ISBN 951-31-1753-7, Tammi 2000. Sivut 5-8.

1 Viestejä Juliukselle

Hei, Julius, sinun esitelmäsi lyömäsoittimista oli hieno! En tiennytkään, millaisia ääniä saa irti tavallisesta tamburiinista. Kellopelistä puhumattakaan.

   Sinun pallokuvioinen paitasi on hurmaava. Sininen sopii sinulle hyvin. Tavataanko joskus Pirtelöbaarissa?

   Mä voin tarjota. Terveisin eräs ystäväsi.

   Ps. Sinullahan on kohta nimipäivätkin. Onnea etukäteen!

Sähköpostiviestin luettuaan Viola kiihtyi niin, ettei puhunut koko päivänä muusta.

   - Minä en ole lähettänyt sitä, Ilona sanoi. - En ikinä kirjoittaisi mitään niin kammottavaa kuin että "paitasi on hurmaava".

   Totta, Viola myönsi, se ei kuulostanut Ilonan tyyliltä. Mutta Viola ei hellittänyt. Kuka kumma lähetteli Juliukselle sellaisia viestejä?

   - Ei siinä ole mitään kummaa, Ilona jatkoi. - Julius on monien mielestä kiva poika. Sinua vain harmittaa.

   - Eikö sinua sitten harmita? Viola hämmästyi.

   Ilona kaivoi taskustaan pussillisen haljenneita suklaatähtiä. Hänellä oli joskus eväänä epäonnistuneita karamelleja, joita hän sai äitinsä puodista. Viola laittoi sakaran suuhunsa. Ilona tarjosi tähtiä myös Maisalle, joka seisoskeli heidän lähellään. Maisa vilkaisi heitä äkäisesti.

   - Mikähän tuolla Maisalla on meitä vastaan, Ilona puhisi. - Ihan kuin olisi loukkaus tarjota toiselle karkkeja.

   Maisa oli ollut heidän luokallaan muutaman viikon, eikä ollut tutustunut kunnolla kehenkään. Violan ja Ilonan kanssa hän ei jostain syystä halunnut vaihtaa sanaakaan.

   - Viestin lähettäjän on pakko olla meidän luokalla, kun se tietää Juliuksen esitelmästä, Viola jatkoi arvailemista. - Oletko ihan varma, ettet se ole sinä?

   - En tosiaan ole varma, olenko se minä, Ilona vastasi kyllästyneenä.

   - Enkä ole varma, oletko sinä järjissäsi.

   - Ei sinun tarvitse minulta pimittää...

   - Minä en pimitä mitään, usko nyt!

   - Ainahan me olemme kertoneet toisillemme kaiken, Viola vetosi vielä.

   - Minusta on loukkaavaa, että sinä luulet minun kirjoittavan tuollaista lässytystä, Ilona sanoi. - Miksi sinä muuten luet Juliuksen saamia viestejä?

   - Meillä on yhteinen tietokone, Viola sähähti.

   - Sinähän inhoat sähköpostia.

   - Täytyyhän minun tarkistaa, ettei siellä ole mitään minulle, Viola selitti.

   - Olisi kauheaa, jos Julius lukisi minun viestini ja ilkkuisi sitten ruokapöydässä. En ole kyllä saanut yhtään jännittävää viestiä, en edes ystävänpäivänä. Mummo vain tukkii laatikon tervehdyksillään, että onko meillä pipot ja villahousut käytössä.

   - Miten Julius antaa sinun lukea omia viestejään? Ilona kysyi.

   - Ei se ole kieltänyt lukemasta, Viola totesi. - Ai niin, Juliuksella on kohta nimipäivä. Pitäisi keksiä sille lahja.

[Alkuluku][Tietokirjat][Esikoiset][Kotimaiset]
[*Lapset & nuoret*][Käännetyt][Sarjakuvat][Unohtumattomat]