ISBN 951-0-24344-2, WSOY 2000. Luvusta 3: Kamat lujilla 1978-1979, sivut 90-95.

"Maximum Jee & Jee" palautti suomalaiseen nuorisomusiikkiin myös rohkeuden käsitellä armeijaa, työttömyyttä ja nuorisoväkivaltaa romanttisempia aiheita, esimerkiksi ihmisen ikävää toisen luo. Uuden aallon romanttikkofraktion oli tähän saakka muodostanut käytännössä ainoastaan salolainen Vaavi - helsinkiläinen Woude ja jyväskyläläinen, Yari Knuutisen luotsaama Se laskettiin punkkareiden toimesta kuitenkin viime kädessä "hämyihin" (jos kohta hyväksyttyihin sellaisiin) kuuluviksi. Eppu Normaalin syksyllä 1979 julkaistu single "Mekin tehtiin rakkautta" onkin nopea kuittaus Se-yhtyeen esikoisalbumin... ja me tehtiin rakkautta otsikkoon.

   Myös Pelle Miljoonan riveissä vaikuttaneen Tumppi Varosen tulkitsema - ja lopulta iskelmätähti Taiskan repertuaariin ajautunut - rakkauslaulu Tahdon rakastella sinua kuultiin ensimmäisen kerran vasta Eppu Normaalin riipaisevan "Njet njetin" jälkeen. "Maximum Jee & Jeeltä" löytyy "Njet njetin" ohella myös toinen koskettava ihmissuhdekappale. Levyn päätösraita "Kuolleet kakarat" esittelee perheenisän, joka väsyttyään pikku pilttinsä äänekkyyteen ehdottaa puolisolleen suorasukaisesti muun muassa "jälkiaborttia".

   Vaikka kappaleen musta tunnelma on tulkittavissa huumoriksi, kritisoi sitä jopa makaaberiuden ystävänä tunnettu Heimo Holopainen - "Jos Pelle tuntuu joskus menevän hieman yli, tuntuu Eppu Normaali menevän hieman ali", Holopainen kommentoi "Kuolleita kakaroita" Rockradiossa.

   "Koko biisi oli vitsi jota ei ymmärretty", Saarela sanoo nyt.

   "Kyseessä oli sosiaalitanttamaisuuden ärsyttämänä tehty biisi, vastaus yksipuoliselle yleishymistelylle. Jotkut juutalaisvitsit ovat syntyneet samanlaisesta maaperästä ei fasismista tai rasismista, vaan siitä, että kun jotain asiaa on hymistelty tarpeeksi kauan, syntyy ihmisille pirunmoinen tarve tehdä siitä pilkkaa. Se ei ole huono asia ollenkaan, mikään asia ei voi olla niin hymisteltävä, ettei sitä voisi käsitellä myös poikkipuolisesti tai toiselta kannalta ironisesti katsoen. Ja täytyy osata nauraa etenkin itselleen".

   "Mun mielestä minkä hyvänsä alakulttuurin tai populaarikulttuurin taiteellistaminen ja vakavoittaminen on naurettavaa", Saarela laajentaa aihetta.

   "Ihmiset eivät uskaltaneet lukea science fiction -kirjoja, elleivät ne löytäneet niistä jotain mukamas hienoa ja korkeata. Mun mielestä asia on toisinpäin: pitää kaataa korkeataiteen norsunluutornit, koska ei ne ole sen kummempia juttuja, ne on vaan erilaisia. Kaikessa populaarikulttuurin taiteellistamisessa tehdään se virhe, että yritetään anovasti päästä korkeataiteen norsunluutorniin, kun se torni pitäisi kaataa".

   Ja vaikka "Maximum Jee & Jee" todistaakin Eppu Normaalin itse itselleen asettamien laatuvaatimusten nousseen, säilytti yhtye tekemisissään niissä läpi tähänastisen uransakin mukana kulkeneen jääräpäisyyden esteettisesti järjettömien ideoiden toteuttamisessa. Levyltä löytyvän kappaleen "John Fogerty" singleversion solistisuorituksesta vastaa teoksen säveltäjä Juha Torvinen - mies, jonka laulusuorituksia leimaa määrätietoisuus esimerkiksi oikean sävellajin karttamisessa.

   "Torvinen ei osallistunut laulupuoleen", Saarela nauraa.

   "Se oli kuitenkin vähän niin kuin The Whon Keith Moon - aina paikalla häiritsemässä, kun lauluja äänitettiin. Me muut olimme täydessä työn touhussa, ja Torvinen levylle jo oman osansa hoitaneena avasi tyytyväisenä Carillo-pullon. Sitä hieman siemailtuaan tuli Juha sitten selittämään, ettei sitä biisiä noin lauleta - 'sehän on sentään minun sävellykseni!' Meni sitten antamaan Martille laulamisen mallia, ja Pantse tietysti otti sen nauhalle. Kyllä meillä oli hauskaa."

   "John Fogerty" on ilmaus siitä ilosta, jota tyttöjen olemassaolo nuoressa miehessä aiheuttaa, mutta myös rakkaudentunnustus nuoruuden ihanteelle. Muutenkin "Maximum Jee & Jee" sisältää runsaasti tekstejä, joissa viitataan joko musiikkiin, musiikintekijöihin tai Eppu Normaaliin itseensä. Saarela myöntääkin levyn kantavan sisällään myös musiikkimanifestia.

   "Se on siinä mielessä aikansa lapsi, että siinä on vastavetoa ajan vaatimuksille yhteiskunnallisesta sanomasta, kapinasta ja niin edelleen. Mutta yllättävän hyvin se levy toimii vielä tänäänkin. Ajan lapsesta tuli aika kestävä." Esseisti Markku Salon tarkan huomion mukaan "Maximum Jee & Jeellä" Eppu Normaali kuulostaakin - toisin kuin monet helsinkiläiset kollegansa - yhtyeeltä, joka ei keskitä ponnistuksiaan mahdollisimman pikaiseen hajoamiseen.

Vaikka "Maximum Jee & Jeen" pelättiinkin aiheuttavan yhtyeen ja intohimoisimpien punkkareiden välirikon, oli Eppu Normaali kesällä 1979 rockfestivaalien halutuimpia suomalaisnimiä, jos kohta Provinssirockissa - "hyvien ihmisten juhlassa" - yhtyeelle lankesi vasta vuonna 1984 purettu porttikielto.

   "Paikallinen Kokoomusnuorten porukka oli järjestänyt yksityisen kaljaillan ja meidätkin oli kutsuttu sinne", Martti kertoo.

   "Kun me päästiin paikalle, ei meitä päästetty enää sisään, vaan ne halusivat juoda keskarikorinsa yksin. Minä hermostuin niin, että kävin repimässä karmit irti ikkunoista tokaisten 'mehäntullaansisällesaatana'. Nuorilla taisi rupsahtaa paskat sukkahousuun, saivat lapioida paskaa monta kiloa housuistaan."

   Pienistä välikohtauksista huolimatta suvi 1979 kirjattiin Eppu Normaalin kalenteriin kuumana hippikesänä: Kuusrockissa yhtye kapusi lavalle hippivetimissä ja esittäytyi "Yrtti Syrjä Experienceksi", jonka setin aikana festivaalialueen ylitse lentäneestä koneesta siroteltiin kukkia yleisön päälle.

   Vaikka hippiaatteen kanssa flirttaileminen oli ensisijaisesti vitsi, se ei ollut kovin kaukaa haettu - moni ensimmäisen polven punkkari (siis moni muukin kuin Jyrki Siukonen) tunsi jo tuolloin vetoa uudenlaisten sisäisten porttien löytämiseen. Hämyilystä eivät kuitenkaan aivan kaikki innostuneet - esimerkiksi Täh?-pienlehden festivaaliraportissa tuskailtiin Martti "Yrtti" Syrjän tyylitöntä pukeutumista.

   "Onneks encoren ajaks Martti viskas sen kaavun pois ni se pääs riehumaan kunnolla", punklehden reportteri huojentui Eppu Normaalin palauttaessa perusasiat kunniaan.

   Pienlehdet olisivat varmasti olleet ilahtuneita myös nähdessään Eppu Normaalin polttamassa Kaivopuiston lavalla pohjalaisten ikonin, Jussi-paidan - liike, jolla todistettiin totuuden palavan tulessa.

   Jälkipolville ei ole kuitenkaan jäänyt kirjallisia todisteita Täh?-lehden toimituksen suhtautumisesta Eppu Normaalin televisioesiintymiseen valkoisissa haalareissa provokaatio, joka oli tarkoitettu kiusaamaan nimenomaan ahdasmielisimpiä punkkareita, jotka olivat ottaneet julkisesti nokkiinsa Pelle Miljoonan esiintymisestä vastaavanlaisissa "rocktähtihaalareissa". Torvisen mukaan kyseessä lienee Eppu Normaalin historian ainoa julkinen solidaarisuudenosoitus Pelle Miljoonalle.

   Mutta vaikka kesä 1979 kokonaisuutena lupasikin yhtyeelle valoisaa tulevaisuutta, ei keikkamyyjä Karppasen puhelin soinut vielä tässä vaiheessa aivan toivottuun malliin.

   "Eppujen keikkasuosion kasvu ei tapahtunut aivan tuosta vain", Karppanen sanoo.

   "Ensin tuli Pelle, joka aukaisi tietä, ja Eput tulivat vanavedessä - ja vasta sitten ohi ja yli."

   "Kuusrock-79 kukkasateineen vaikutti huomattavasti bändin kysyntään, koska se oli juttu, jota kukaan ei ollut täällä ennen tehnyt", Karppanen uskoo.

   "Sen vaikutuksen kysyntään huomasi todella. Mutta ei saa unohtaa niinkin yksinkertaista asiaa kuin hyvien keikkojen tekeminen - ja niitä Eput todella tekivät. Kun bändi tekee hyviä keikkoja vuoden-kaksi, niin se löytyy väistämättä edestä päin kysyntänä. Aina tulee uusi tilaus."