II Uutiset Chilestä
Tuli keräsi hetken aikaa omenia Ilarin kanssa, mutta
kun isää ei ruvennut kuulumaan ulos, hän ei
kestänyt enää vaan juoksi sisään.
Hän tapasi molemmat vanhempansa istumassa lamaantuneina
toisiaan tuijottaen.
- Mitä on tapahtunut? huusi Tuli. -
Mitä asiaa Jerryllä oli?
Rea vavahti rajusti ja kietoi villatakkia
tiukemmin ympärilleen. Isä karaisi kurkkuaan ja
katsoi hämmentyneenä tytärtään.
- Chilessä on alkanut vallankaappaus
tänä aamuna . . . siis Chilen aikaa. Jerry puhui
kovin lyhyesti, hän varoitti, että yhteydet ulkomaailmaan
katkaistaan luultavasti pian. Hän halusi vain ilmoittaa,
että he kaikki ovat hengissä ja että ei kannata
nyt liikaa huolestua. Kaikki on kaaosmaista, ei tiedetä
mitä oikein tapahtuu.
Tulille kävi samoin kuin hänen
vanhemmilleenkin. Kaikki voima valahti hänen ruumiistaan,
teki mieli istua. - Vallankaappaus? Siis mitä? Millainen?
- Sotilasvallankaappaus, sanoi isä.
- Mitä kaikkea se merkitsee, sitä me emme vielä
tiedä.
Rea havahtui. - Älä sano pojille
mitään, hän varoitti. - Marius varsinkin on
niin herkkä . . . Heitä ei pidä päästää
katsomaan televisiouutisia.
- Täytyy soittaa Akille ja Kaille .
. . tulisivat kotiin . . . ja Virva, sanoi isä. - Minä
soitan heti.
- Mene katsomaan poikia, sanoi Rea Tulille.
- Pyydä Ilaria kantamaan omenakorit kuistille. Yöksi
on luvattu kylmää ja aamuksi jopa lunta . . .
Tuli meni ulos. Marius ja Matias olivat
menneet hiekkalaatikolle leikkimään. He kaivoivat
lapioillaan innokkaasti rakennellen linnoja ja vallihautoja.
Ilari seisoskeli omenakorien keskellä ja jauhoi ties
kuinka monetta omenaa.
- Ilari, Tuli meni hänen viereensä
Ja puhui hiljaa.
- Älä anna poikien huomata että
mitään on tekeillä. Mutta me saimme juuri kauheita
uutisia Chilestä. Siellä on meneillään
jotain . . . hirveää . . .
Ilari katsoi häntä. Tuli kuiskutti:
- Jerry soitti ja puhui vallankaappauksesta.
Meidän pitää nyt viedä omenat kuistille,
isä ei ehdi enää tänne.
Vallankaappaus, toisti Ilari typertyneen
näköisenä. - Mikä tai kuka siellä
on kaapannut vallan? Ja seljalaiset, missä ne ovat?
- Jerry sanoi vain että hengissä.
Mutta totta kai ne kaikki ovat vaarassa. Se on sotilasvallankaappaus.
Siis Chilen oikeisto ja korkeat upseerit, tietty. Rikkaat.
Ne kaikki jotka vastustivat kansanhallitusta. Tajuat varmaan.
Ilari nyökkäsi ääneti.
Tuli vaikeroi puoliääneen:
- Minä kuolen pelosta . . . Kuolen,
kuolen . . .
- Älä nyt vielä hermostu,
koetti Ilari rauhoitella vaikka oli itsekin aivan kalpea.
- Siellähän oli kesäkuussa se vallankaappauksen
yritys, joka meni myttyyn. Ehkä tämä on samanlainen.
- Niin mutta silloinkin kuoli 22 ihmistä,
sanoi Tuli. - Ei sekään ollut mitään leikintekoa.
Se oli tietysti jo jonkinlainen kenraaliharjoitus. Minä
en kestä . . .
- Mene sisään, ehkä radiosta
tulee uutisia. Minä vien omenakorit kuistille. Älä
hermoile.
- Kiitti, Ilo, kiitos kovasti.
Tuli painui tuulena sisään. Isä oli juuri laskemassa
puhelimen kuuloketta alas ja sanoi:
- Pojat ovat tulossa Virvan kanssa. He ovat
ilmeisesti löytäneet parempia uutiskanavia kuin
me. Santiagossa on kuulemma täysi kaaos. Presidentin
palatsia ja asuntoa pommitetaan. Tankit ja sotilaat ovat kaduilla.
Allenden kannattajia ja ulkomaalaisia pidätetään.
Minä alan tottavie hermostua.
Rea voihkaisi. Tuli jähmettyi paikoilleen
ja ajatteli, että kaikki hänen sisarensa olivat
Allenden kannattajia ja ulkomaalaisia.
Puhelin soi taas, ja isä sieppasi kuulokkeen.
- Jerry! hän huusi. - Okei, puhu nopeasti!
Minä kuuntelen! Voi herra jumala! Koettakaa päästä
pois sieltä! Me kaikki olemme täällä aivan
suunniltamme! Hyvä on, minä yritän uskoa sinua.
Terveisiä vaan, mitä tässä muutakaan osaa.
Sano Dodolle . . .
Isän ääni katkesi äkkiä
nyyhkytyksen tapaiseen. Hän nieleskeli hetken kalmankalpeana,
otsalla oli hikipisaroita. - Puhelu katkesi, hän sanoi
huultaan purren. - Jerry sanoi että hän ei ole varma
saadaanko puheluja enää läpi. Terveisiä
kaikilta. Jerry käski olla murehtimatta, he kuulemma
kyllä pärjäävät.
- Vai pärjäävät, kyllä
kai! Rea purskahti rajuun itkuun. - Voi miksi heidän
piti mennä sinne! Minä pyysin ja varoitin. Miksi
minua ei kuunneltu?
- Minä pyysin ja suorastaan rukoilin
nimenomaan Dodoa, ettei hän menisi, sanoi Rikhard ääni
paksuna.
Tuli muisti tuon tilanteen. Hän oli
ollut hämillään ja melkein häpeissään
siitä vimmasta ja toisaalta nöyrästä anelusta,
mitä hänen isänsä oli osoittanut Dodoa
kohtaan, kun tämä kaksi vuotta sitten oli ilmoittanut
päätöksestään lähteä Chileen.
- Minä pyydän, oli isä sanonut,
- pyydän tässä nyt oikein kauniisti, ettet
lähtisi. Se ei ole sinulle sopiva paikka. Sinä olet
idealistinen ja todella naiivi, anteeksi nyt vain, mutta tunnenhan
minä sinut. Sinun käy siellä huonosti.
Lempeä Dodo oli katsonut isäänsä
hämmästyneenä.
- Huonosti? Mitä sinä tarkoitat?
- Sotkeudut johonkin. Täällä
sinä voit vouhottaa politiikasta mielin määrin
ja olet taatusti turvassa. Vaikka hyppisit päälläsi
köyhien ja vähäosaisten puolesta, vaikka julistaisit
vallankumousta kaupungintalon katolta, niin sinun ei kävisi
kuinkaan. Tämä on Suomi tämä. Mutta Etelä-Amerikan
maissa on paha mennä sanomaan rikkaille, että te
olette roistoja, tehkääpä nyt hyvin ja jakakaa
osa omaisuudestanne köyhille. Ne suuttuvat. Siellä
on ihan pesunkestäviä fasisteja. Siellä tapahtuu
koko ajan poliittisia väkivallantekoja, vallankaappauksia,
ihmisten katoamisia, kyllä sinä tiedät.
- Isä, Chile on aina ollut Etelä-Amerikan
parlamentaarisin maa, siellä ei valtaa noin vain kaapata,
sanoi Dodo. - Siellä on poliittinen väkivalta ollut
suurin piirtein samaa kuin meillä täällä
Suomessakin. Siellä oli kommunistinen puolue tiettynä
aikana kielletty niin kuin meilläkin. Ja siellä
oli viime vuosisadan lopulla oma sisällissotansa, joka
päättyi samankaltaisten voimien voittoon kuin Suomen
sisällissota vuonna 1918.
- Hetkinen, yritti isä keskeyttää,
mutta Dodo oli päässyt vauhtiin:
- Ja nyt siellä on vihdoin viimein
todella demokraattinen hallitus. Nyt siellä jaetaan oikeutta.
Kaikki muuttuu. Minä haluan nähdä tämän
latinalaisamerikkalaisen ihmeen ja minä haluan tehdä
siellä jotakin.
- Tee täällä, neuvoi hänen
isänsä. - Kyllä täälläkin köyhiä
ja oikeudettomia riittää. Ala vaikka minkälaiseksi
saarnaajaksi, minä en moiti sinua. Pääasia
että et hyppää siihen hornankattilaan.
- Isä, miksi sinä puhut noin hulluja?
Rita on käynyt siellä monta kertaa, eikä hänelle
ole tapahtunut yhtään mitään. Kuinka ihmeessä
sinä voit olla noin ennakkoluuloinen? Siellä on
alkamassa kokonaan uusi aikakausi.
- Vasemmistolaisten hallitusten on käynyt
kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa huonosti, väitti
Rikhard. - Yhdysvallat ei halua, että sen etupiirin maissa
ruvetaan sosialisoimaan ja harrastamaan maitten tasajakoa
ynnä muuta. Sillä on Chilessä valtavia omaisuuksia
vartioitavana. Tiedät mitä tapahtui Dominikaanisessa
tasavallassa, mitä Guatemalassa, mitä Brasiliassa
ja mitä Boliviassa.
- Mutta Kuubaa ne eivät pystyneet lannistamaan,
julisti Dodo.
- No eivät, mutta Kuuban elämän
ne ovat kyllä pystyneet tekemään tosi vaikeaksi
kauppasaartoineen ja boikotteineen. Castroa vastaan on CIA
tehnyt vaikka kuinka monta murhayritystä. Dodo, kuule,
mitähän jos odottaisit vielä?
- Miksi ihmeessä? Enhän minä
ole enää mikään pikkulapsi, minä
olen vakaasti aikuinen, puuskahti Dodo. - Ja minä matkustan
kaiken huipuksi turvallisessa seurassa. Errohan tulee mukaan
ja viipyy Chilessä kaksi viikkoa. Minähän voin
tulla hänen kanssaan takaisin, jos siellä tuntuu
vaaralliselta.
- Ehkä sinä isä huolehdit
nyt turhaan, oli Virvakin sanonut katsoen isää sovittelevasti
ja kaksospojat säestivät melkeinpä naureskellen:
- Eihän Dodo nyt sentään
mikään eilisen teeren tyttö ole. Onhan hän
reissannut Amerikoissa ennenkin ja tullut yhtenä kappaleena
takaisin.
Mutta isä ei ollut perääntynyt
hiukkaakaan kannastaan.
- Älä mene, Dodo, hän pyysi.
- Tee nyt kerrankin isäsi mieliksi.
Isän vetoomus, kertoi Dodo myöhemmin
Tulille, oli ollut melkein liian sydäntäsärkevää.
Ristiriitaiset tunteet olivat tukahduttaa hänet.
- Isä, lopeta! hän oli huutanut.
- Minä en kestä enää! Täytyykö
sinun olla tuollainen!
Dodo oli hypännyt pystyyn sohvalta,
painunut eteiseen, siepannut laukkunsa ja pukenut takin päälleen.
Hän kääntyi ennen ulos menoaan isäänsä
päin ja sanoi lujasti:
- Teet väärin kun yrität
estää minua. Minä matkustan Chileen.
Muualla Verkkoliitteessä:
Perheidylli,
joka politisoitui (6.4.2001)
