Web-sivujen koostaminen, tekniikat ja työkalut
Kari A. Hintikka
Artikkelini käy läpi yleisluontoisesti tuotannollisia puitteita, joissa web-graafikko työskentelee. Ensimmäinen kokonaisuus johdattaa graafikon eri rooleihin ja muistilistamaisesti koko web-tuotantoprosessin vaiheisiin kartoituksesta ylläpitoon. Toinen kokonaisuus esittelee käytettäviä ohjelmia ja tapoja, joilla graafikon taittosuunnitelma koostetaan web-muotoon. Lopuksi tutustutaan kursorisesti HTML-kuvauskielen historiaan ja nykytilaan sekä yleisimpiin web-tekniikoihin.
Web-sivut koostetaan HTML-kuvauskielellä. Sen avulla kerrotaan web-selaimelle, miten eri elementit esitetään web-sivulla. Ennen tätä vaihetta graafikko luo kuitenkin yleensä valmiit leiskat, jotka sitten pilkotaan yksittäisiksi elementeiksi ja kootaan uudestaan HTML-kielellä. Graafikot suunnittelevat ja toteuttavat web-palvelun taittosuunnitelman nykyään useimmiten Adoben Photoshopilla ja Illustratorilla tai Macromedian FreeHandilla. Samoja ohjelmia käytetään yleisesti muussakin graafisessa suunnittelussa. Jos suunnitelma tai julkaisu on valmiina julkaisuohjelmassa, kuten Adoben PageMakerissa, on se periaatteessa mahdollista kääntää suoraan HTML-muotoon.
Graafikon työnkuva vaihtelee huomattavasti web-palvelun toteutuksessa. Kyseessä voi olla tilattu työ, hän voi olla työryhmän jäsen tai toimenkuvaan voi kuulua myös web-sivujen ylläpito. HTML-kielen opettelun hyödyllisyys ja valittavat työskentelyohjelmat riippuvat pitkälti graafikon työnkuvasta.
Graafikon rooleja
Suunnitelma tilaustyönä
Jos kyseessä on tilaustyö ja pelkkä Photoshopilla tai muulla ohjelmalla tehty sunnnitelma, graafikon yhteistyökumppanina on yleensä HTML-koodaaja. Tällaisessa tilanteessa HTML-koodaajan työtä voi verrata reprotyöhön.
Koodaaja muuttaa graafikon leiskat web-muotoon. Tällöin graafikon ei tarvitse tietää HTML-kielestä välttämättä mitään. Koodaajaa kannattaa pyytää esittelemään erilaisia multimedia-mahdollisuuksia ja hänen kanssaan kannattaa tarkistaa leiskavaiheessa, että esimerkiksi suunniteltu grafiikan tiedostokoko ei ole liian suuri. Koodaajan pitäisi myös hallita tietokonetekniikkaan liittyvät suunnittelun rajoitteet, kuten erikokoiset näyttöresoluutiot, värimäärät ja kuvatiedostojen pakkaus. Graafikko voi itse pilkkoa suunnitelman yksittäisiksi kuvatiedostoiksi ja optimoida ne eli muuttaa mahdollisimman pieneksi tiedostoksi. Muussa tapauksessa koodaaja tekee pilkkomisen ja optimoinnin. Kun sivut on koostettu ja ne ovat katsottavissa web-selaimella, graafikko hyväksyy lopputuloksen paino-originaalien tavoin tai tarvittaessa tekee tai teettää muutoksia.
Vaikka graafikko ei osallistuisi HTML-kielellä toteutettavaan koostamisvaiheeseen, on web-surffailu osa web-graafikon työtä. Webistä löytää loputtomiin erilaisia käyttöliittymiä ja toteutustapoja sekä multimediaratkaisuja, joita koodaaja voi toteuttaa. Taitto-ohjelmilla ei voi kokeilla esimerkiksi animaatioiden toimivuutta.
Freelance-graafikko voi myös itse toteuttaa web-tilaustyöt alusta loppuun web- julkaisuohjelmalla, riittävillä HTML-taidoilla ja web-tietämyksellä. Yleisesti ottaen kannattaa kuitenkin käyttää HTML-koodaajaa, sillä rikas web-ilmaisu vaatii laajaa perehtymistä HTML-kieleen sekä oheistekniikoihin. Pelkkä web-ohjelmien käyttö tai keskinkertainenkin HTML-osaaminen rajoittaa omaa graafista ilmaisua. Varsinaisen HTML-koostamisen lisäksi aikaa kuluu eri käyttöjärjestelmien, selainversioiden ja näyttöresoluutioiden testaamiseen.
Työryhmä
Työryhmässä graafikko sunnnittelee kokonaisilmeen yleensä yhdessä esimerkiksi koodaajan, käsikirjoittajan ja markkinoijan kanssa. Tällöin korostuu yhteistyö ja vuorovaikutus. Jos kyseessä on kaupallinen palvelu, voi markkinoijalla olla toiveita esimerkiksi ilmoitusten vakiopaikasta tai kohderyhmästä. Jos graafikko haluaa toteuttaa vaativia multimediaratkaisuja, etsitään koodaajan kanssa niille sopivin tekniikka. Tällöin voidaan vaatia tiettyjä tiedostomuotoja tai värienvähennyksiä jne. Eri osavaiheet ovat riippuvaisia toisistaan. Jos yksi vaihe myöhästyy, vaikuttaa se kaikkiin muihin. Toteutus etenee vuorovaikutteisena prosessina, jossa pyritään löytämään optimaaliset ratkaisut. Työryhmässä graafikolle on eduksi osata HTML-kieltä tai käyttää web-julkaisuohjelmia. Tällöin hän voi kokeilla itsenäisesti eri vaihtoehtoja eikä ole täysin riippuvainen web-tekniikkaa hallitsevista ryhmän jäsenistä.
Päivitys ja ylläpito
Graafikon toimenkuvaan voi kuulua web-sivujen päivitys tai ylläpito. Tällöin jonkin web-julkaisuohjelman opettelu on oikeastaan välttämätöntä, ellei halua opiskella HTML-kieltä. Web-sivujen koostaminen on täysin ammattimaistunut työvaihe, jota varten räätälöidään jo omia kurssikokonaisuuksia. Toisaalta pienimuotoisessa web-julkaisuohjelmien päivittäiskäytössä ei välttämättä tarvitse olla juurikaan tekemisissä HTML-koodin kanssa, jos käytetään valmiita tyylipohjia.
Web-toteutuksen
viisi vaihetta
Web-palvelun tai -teoksen toteutus voidaan jakaa viiteen vaiheeseen kuten projektinhallinta yleensä: kartoitus, suunnittelu, tuotanto, testaus sekä seuranta ja ylläpito. Vaiheita voi toteuttaa osin rinnakkain tai yhdistellen. Usein hyvää lopputulosta edesauttaa se, että kaikkien vaiheiden kaikkia osa-alueita edes mietitään, vaikkei niiden eteen tehtäisikään mitään. Jotkin osa-alueet voivat tuntua itsestäänselviltä, mutta ehkä juuri siksi ne usein unohtuvat suunnittelijoilta ja tekijöiltä. Kirjoituksen seuraavat viisi jaksoa perustuvat Samu Mielosen kanssa toteuttamaani web-palvelujen käytettävyystutkimukseen.
Uusmediatuotanto ja sisältöteollisuus esitetään julkisuudessa edelleen usein tietokonefriikkien luovana ilmaisuna. Käytännössä web-palvelut eri tekniikoineen ovat muuttuneet jo muutama vuosi sitten niin laajoiksi, että niissä tarvitaan aivan samaa ammattimaista projektinhallintaa ja tuotannollista ajattelua kuten muussakin kaupallisessa toiminnassa. Lisäksi itse web on alkanut sulautua muuhun markkinointiviestintään. Asiakkaiden liiketoimintaa sekä -strategioita on ymmärrettävä siinä missä mitä tahansa markkinointiviestintää toteutettaessa. Internet ja markkinointiviestinnän muodonmuutos on hyvä perusteos kaupallisten web-palveluiden kehityksestä ja koko uusmedia-alan vähittäisestä nivoutumisesta "perinteiseen" markkinointiviestintään ja liiketoimintaan.
Web-projektinhallinnasta ei ole vielä kovinkaan runsaasti kirjallisuutta. Tätä kirjoitettaessa yksi kattavimmista on Secrets of succesful web sites - project management on the world wide web. Se esittelee myös mainostoimistokulttuurin näkökulmasta yleiset kaupallisen projektin toimenpiteet, kuten tarjouskierroksen, budjetoinnin, asiakasneuvottelut jne.
Taideteollisen korkeakoulun Media-studio on koulutushanke, joka tekee uusmedia-selvityksiä. Ne ovat suositeltavaa luettavaa myös alan ammattilaisille. Vuoden 1997 turkimukset kartoittivat suomalaisia uusmediayrityksiä ja niiden asiakkaita. Selvitykset osoittivat, että tekijöillä ja tilaajilla on hyvin erilainen käsitys muun muassa tärkeimmistä kriteereistä, joilla tekijä valitaan.
Kartoitus
Kartoitusvaiheen pitäisi selvittää kaikille osapuolille, mitä oikeastaan ollaan tekemässä ja millä resursseilla.
- on kartoitettava tilaajan tarpeet ja palvelun tehtävä omistajalleen
- kantava idea tai tavoite
- projektin pää- ja sivutavoitteet
- sivuston käyttöluonne
- kohderyhmät ja heidän tarpeidensa selvitystapa
- eri versioiden tarve
- taktiset ja strategiset lisäarvot
- tekniset rajoitteet suunnittelulle ja toteutukselle
- tarvittavat resurssit ja budjetti liikkumisvaroineen
- vastuuyksiköt ja toteuttajatahot
Edellämainitussa teoksessa Secrets of succesful web sites esitetään varsin kattava kyselylomake, jota ehdotetaan käytäväksi läpi kartoitusvaiheessa.
Suunnittelu ja
informaatioarkkitehtuuri
Suunnitteluvaiheessa luodaan puitteet sille, miten kartoituksessa hahmotetut asiat toteutetaan. Sen pitäisi selvittää muun muassa seuraavat asiat:
- käytettävä projektimalli
- ihmiset, roolit ja toimenkuvat
- suunnitelma sisällöstä
- sisällön rakennemäärittely
- palvelun käyttöliittymäidea
- visuaalinen yleisilme
- tekniset toteutustavat
- tuotantotyökalut ja -ympäristö
- testauksen suunnittelu
- mahdolliset demot (leiska, prototyyppi ja pilotti)
- aikataulu
Kustakin ylläolevasta kysymyksestä löytyy kirjallisuutta. Parhaiten pääset alkuun paitsi tämän teoksen muilla kirjoituksilla, niin myös teoksilla Creating Giller Websites 2nd Edition ja Information Architecture for the World Wide Web.
Informaatioarkkitehtuuri voidaan ymmärtää web-palvelun kokonaissuunnitteluna ja -hallintana, jonka lopputuloksena on palvelun hyvä käytettävyys. Aivan samoin kuin todellisessa arkkitehtuurissa, suunnittelussa on huomioitava muun muassa kustannukset, käytettävät materiaalit, erilaisten ihmisten tarpeet, käyttöliittymä, liikkumistapa ja yhteydet eri pisteiden välillä sekä asemakaava. Hyvä arkkitehtuuri johtaa esteettiseen kokonaisuuteen, jossa ihmisten on helppo liikkua, löytää nopeast etsimänsä ja viettää aikaansa. Huonoa arkkitehtuuria syntyy, kun säästetään väärissä kohdissa eikä suunnitella ihmisten ehdoilla.
Helppokäyttöinen ja mielekäs web-palvelu muodostuu kaikkien osa-alueiden saumattomasta yhteensopivuudesta ja kokonaisvaikutelmasta. Sunnnittelun kannalta siitä voidaan erottaa joitain osa-alueita, jotka ovat purettavissa alaosioihin ja teoretisoitavissa. Mutta viime kädessä puhutaan web-palvelun käytettävyydestä, "mukavuudesta" ja "tuntumasta" kuin puhuttaisiin esimerkiksi tuoleista. Tietokone itsessään kömpelöine käyttöliittymineen on jo varsin rajoittava lähtökohta. Yhdenkin osa-alueen laiminlyönti voi tuhota sinänsä mainion ja muutoin huolellisesti suunnitellun web-palvelun koko käytettävyyden.
Tuotanto
Tuotantovaiheessa toteutetaan kartoituksen ja suunnittelun osa-alueet, kuten:
- graafinen suunnittelu ja käyttöliittymä
- HTML
- JavaScript, Java, palvelinohjelmointi
- animaatiot ja video, ääni ja musiikki, 3-ulotteiset virtuaalimallit
- sisäinen viestintä ja protojen koostaminen
- tuotantojärjestys ja yhteinen suunnittelu
- tiedostojen optimointi
Oleellista on pitää mielessä tuotantojärjestys eli osa-alueiden keskinäiset suhteet ja tekijöiden välinen yhteistyö. Ennen kuin visualisti suunnittelee ulkoasun, hän ja yleensä HTML-koodaaja luovat yhteistyössä käyttöliittymän. Tätä ei voida kuitenkaan suunnitella ilman rakennetta ja käsitystä tekstisisällöstä. HTML-koodaaja ei voi kunnolla koodata ilman valmiita tekstejä ja kuvaelementtien kokoa. Ensiksi pitää päättää tiedostojen nimeämistavasta, ennen kuin kenenkään kannattaa tallentaa mitään jne.
Testaus
Testaus on yleensä eniten laiminlyöty vaihe, vaikka sen hyöty on moninkertainen käytettyyn aikaan verrattuna. Testauksessa havaitaan helposti kartoitus-, suunnittelu- ja toteutusvaiheen puutteita, jotka ovat vielä korjattavissa ennen julkistusta. Näin vältetään keskeneräisyydestä johtuva negatiivinen ensivaikutelma. Mielikuvaa voi olla mahdotonta korjata jälkikäteen suunnittelematta koko palvelua uudelleen.
Tärkeimmät testauksen kohteet ovat teknisiä tässä vaiheessa projektia. Käytettävyyden muut osa-alueet pitäisi olla jo käyty läpi. Mutta jos esimerkiksi vielä testausvaiheessa koekäyttäjillä on vaikkapa hahmotus- tai navigointiongelmia palvelussa, kannattaa koko projektissa palata muutama askel taaksepäin. Informaatioarkkitehtuuriin liittyvät ongelmat eivät juuri ole korjattavissa tässä vaiheessa. Esimerkiksi Siegelin kirjassa on surullisia ja kalliiksi käyneitä esimerkkejä epäonnistumisista.
Periaatteessa kaikki kuusitoista allaolevaa yhdistelmää pitäisi testata. Jos joistain ratkaisuista ei haluta luopua rajoitukset kannattaa kirjata palvelun pääsivulle ja mahdollisuuksien mukaan tarjota linkki web-palveluun, josta on saatavissa esimerkiksi välttämättömät apuohjelmat tai laajennukset.
- käyttöjärjestelmä:
Macintosh Windows
- selain: Netscape Explorer
- versio: 3 4
- yhteys: 28,8 Kbs kiinteä
Viimeistään tässä vaiheessa olisi syytä optimoida kova-, ääni- ja videotiedostot. Ja vaikka sivut jätettäisiinkin raskaiksi ja hitaasti latautuviksi modeemikäyttäjistä huolimatta, pitäisi kaikkien koodattujen elementtien latautua sivuille. Jos jokin jää latautumatta, on se usein vain merkki laajemmasta nimeämis- tai hakemistovirheestä, joka voi toistua sadoissa HTML-tiedostoissa.
Palvelua ei kannata julkistaa keskeneräisenä oikeastaan missään tilanteessa. Tarpeen vaatiessa julkistushetkeä pitää lykätä ja tuotantobudjetti arvioida uudelleen. Idealtaan hyvä, mutta toteutukseltaan keskeneräinen palvelu karkottaa sen potentiaalisimmat käyttäjät turhautuneina ja heitä on hyvin vaikea saada takaisin palvelun "valmistuttua".
Ylläpito ja seuranta
Jos palvelulle halutaan laaja kävijämäärä, kannattaa julkistuksessa noudattaa normaalia julkistuskäytäntöä tiedotteineen ja markkinointikampanjoineen.
Palvelun ollessa webissä se ei ole mitenkään valmis. Uusmedia-alan viitisen vuotta vanha sanonta toteaakin, että "web-sivu ei ole koskaan valmis". Julkistuksen jälkeen on huolehdittava muun muassa seuraavista osa-alueista (jotka on suunniteltu etukäteen):
- niiden asioiden korjaaminen, jotka jäivät korjaamatta projektin aikana
- sivuston päivitys ja tekninen ylläpito
- palautteen vastaanotto ja reagointi
- kävijöiden monitorointi ja reagoinnin tarkkailu
- jatkokehittely
- Internet-kehityksen sen huomiointi
- tuotannon sisäinen evaluointi ja menetelmien kehittäminen
Web-palvelun valmistuttua prosessi alkaa usein alusta, tavoitteena versio 2.0.
Tekstieditorista
julkaisujärjestelmään
Web-sivun elementtien koostamisen eli HTML-kielen tuottamisen välineet ovat kehittyneet rinnan web-sivujen sukupolvien kanssa. Alkuvaiheessa 1993-94 HTML-koodia kirjoitettiin millä tahansa tekstieditorilla ja markkinoille tuli nopeasti HTML-koodiin erikoistuneita editoreita. Seuraava vaihe oli taitto-ohjelmien kaltaiset web-julkaisuohjelmat, joissa elementti sijoitetaan ja asemoidaan suoraan taittopohjaan, eikä HTML-kielen tuntemus ole välttämätöntä. Uusin vaihe ovat web-julkaisujärjestelmät, joissa keskeinen piirre on myös koko web-palvelun hallinta ja tekninen ylläpito sanomalehden toimitusjärjestelmän tapaan.
Käyn läpi eri ohjelmatyyppejä keveimmästä järeimpään. Yleisesti ottaen keveimmät vaativat eniten HTML-osaamista, mutta ovat ajankäytöllisesti tehokkaimpia. Järeimmät ohjelmistot ovat helpoimpia käyttää, mutta ne eivät sovellu kovin pienimuotoiseen julkaisemiseen.
Sopivan HTML-ohjelman valinta edellyttää kahden asian selvittämistä: mikä on roolisi web-toteutuksessa ja millaisia ominaisuuksia palvelu sisältää. Jos teet vain tilaustöitä ja sinulla on erillinen HTML-koodaaja, et välttämättä tarvitse mitään näistä työkaluista, ellet itse halua koostaa suunnitelmaasi koeversioksi tai kokeilla erilaisia multimedia-laajennuksia.
Sopivan HTML-ohjelman valinta
Teksti- ja koodieditorit
HTML-koodin lukemiseen ja tuottamiseen käy periaatteessa mikä tahansa tekstieditori, nykyisessä Macintoshissa järjestelmän oma Teksturi ja Windowsissa NotePad. Keskivertokäyttäjän kannalta puhtaiden tekstieditoreiden käyttö vaatii HTML-koodin hyvää tuntemusta tai HTML-opasta. Monet HTML-koodaajat tuottavat koodin edelleen manuaalisesti eli "käsin".
Kaupalliset tekstinkäsittelyohjelmat (kuten Microsoftin Word) voidaan myös valjastaa tehokkaaseen HTML-käyttöön makrotoimintojen eli automatisointien avulla. Ohjelmat tunnistavat erikoismerkit, kuten rivinvaihto ja tabulointi, joita voidaan käyttää hyödyksi "markkeerattaessa" kohtia, jotka myöhemmin korvataan HTML-koodilla ja ohjelman Etsi / Korvaa-toiminnan avulla.
Toimisto-ohjelmien uusimmissa versioissa (kuten Microsoftin Office ja Word 98) HTML-koodaus on täysin sulautettu ohjelman sisälle. Ohjelmilla voi avata, muokata ja tallentaa HTML-tiedostoja. Tämä riittää sellaisenaan web-palvelun päivityskäyttöön, kuten pöytäkirjojen ja jäsentiedotteiden julkaisu, kun web-sivu ei sisällä juuri asemointia tai käyttöliitty- män muutoksia. Toimisto-ohjelmat ovat käyttökelpoisia niille, jotka käsittelevät tekstiä sellaisissa yrityksissä, joissa liikutellaan dokumentteja sähköisesti ja web-julkaiseminen on vain yksi jakelukanava. Office 98:n tueksi voidaan hankkia Microsoftin FrontPagejulkaisuohjelma graafisten elementtien sekä taulukointien asemointia varten.
HTML-editorit sisältävät suuren osan HTML-määreistä. Käyttäjä vain valitsee halutun toimenpiteen, kuten tyylimäärittelyt ja asemoinnin työkalu- tai alasvetovalikoista sekä näppäinoikoteistä, ja editori sijoittaa valinnan HTML-koodiin. Koska HTML:ssä on määriteltävä erikseen jokainen elementti, työskentely on usein kiusallisen tarkkaa aloitus- ja lopetusmääreiden sijoittelua. Editorissa yleensä aktivoidaan esimerkiksi linkiksi haluttu sana tai kuva ja ohjelma kysyy mihin dokumenttiin tai web-osoitteeseen halutaan viitata. Tämän jälkeen ohjelma luo automaattisesti linkin aloitus- ja lopetusmääreen. HTML-editorit sisältävät myös suuren osan HTML-komennoista. Käyttäjä vain valitsee halutun toimenpiteen, kuten tyylimäärittelyt ja asemoinnin työkalu- tai alasvetovalikoista sekä näppäinoikoteistä.
HTML-editoreita on kymmenittäin Macintosh- ja Windows-ympäristöille. Niiden joukosta ei juuri kannata nostaa esiin yksittäisiä ohjelmia, sillä uusia tulee koko ajan markkinoille ja vanhoja päivitetään.
HTML-editorien vertailuja löytää tietokonelehdistä sekä alan web-julkaisuista. Käytännössä lähes kaikki ohjelmat ovat nykyään käyttökelpoisia ammattimaiseen koodin tuottamiseen. Itse ohjelmia voi kopioida esimerkiksi Eunetin peilaamasta Tucows-palvelusta
Macintosh:
http:/lwww.eunet.fi/tucows/mac/htmleditmac.html
Windows:
http://www.eunet.fi/tucows/htmledit95.html
Tucowsissa ohjelmat arvotetaan lehmäsymboleilla. Viisi lehmäsymbolia on varma valinta. Ohjelmia kannattaa kopioida useampia ja vertailla käyttömukavuutta. Useimpien HTML-editorien käyttöoikeus perustuu sharewareen. Voit kokeilla ohjelmaa esimerkiksi kuukauden. Jos otat sen käyttöön, sinun oletetaan maksavan valmistajalle yleensä kymmenestä kahteenkymmentä dollaria. Tucowsin ohjelmakirjastossa kannattaa viettää aikaa. Se tarjoaa runsaasti pieniä yhden asian ohjelmia, joiden toimintoja tai helppokäyttöisyyttä ei ole web-julkaisuohjelmissa.
Julkaisuohjelmat
Web-editoreiden ja -julkaisuohjelmien raja alkaa hämärtyä. Osa editoreista muistuttaa jo julkaisuohjelmia ja ne sisältävät esimerkiksi kehittyneen tiedostonsiirron ja -hallinnan palvelimella. Peruserona voidaan pitää, että työskenneltäessä editori tuottaa ruudulle ensisijaisesti koodia, jonka vaikutukset ulkonäköön saadaan esiin avaamalla tiedosto selaimessa.
Web-julkaisuohjelmassa ja -järjestelmässä lähtökohtana ja työskentely-ympäristönä on web-sivupohja aivan taitto-ohjelmien tapaan. Elementit sijoitetaan joko Insert-komennolla tai leikepöydän kautta haluttuun kohtaan, jonka jälkeen tehdään tyylimäärittelyt sekä asemointi.
Ensimmäinen WYSIWYG eli lopullisen ulkoasun näyttävä julkaisuohjelma oli Netscape-selaimen kolmosversion Gold-editori. Se oli ominaisuuksiltaan puutteellinen, mutta saavutti suosiota käyttöliittymänsä ja maksuttomuutensa vuoksi. Se on edelleen laajassa käytössä. HTML-koodi oli piilotettu näkymättömiin ja web-sivun elementtejä käsiteltiin suoraan sivulla joko työkalu- tai alasvetovalikoilla. Sittemmin merkittävimmät yhtiöt ovat lisänneet web-julkaisuohjelmat tuotevalikoimiinsa.
Web-julkaisuohjelmien rajoitteita
Webjulkaisuohjelmat eroavat taitto-ohjelmista keskeisesti siinä, että web-sivua luotaessa jokaisella elementillä on oltava tarkka sijainti suhteessa toisiin element- teihin. HTML-koodissa web-selain itse asiassa vain kutsuu joukon elementtejä siinä järjestyksessä kuin ne ovat koodissa ja esittää ne koodiin sijoitetuilla paikkamääreillä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että web-julkaisuohjelmia ei juuri kannata käyttää sivujen suunnitteluvaiheessa, vaan ensisijaisesti valmiiksi työstettyjen elementtien koostamiseen tai taittamiseen valmiisiin web-sivupohjiin.
Toisin kuin taitto-ohjelmissa, elementtejä ei juuri voi sijoitella tilapäisesti esimerkiksi näyttöruudun alareunaan odottelemaan lopullista sijoittelua. Monissa taitto-ohjelmissa elementit voivat sijaita vapaasti toistensa päällä tai kerroksittain (layers) lopullisessa tulostusvaiheessakin. Jos web-julkaisuohjelmassa siirtää elementtiä, on ohjelman kirjoitettava muutos HTML-koodiin. Tämä on yksi syy, miksi web-graafikot yleensä suunnittelevat web-sivut ensin valmiiksi Photoshopissa. Vasta valmiiden leiskojen jälkeen kuvaelementit pilkotaan yksittäisiksi kuvatiedostoiksi ja koostetaan uudestaan yhteen HTML-kielellä.
Tätä web-julkaisuohjelmien ongelmaa ei ole ratkaistu vieläkään tyydyttävästi. Vaikkapa elementtien siirtely muutaman pikselin verran vaaka- tai pystysuuntaan on huomattavasti helpompaa HTML-koodia muokkaamalla kuin hiirellä.
Web-sivun elementtien siirtely kangistaa kahdella tavalla. Ensinnäkin elementtien jatkuva siirtely luomisvaiheessa tuottaa itse HTML-koodiin ylimääräistä roskaa, koodaus ei tapahdu järkevimmällä mahdollisella tavalla. Ohjelma ei välttämättä pysy perässä vanhan asemoinnin siivoamisessa ja uuden luomisessa. Ohjelma voi ratkaista asemoinnin taulukoimalla. Se on koodillisesti HTML:n raskaimpia rakenteita. Web-julkaisuohjelmien uusimmissa versioissa ongelma on saatu jokseenkin poistettua. Mutta siitä huolimatta koodi on alkuvaiheessa hyvä silmäillä läpi jo ennen kuin alkaa testata sitä eri selaimilla ja versioilla.
Toiseksi joitain graafisia ratkaisuja ei vieläkään pystytä yksinkertaisesti toteuttamaan HTML:llä. Sellaisia ovat anfangit tai tarkka monipalstainen asemointi. HTML-kielestä johtuviin rajoitteisiin on etsittävä koodaamalla ratkaisu, joka lähinnä vastaa haluttua. Näissä tilanteissa julkaisuohjelman helppokäyttöisyydestä ei ole mitään hyötyä. Monasti web-sivun ulkoasussa vaikuttaa myös yhtä paljon kuvan esikäsittely ja muuntelu sekä läpinäkyvän GIF-värin käyttö kuin HTML-koodauskin. Asemoinnissa on käytettävä joskus sisäkkäisiä taulukointeja, joiden hallinta voi olla työlästä julkaisuohjelmalla.
Lisäksi web-julkaisuohjelmat ovat turhan järeitä loppusilausten tekemiseen, joita ovat esimerkiksi taulukoiden reunusten leveys, värien hienosäätö tai kirjasimen pistekoko. Näitä varten joutuu käyttämään ohjelman erillisiä määrittelyikkunoita tai valitsemaan hiirellä vaihtoehdon työkalu- tai alasvetovalikosta. Teksti- ja HTML-editorilla nämä korjaukset käyvät nopeasti. Jos esimerkiksi on muutettava kahdentoista taulukkosolun kirjasinkoko tai taustaväri, on se kätevää tehdä Etsi/Korvaa-toiminnolla.
Web-julkaisuohjelmat soveltuvat hyvin palvelun koeversioiden luomiseen sekä aineistoille, joita ei ole tarkoitus muuttaa myöhemmin, kuten valokuva-arkistoihin. Lisäksi web-julkaisuohjelmat ovat käyttökelpoisia päivittäistyössä, jos palvelua päivitetään jatkuvasti valmiisiin sivupohjiin esimerkiksi tekstin ja kuvien osalta. Julkaisuohjelmat on paras vaihtoehto niille, jotka haluavat itse koostaa web-sivuja, mutta eivät opiskella HTML-koodia. HTML-osaamista on kuitenkin hyvä olla lähipiirissä.
Yleisesti ottaen kaupalliset web-julkaisuohjelmat ovat jo päässeet lastentaudeistaan ja kaikilla tulee toimeen päivittäiskäytössä. Valinnassa voi vertailla hintaa sekä yhteensopivuutta muiden käytössä olevien ohjelmien kanssa.
Adoben PageMill sekä hallintaohjelma SiteMill ovat hyvä vaihtoehto, jos PageMaker ja/tai Illustrator kuuluvat muussa työssä käyttämiisi ohjelmiin. PDF-tiedostomuoto voidaan tuottaa helposti ja erityyppiset dokumentit voidaan julkaista soveliaimmassa muodossa. HTML-tukea ei ole integroitu PageMaker 6.5:een ollenkaan niin saumattomasti mitä voisi Adobelta odottaa, mutta se kehittyy uudempien versioiden myötä.
Macromedian Dreamweaver sopii parhaiten yhteen Directorin ja multimediatöiden kanssa. Lisäksi ohjelmassa on edistynein dynaamisen HTML:n sekä JavaScriptin tuki. Tätä kirjoitettaessa dynaaminen HTML ei ole vieläkään yleistynyt jäljempänä kerrotuista syistä. Mutta esimerkiksi taideteos tai multimediaesitys voidaan rakentaa dynaamiselle HTML:lle, jos teosta käytetään vain tietyssä laite- ja ohjelmistoympäristössä, kuten gallerioiden ja museoiden näyt- telykoneissa.
Microsoftin FrontPage on hyvä vaihtoehto, jos päivittäistoimintasi ei varsinaisesti perustu web-sivujen tekoon, mutta työskentelet selkeästi Windows-ympäristössä ja Microsoftin ohjelmilla, kuten Office-paketilla. Netscapen Gold/Composerillakin tulee toimeen aluksi tai pienimuotoisissa julkaisuissa, mutta ohjelman rajoitukset selviävät hyvin nopeasti.
Sinun kannattaa kopioida webistä ohjelmien maksuttomat evaluointiversiot ja verrata ominaisuuksia. Eri ohjelmat tukevat eri työskentelytapoja "PC:mäisestä mäkkimäiseen" ja dokumenttien siirtoa valmistajan muiden ohjelmien välillä.
Julkaisujärjestelmät
Julkaisuohjelmien ja -järjestelmien raja hämärtyy HTML-editoreiden ja julkaisuohjelmien tavoin. Eroa voidaan hakea julkaisujärjestelmien kyvyssä automatisoida toimintoja. Ne muistuttavat enemmän lehtien toimitusjärjestelmiä kuin taitto-ohjelmia ja niissä on keskeisenä osana web-palvelimen hallinta- ja monitorointiominaisuudet. Julkaisujärjestelmät kuuluvat jo osin kirjan aihepiirin ulkopuolelle, pikemminkin informaatioarkkitehtuuriin ja ylläpitoon. Esittelen tässä kursorisesti julkaisujärjestelmien perusideoita. Julkaisujärjestelmä sisältää usein muun muassa taittopohjat (template), automaattisen koodin generoinnin ja palvelimen päivityksen. Lisäksi niissä on usein julkaisuohjelmia parempi JavaScriptin hallinta, koodin generointi, testausmahdollisuus Netscapelle ja Explo- rerille sekä niiden eri versioille ja visuaalinen hakemistopuun kaltainen esitys web-palvelimen ja tiedostojen rakenteesta linkkeineen.
Järjestelmät mahdollistavat sivujen päivittämisen monille päivittäjille samanaikaisesti. Usein tällaisten järjestelmien kanssa käytetään testipalvelinta, josta tehdään päivitykset julkiselle palvelimelle.
Julkaisujärjestelmän haittapuolena on raskaus. Ne ovat turhan monimutkaisia pieniin korjailuihin ja ylipäänsä pienimuotoiseen julkaisemiseen. Lisäksi ne sopivat parhaiten stabiileihin ympäristöihin, joissa web-palvelun informaatioarkkitehtuuri ja ulkoasu on jo suunniteltu. Parhaimmillaan ne ovat webjulkaisuissa sekä isojen organisaatioiden käytössä. Julkaisujärjestelmä vaatii vahvaa teknistä sitoutumista ja yleensä hankinta sekä räätälöinti tehdään yhteistyössä organisaation atk-yksikön kanssa.
Valmisohjelmistot ovat liian laajoja esitettäväksi tässä. Kursorisesti mainittuna Mercury Interactiven Astra Site-Manager tarjoaa varsinaisen hallinnon ohella visuaalisen esityksen web-palvelun rakenteesta. Rakenne voidaan esittää hyperbolisella käyttöliittymällä, jolloin nähdään samanaikaisesti laajojenkin hakemistorakenteiden ja tiedostokokonaisuuksien linkit ja suhteet toisiinsa.
GoLive CyberStudio ja NetFuion Objects ovat kevyitä julkaisujärjestelmiä, joissa ei tarvita erillisiä palvelinsovelluksia. Ne sisältävät pitkälle automatisoidut tyylipohjat sekä HTML:n ulkopuolisten tekniikoiden kuten JavaScriptin lisäämisen.
Jos kohteena on web-julkaisun ylläpito ja päivitys, niin tarjolla on useita puhtaasti web-teknologialla luotuja kaupallisia sovelluksia, kuten kotimainen MCM-WEB. Näiden etuna - muihin julkaisujärjestelmiin verrattuna - on niiden modulaarisuus. Uusia, räätälöityjä osioita voidaan luoda helpommin ja yksittäisiä moduuleita voidaan jakaa eri ihmisille käyttötarpeen mukaan.
HTML-kuvauskieli ja oheistekniikat
Graafikon ei välttämättä tarvitse omaksua kovin syvällisesti seuraavien jaksojen tekniikoita. Niiden yleistuntemus on kuitenkin hyödyksi, jotta osaisi pyytää HTML-koodaajaa lisäämään erilaisia multimediapiirteitä koostamisvaiheessa. Lisäksi HTML-kielen rajoitusten tunteminen helpottaa web-suunnittelua.
HTML:n historiallisia rajoitteita
HyperText Markup Language (HTML) on kuvauskieli, jolla kuvataan web-selaimella selailtavia web-sivuja. Sillä kuvataan muun muassa elementtien järjestys ja sijainti internet-avaruudessa, mitkä elementit ovat linkkejä toiseen dokumenttiin tai palveluun sekä se miten ne asemoidaan ja tyylitellään. HTML:ää kirjoitetaan yksittäisiksi tiedostoiksi, jotka esitetään "sivuina". Yksittäinen web-sivu voi sisältää vaikka kokonaisen kirjan tai lehden, mutta webin uutuuden vuoksi sivu-vertauskuva tekee siitä helpommin miellettävän.
HTML on tätä kirjoitettaessa standardoitu versioon 4.0. Sitä ja webiä alettiin kehittää Tim Berners-Leen johdolla geneveläisessä ydintutkimuslaitoksessa CERN:issä vuonna 1990, alun perin tiedeyhteisön tarpeisiin. Olemassa oleva Internet mahdollisti tuolloin korkeakouluille länsimaisessa yhteiskunnassa kattavan jakelukanavan, joka oli nopea ja edullinen. Tavoitteena oli saada uusimmat tutkimustulokset tekstimuotoisena mahdollisimman nopeasti koko tiedeyhteisön saataville ja linkittää ne toisiinsa hypertekstin idealla, jonka esitti Vannevar Bush jo 1945 ja Ted Nelson 1950-luvulla.
Nykymuotoiset web-sivut eroavat huomattavasti alkuperäisistä mahdollisuuksista ja HTML-kielestä. Alan gurut, kuten graafikko David Siegel, puhuvat jo neljännen sukupolven web-si- vuista. Ensimmäisen sukupolven web-sivujen julkaisijat toimivat pitkälti tiedeyhteisössä. HTML-kuvauskielen kehittämisessä kiinnitettiin huomiota muun muassa luettavuuteen ja selkeyteen ja ne muistuttavat ulkoasultaan lähinnä virallisia raportteja sekä opinnäytteitä. Kyseisen tieteellisen raportoinnin kannalta ne kuitenkin sisältävät kaiken tarpeellisen.
HTML alkoi kehittyä ripeästi kesällä 1994 julkaistun kaupallisen Netscape-selaimen myötä, jota jaettiin maksutta yksityisille henkilöille ja oppilaitoksille. Netscape ei ollut ensimmäinen graafinen web-selain, mutta se uudisti nopeasti HTML-kieltä huomioimaan visuaalisia tarpeita. Käytännössä Netscape loi uusia HTML-määreitä, jotka hyväksyttiin jälkikäteen HTML-standardiksi.
Visuaalisuuden tarve syntyi monen tekijän summana. Graafinen selain yleistyi tietokoneen graafisen käyttöliittymän rinnalla ja teki tietokoneen käytön huomattavasti aiempaa helpommaksi. Aiemmin tiedeyhteisölle tarkoitettu Internet herätti kuluttajien sekä yritysten kiinnostuksen. Internet omaksuttiin nopeasti myös muilla aloilla ja audiovisuaalinen ilmaisu haluttiin siirtää myös webiin.
Netscape onnistui sijoittumaan suureen markkinarakoon, joka oli jäänyt Microsoftilta huomaamatta. 1994 Microsoft kehitteli vielä omaa MSN-tietoverkkoaan, joka olisi ollut käytössä vain erillistä maksua vastaan. "Internet-vallankumous" ja Netscapen räjähdysmäinen kasvu saivat myös Microsoftin kiinnostumaan Internetistä ja se toi varsin ripeästi vapaaseen jakeluun oman Explorerinsa. Tästä syntyi selainkilpailu, joka ei ole vieläkään päättynyt. Tuloksena oli, että molemmat valmistajat lähtivät kehittämään HTML-määreitä, joita ymmärtää ensisijaisesti niiden oma selain. Internet-organisaatio W3 standardoi molempien yhtiöiden ehdotuksia HTML-standardiin, mutta takautuvasti.
Niinpä kaikkia web-sivun mahdollisia ominaisuuksia ei saa koodattua molemmille selaimille. Jos koodin halutaan toimivan molemmilla selaimilla, on jätettävä pois visuaalisia keinoja, tai sivut on koodattava kahteen kertaan. Erityisesti kaupallisella puolella web-sivut optimoidaan molemmille selaimille ja hyödynnetään molempien erityispiirteitä. Mutta tämä on varsin raskasta, jos sivuja päivitetään jatkuvasti. Tätä kirjoitettaessa Netscapen ja Micsosoftin selaimilla on suunnilleen yhtä suuri markkinaosuus.
Dynaaminen HTML
Netscape ja Microsoft ovat tahoillaan kehittäneet jo muutaman vuoden niin sanottua dynaamista HTML:ää. Sen idea on tuoda multimediasta ja rompusta eli CD:stä tuttuja keinoja, esimerkiksi siirrettäviä esineitä tai ilmestyviä, häipyviä ja vaihtuvia elementtejä web-sivuille.
Dynaaminen HTML on periaatteessa hyväksytty osaksi HTML 4.0:n standardia. Yhtiöiden koodaustapa on kuitenkin vielä tyystin erilainen ja tämä on käytännössä hidastanut dynaamisen HTML:n käyttöönottoa. Lisäksi kummankaan valmistajan selaimet eivät tue luotettavasti edes niiden omia määreitä.
HTML:n ohjelmalliset laajennukset
Webin kehittäminen onkin käytännössä siirtynyt yrityksille, vaikka tiedeyhteisössä tehdään edelleen Internet-innovaatioita. Lisäksi liike-elämä on vähitellen ottanut Internet-teknologian osaksi liiketoimintaansa. Yleisen teknologisen kehityksen sekä Internetin kaupallistumisen seurauksena on kehitetty yhä monipuolisempia ja -mutkaisempia tapoja luoda ja esittää web-sivun sisältöä, kuten JavaScript ja Java. Käyn läpi nämä teknologiat vain lyhyesti, sillä molempia varten on nykyään runsaasti kirjallisuutta sekä koulutusta.
Nimiensä samankaltaisuudesta huolimatta JavaScript ja Java ovat tyystin eri ohjelmatekniikoita. Netscapen kehittämä JavaScript on ohjelmointikieli, mutta pikemminkin sitä voidaan ajatella HTML-kielen laajennuksena. Sen ehkä merkittävin piirre on mahdollisuus toteuttaa suoraan selaimessa (client side) toimintoja, jotka aiemmin vaativat ohjelmointia web-palvelimella (server side). Tällaisia ovat esimerkiksi web-sivun ulkoasun dynaamiset muutokset ja erilaiset hakemistopaneelit ja -valikot. Käytännössä JavaScript onkin kehittynyt pitkälle korvaamaan dynaamista HTML:ää ja sen aiottuja käyttötarkoituksia.
Microsoftin Explorer-selain tukee jossain määrin JavaScriptiä, mutta web-palvelun kannalta kriittisiä sovelluksia ei kannata rakentaa vain JavaScriptin varaan. Explorer-selainta varten on koodattava usein vaihtoehto. Microsoft tarjoaa JavaScriptin tilalle omaa VBScriptin, joka toimii vain Explorerissa. Se ei ole yleistynyt web-sivun tekijöiden keskuudessa läheskään siinä määrin kuin JavaScript.
Sunin kehittämä Java on JavaScriptiä huomattavasti kehittyneempi ohjelmointikieli. Sen avulla voidaan ohjelmoida kokonaisia tietokoneohjelmia. Yleensä sillä toteutetaan kuitenkin pienimuotoisempia appletteja eli ohjelmaisia tai sovelmia. Sellaisia ovat esimerkiksi web-palvelun käyttöliittymä tai visuaaliset tehosteet, kuten väräjöivä peilipinta kuvassa tai taskulamppu. Java-appletille määritellään web-sivulla ja HTML-koodissa erillinen tila, jossa appletti käynnistyy.
HTML-koodaaja oppii JavaScriptin perusteita tai voi käyttää valmista koodia jokseenkin vaivattomasti. Java sen sijaan vaatii ohjelmointitaitoa.
Selaimen apuohjelmat ja laajennukset
Ripeästä kehityksestään huolimatta HTML on edelleen jokseenkin kankea visualistin näkökulmasta eikä hän voi tietää varmasti edes miltä sivun yleisilme näyttää käyttäjän web-selaimessa. Lisäksi monia asioita on toteutettava kiertoteitse HTML-määreitä luovasti soveltamalla. Yritykset ovatkin luoneet tekniikoita, jotka liitetään osaksi web-sivua erillisinä tiedostoina. Näistä tärkeimpiä ovat Macromedian Shockwave ja Flash, Applen QuickTime sekä Adoben PDF.
Selaimet ymmärtävät monia eri standardoituja tiedostomuotoja. Lisäksi monia tiedostomuotoja, kuten videokuva tai ääni, saadaan näkymään selaimen apuohjelmalla (helper). Netscape toi selaimeensa myös laajennuksen (plug-ings) ja Microsoft seurasi perässä ActiveX-tekniikallaan. Laajennukset näyttävät yksittäisiä tiedostomuotoja, jotka ovat luotu kaupallisilla ohjelmilla. Käytännössä sekä apuohjelmat että laajennukset toimivat selaimessa taustalla, mutta niiden ero on keskeinen. Apuohjelmia voi olla kymmeniä tiettyä tiedostomuotoa varten, käyttäjä voi valita niistä itselleen soveliaimman ja yksittäinen apu ohjelma voi tukea useita tiedostomuo toja. Laajennus on kaupallisen ohjelmavalmistajan ja se näyttää vain yhtiön omien ohjelmien dokumentteja. Jos web-palvelu tukeutuu tiettyyn laajennukseen, sillä on oltava riittävä levinneisyys käyttäjien keskuudessa tai heidät on saatava asentamaan laajennus selaimeensa.
MacroMedian Director on ollut pitkään käytetyin multimedian kaupallinen tuotanto-ohjelma siinä missä Adoben Photoshop digitaalisessa kuvankäsittelyssä. Director-esityksiin verrattuna webin kaikki tekniikat yhteensäkin ovat varsin kömpelöitä vuorovaikutteisen, reaaliaikaisen multimedian tuottamiseen. MacroMedian Shockwave-laajennuksella voidaan käyttää Directoril- la luotuja dokumentteja. Tällöin itse web on oikeastaan vain jakelukanava. Flash-laajennuksella voidaan esittää vektori-pohjaista grafiikkaa ja animaatiota. Vaikka se ei ole yleistynyt Shockwaven tavoin, niin se on erittäin kevyt ja näyttävä esitystapa.
Applen QuickTime on yleistynyt videojaksojen esitysmuotona myös PC-koneilla. QuickTime VR-muodolla luodaan kolmiulotteisia panoroituja "tiloja", joissa käyttäjä voi vapaasti pyörittää näkymää. Varsinaisia virtuaalitodellisuus-sovelluksia luodaan VRML-kielellä.
Adoben kehittämä PDF-tiedostomuoto (Portable Document Format) on kehittynyt keskeiseksi julkaisu- ja oppiaineiston digitaaliseksi jakelumuodoksi, jopa web-sivujen rinnalla. Julkaisijan kannalta se on perusteltu julkaisuformaatti. PageMaker-aineisto voidaan jakaa digitaalisesti suoraan käyttäjälle, mutta dokumentin sisältöä ei voi muokata tai kopioida vaan ainoastaan tulostaa (vrt. web-sivut, jotka ovat sekä kopioitavissa että muokattavissa digitaalisesti). PDF-tiedostot ovat luettavissa ruudulta, mutta hyvin usein ne on tarkoitettu tulostettaviksi. Esimerkiksi Edita käyttää PDF:ä oppiaineistojen web-jakelussa, tullilaitos jakaa webissä tullilomakkeita ja Tilastokeskus raportteja.
Virtual Reality Modeling Language (VRML) on HTML-kielen tapainen standardoitu kuvauskieli, jota alettiin kehittää 1994. Kaksiolotteisten web-sivujen sijaan VRML:llä kuvataan kolmiulotteisia objekteja, joista voidaan muodostaa esimerkiksi virtuaaliympäristöjä, simulaatioita sekä malleja.
VRML 2.0 on yleistynyt Internetissä virtuaalitodellisuuden esitystapana, koska se on jaeltavissa helposti webin ja VRML-laajennuksen kanssa. Sen käyttö ei vaadi ohjelmointitaitoja, se on laitteistoriippumaton ja se sisältää koktuulliset mahdollisuudet luoda vuorovaikutteisuutta. Lisäksi se on laajennettavissa muun muassa Java-kielellä. VRML-koodi on luettavissa sekä editoitavissa tekstinkäsittelyohjelmalla HTML:n tavoin.
Metadata ja tyylipohjat
HTML-kielen perusteet on helppo oppia ja hallita. Toisaalta ammattilaiset ovat alusta alkaen arvostelleet sen rajoitteisuutta. HTML sopii yksittäisen sivun kuvaukseen, mutta sillä on vaikea luoda puoliälykkäitä kokonaisuuksia, joissa elementit, tiedostot tai ohjelmat aihtaisivat keskenään tietoa.
Metadatalla tarkoitetaan "tietoa tiedosta" tai "informaatiota datasta". Ideana on, että yksittäinen data kuljettaa mukanaan tietoa siitä, mitä varsinainen data on. Sitä voi verrata säilyketölkkiin, jossa on tuoteseloste tai kirjan sisällysluetteloon. Metadata on tulossa voimallisesti uuden eXtensible Markup Language-kielen (XML) myötä mutta myös sellaisenaan. XML:ää on ajateltu HTML:n seuraajaksi; kevennetyksi versioksi alkuperäisestä SGML-kielestä. Ensisijaisesti XML mahdollistaa sivujen vapaamman kirjoittamisen, web-selain ymmärtää tällöin vain halutun osan koodista, mutta myös paremman informaationhallinnan.
Metadataa suppeampi tekniikka on Cascading Style Sheet (CSS), jolla voidaan luoda automatisoituja tyylipohjia. Dynaamisen HTML:n tavoin CSS on kuitenkin tätä kirjoitettaessa toteutettu eri tavoin Netscapessa ja Explorerissa.
Tekstissä esitellyt ohjelmistot on saatavissa sekä Macintoshille että Windowsille, ellei muuta ole erikseen mainittu ja niistä on tarjolla maksuttomat evaluointiversiot (yleensä kuukauden koeaika).
Kokeile ohjelmien maksuttomia versioita ennen ostopäätöstä:
Adobe PageMill
http://www.adobe.com/
GoLive CyberStudio
http://www.golive.com/
Macromedia Dreamweaver
http://www.dreamweaver.com/
Media Control Modelling MCM-WEB
http://www.mcmweb.com/
Mercury Ineractive Astra SiteManager (Win)
http://www.merc-int.com/
Microsoft FrontPage (Win)
http://www.microsoft.com/frontpage/
NetObjects Fusion
http://www.netobjects.com/
Lähteet:
Hintikka, Kari A. & Porttikivi, Anssi:
Internet 1997- tiedon etsijän opas. Silta-sarja. Edita 1997.
Mielonen, Samu & Hintikka, Kari A.:
Kotimaisten web-palveluiden käytettävyystutkimus. Taideteollisen korkeakoulun Mediastudio 1998. http://www.uiah.fi/mediastudio.
Rosenfield, Louis & Morville, Peter:
Information Architecture for the World Wide Web.
Roukala, Veikko:
Kehittämisprojektien laadun varmistaminen. IBM ja Weilin+Göös. Amer-yhtymä Oy Weilin+Göösin kirjapaino. Espoo 1986.
Siegel, David:
Secrets of succesful web sites - project management on the world wide web. Hayden books, Indianapolis 1997a.
Siegel, David:
Creating Killer Websites 2nd Edition. Hayden books, Indianapolis 1997b.
Steinbock, Dan:
Internet ja markkinointiviestinnän muodonmuutos. Edita 1998.
Väänänen, Teemu & Ruokonen, Janne & al.:
Tutkimus suomalaisesta uusmediateollisuudesta 1997. Helsingin kauppakorkeakoulun Uusmediaryhmä ja Taideoteollisen korkeakoulun Mediastudio, Helsinki 1997. http://www.uiah.fi/mediastudio/survey/.
Väänänen, Teemu & Lemettinen, Pekka & Ruokonen, Janne & al.:
Uusmediateollisuuden asiakkaat 1997. Helsingin kauppakorkeakoulun Uusmediaryhmä ja Taideoteollisen korkeakoulun Mediastudio, Helsinki 1997. http://www.uiah.fi/mediastudio/survey2/.
Kari A. Hintikan ja Samu Mielosen laatima web-palvelujen käytettävyystutkimus:
http://www.uiah.fi/mediastudio/survey4/
[Alkuluku][*Tietokirjat*][Esikoiset][Kotimaiset]
[Lapset & nuoret][Käännetyt][Sarjakuvat][Unohtumattomat]
