ISBN: 951-662-705-6, Gaudeamus 1997. Sivut 11-13.

1. Naisen oma asia

1.1. Abortti ja elämän hallinta

Vapaan abortin vaatimus tihentää kouriintuntuvasti nykyisen naisasian. Kiistan aihe ei ole uusi. Raskauden keinotekoinen keskeyttäminen on jo 1800-luvun lopulta asti noussut tavan takaa julkiseksi oikeudelliseksi, moraaliseksi, lääketieteelliseksi sekä terveys- ja sosiaalipolitiikan riidanaiheeksi. Abortista tuli sukupuolipolitiikan keskeisimpiä kiistakapuloita, 1960-luvun jälkipuolella eri maiden feministiset liikkeet ottivat yhdeksi päävaatimuksekseen naisen oikeuden keskeyttää raskaus omasta tahdostaan. Vapaa abortti oli tasa-arvokysymys. Se liittyi vaatimuksiin julkisista toimenpiteistä, joilla taataan miehen ja naisen yhtäläiset mahdollisuudet osallistua työelämään, politiikkaan ja muihin julkisiin rientoihin. Aborttikysymys liittyi myös "henkilökohtaisen" politisointiin. Sen kautta ruumiillisuudesta ja seksuaalisuudesta tuli yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä konkreettisella tavalla. Kuka hallitsee naisyksilön ruumista ja elämää? Kuka päättää niiden käytöstä ja kohtaloista? Millaisia mahdollisuuksia ja esteitä vallitsevat yhteiskuntaolot, valtasuhteet ja harjoitettu politiikka luovat naisten "reproduktiivisille" ja "seksuaalisille" valinnoille?

   Abortti sukupuoli- ja ruumiinpolitiikan kysymyksenä kosketti medikalisaation kritiikkiä. 1960-luvulta lähtien lukuisat sosiologit, historioitsijat ja feministitutkijat alkoivat tuoda esiin lääketieteen, lääkärien ammattikunnan ja terveydenhoitoinstituutioiden toimintaa yhteiskunnallisen kontrollin välineenä. Arvostelijoiden huomio kohdistui siihen, että lääketieteen professionaalinen määrittely- ja toimenpidevalta oli kasvanut oikeudellisissa, poliittisissa ja moraalia koskevissa kysymyksissä ja muokannut nämä teknisiksi ongelmiksi.

   Feministinen kritiikki kiinnitti erityishuomiota gynekologiaan ja "reproduktioteknologiaan", jotka rajoittivat naisten valtaa oman ruumiinsa ja elämänsä suhteen. Medikaalinen abortti oli tässä yhteydessä ambivalentti asia. Nykyaikainen gynekologinen terveydenhoito laajensi naisten päätösvaltaa omaan lisääntymiseensä ja tarjosi turvallisen, varman ja entistä vaivattomamman mahdollisuuden keskeyttää raskaus. Mahdollisuus kuitenkin toteutui terveydenhuoltoinstituutioiden naisiin kohdistamassa kontrollissa. Aborttirajoitukset sekä pyrkimykset valvoa ja säädellä aborttia haluavien naisten elämää laaja-alaisesti ilmensivät naisten medikaalista alistamista räikeällä tavalla.

   Sukupuoli- ja ruumiinpoliitiikan ulottuvuuksien ohella ja niitä painokkaammin abortista on julkisesti kiistelty moraalikysymyksenä ja eettisenä ongelmana. Kärjekkäintä keskustelu on ollut Yhdysvalloissa. Siellä "elämän puolesta" ja "valinnan puolesta" kiivailevat tahot ovat kaivautuneet moraalisiin taisteluhautoihinsa, ja suhtautuminen aborttiin on yksi keskeisimpiä arvokiistoja. Yhdysvaltain aborttisisällissodan asetelmat vaikuttavat eurooppalaisesta ja erityisesti pohjoismaisesta näkökulmasta vierailta. Kuitenkin taistelun osapuolten tunnukset ilmaisevat osuvasti nykyisen länsimaisen moraalimaailman navat, joiden välinen jännite vaikuttaa myös maltillisissa, hallituissa ja yksimieliseltä vaikuttavissa aborttiongelman hoitamisen ja säätelyn järjestelyissä Pohjoismaissa. Elämän arvo ja yksilön valinnanvapauden arvo rajaavat horisontin, jossa abortti käsitetään eettiseksi ongelmaksi.

   Medikaalisen teknologian synnyttämä elämän ja kuoleman kysymys antaa abortille nykymerkityksen. Mahdollisuudet puuttua ihmisruumiin elintoimintoihin, "elämään itseensä", kokoavat ongelmakimpun. Mitkä ovat näiden mahdollisuuksien toteuttamisen perusteet ja rajat? Kenen halusta, kenen päätöksellä, missä tarkoituksessa, millä keinoin lääkäri "bioteknikkona" voi puuttua elämän muotoutumiseen? Minkä syyn nojalla ja mihin arvostelukykyyn nojaten päätös tehdään? Tässä katsannossa abortti on bioeettinen ongelma. Toiselta puolen abortti on valinnan etiikan ongelma. Kyse on yksilön lu ovuttamattomasta oikeudesta hallita omaa ruumistaan ja elämäänsä, vapaudesta valita itse elämänsä suunta. Kyse on myös vapauden toteuttamisesta, yksilön tahdosta ja kyvystä käyttää ruumistaan ja sen elinvoimia vastuullisesti ja omaksi onnekseen.

   Eri länsimaiden konkreettisia aborttiongelmia ja -kiistoja on kuitenkin vaikea palauttaa abstrakteiksi bioetiikan tai yksilön yleistä valinnanvapautta koskeviksi kysymyksiksi. 1920-, -30- ja -60-luvun kamppailut tai nykyiset raskaudenkeskeytystä koskevat ristiriidat eivät jäsenny moraalifilosofian esimerkiksi. Ne eivät supistu puhtaiksi tilanteiksi, joissa elämän ja kuoleman raja asettaa nollapisteen yksilön valinnoille ja eettinen dilemma määrittyy elämän ja kuoleman välillä valitsemisen rationalisoinniksi, moraalikalkyyliksi, joka mittaa elämän arvon suhteessa valinnan arvoon. Aborttikiistat ja -ongelmat ovat syntyneet konkreettisissa elämänkäytännöissä, historiallisissa politiikan ja etiikan vaikutus- ja mer- kitysyhteyksissä. Kyse on poliittisista ja yhteiskunnallisista pyrkimyksistä, valta-asetelmista ja hallintakäytännöistä, joiden kohteeksi ja oikeutusperusteeksi on määrittynyt elämä - yhtä hyvin elämä "yleensä" kuin elämän "moninaisuus". Ne ovat elämänhallinnan nimissä antaneet konkreettisen sisällön sille, mitä yksilön vapaus ja valinta tarkoittavat. Näihin yhteyksiin liittyvät myös erottamattomasti etiikan asetelmat, opit ja kiistat, jotka artikuloivat moraalisubjektin valintoja tekeväksi yksilöksi ja yksilön valinnat oman elämän hallitsemisen ja suuntaamisen kysymyksiksi.

   Abortin poliittisen ja eettisen problematisoinnin ydinkysymys tämän vuosisadan aborttikiistoissa ja erityisen kiihkeästi 1960-luvulta nykypäiviin on ollut naisen oma tahto ja valinta keskeyttää raskautensa. Naisen valinta on viitannut oikeuteen ja mahdollisuuteen hallita "omaa elämää". Se on myös tarkoittanut välttämättömyyttä, pakkoa hahmottaa ja ymmärtää elämä "omaksi", arvioida ja tutkiskella "omaa elämää" sekä suhteuttaa se elämään "yleensä" sekä "toisten" elämään. Abortti poliittisena ja eettisenä ongelmana on syntynyt erimielisyyksistä, jotka koskevat oman elämän suuntaamisen muotoa, sisältöä ja rajoja, siis asioita, jotka kuuluvat ja vaikuttavat yksilön oman elämän hallintaan. Aborttiongelma on hahmottanut esimerkillisesti "oman elämän" hallinnan projektin.

   Aborttiongelma on esimerkillinen myös siksi, että valinnan subjekti on nainen, naisyksilö. Se ilmentää merkittävää kehystä, jossa oman elämän hallinnan poliittinen ja eettinen hanke on määrittynyt ja saanut muodon. Sukupuolisuus - yksilöiden sukupuoliominaisuuksia, -eroja ja -identiteettejä, seksuaalisia haluja, miehen ja naisen yhteiskunnallisia ja henkilökohtaisia suhteita koskevien käsitysten, erimielisyyksien ja ongelmien ryväs - on konkretisoinut yksilön elämänvalinnan poliittista ja eettistä maailmaa. Sukupuoli on määrittänyt elämän määrääviä tekijöitä, elämän omuuden ehtoja, valintoja tekevien subjektien luontoa ja ominaisuuksia, valinnan mahdollisuuksia ja vapauden rajoja. Aborttiongelmissa ja -kiistoissa tulee kouriintuntuvaksi se, kuinka elämänhallinnan suhteet, valintatilanteet ja omaa elämää elävät subjektit muotoutuvat, määrittyvät ja ovat olemassa sukupuolisuuden perustalla. Ne myös tuovat havainnollisesti ilmi ydinasian, jonka varaan sukupuolisuuden maailma ja elämänkäytännöt ovat järjestyneet 1800-luvun lopun gynekologien ja hermolääkärien käsityksistä 1980-luvun chodorow'-laisen feminismin kriittisiin julistuksiin: naisen sukupuolisesti erityislaatuinen olemus on olla äiti.

[Alkuluku][*Tietokirjat*][Esikoiset][Kotimaiset]
[Lapset & nuoret][Käännetyt][Sarjakuvat][Unohtumattomat]