnusen Suuressa Ennätysten Kirjassa ja minun kuvani painetaan kirjan kanteen. Voit uskoa miten isä ja äiti hämmästyvät sen nähdessään, kirppu vastasi.

   - Sen minä kyllä saatan uskoa. Mutta sinulla taitaa olla vielä melkoinen matka taivallettavana, aurinko sanoi. - Minäpä vähän lämmitän sinua.

   - Kiitos vaan, mutta se ei ole tarpeen. Olen päättänyt selviytyä ihan omin neuvoin, kirppu vastasi.

   - Hyvää matkaa. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja retkesi päättyy onnellisesti, aurinko sanoi ja pujahti pilven taakse.

Kirppu vaelsi poikki niittyjen ja metsien, kiipesi mäenharjanteille, laskeutui laaksoihin ja tuttu kotitalo leikkipaikkoineen jäi kauas taakse. Pysähtyessään sammuttamaan janoaan puron rantaan tai istuessaan ihailemaan kurkiaurojen lentoa taivaan korkeudessa kirppu tunsi itsensä suureksi seikkailijaksi ja ylpeyden tunne läikähti sen rinnassa. Jatkaessaan taas matkaansa se ajatteli että seuraavan kumpareen takana varmaankin on ystävällisten eläinten asuttama kodikas kylä, jonka asukkaat ottavat kaukaa tulleen matkamiehen lämpimästi vastaan. Mutta seuraavan kumpareen takaa alkoi entistä synkempi metsä. Ja sitä seuraavan mäen takana aukeni niitty joka jatkui silmänkantamattomiin. Kirppu ei enää lainkaan tiennyt mihin maailman kolkkaan oli joutunut.

   Maailma on avara, kirppu ajatteli, mutta minä en anna sen lannistaa itseäni.

   Ja näin se ylitti jälleen yhden kumpareen.

[Alkuluku][Tietokirjat][Esikoiset][Kotimaiset]
[*Lapset & nuoret*][Käännetyt][Sarjakuvat][Unohtumattomat]