Seppo Bruun, Jukka Lindfors, Santtu Luoto, Markku Salo
Jee jee jee -
suomalaisen rockin historia
-
ISBN: 951-0-22503-7, WSOY 1998. Sivut 370-375.
-
Muualla Verkkoliitteessä:
Jee jee jee -kirjan arvio (13.5.1998)
- (Luvusta Hyvä Bore
Suuri nousukausi 1985-89)
 Timppa Lindströmillä ja Kajde Westerlundilla on vuonna -83 rankka kiertuesyksy. Muista musiikkimiehistä poiketen he ovat kuitenkin jättäneet soittimensa samaan paikkaan kuin perheensäkin. Monet heidän 60-luvun kollegoistaan ovat kyllä jo hankkineet paluuIta parrasvaloihin, mutta vanha Islanders-parivaljakko on lähtenyt tien päälle paljon proosallisemmissa merkeissä.
- Levy-yhtiöiden tuotantoportaat on jo edellisellä vuosikymmenellä vyörytetty beat-kauden veteraaneilla rocktuotannon ja sitä koskevan asiantuntemuksen kuilu siis on kaventunut ainakin vuosikymmenellä. Lindström ja Westerlund työskentelevät Fazerilla eli Finnscandialla, Paradisen Ande Päiväläinen Polarvoxilla, Topmostin Gugi Kokljuschkin Discophonin toimitusjohtajana ja hänen bändikaverinsa Kisu Jernström Vexi Salmen Flamingossa.
- On käynnissä Fazerin kykyrundi: kaksi viikkoa aloittelijaorkestereita yhdeksällä paikkakunnalla. Aktien innostavuus vaihtelee, toisin kuin itseluottamus, joka on usein kohtuuton.
- Vuorossa on viimeinen kohde, Pori. Cumuluksessa vartoo sviitti. Paikalliseen lehteen on hyvissä ajoin jätetty ilmoitus, joka kehottaa toiveikkaita tähdenalkuja saapumaan hotelliin miesten mittailtaviksi: muinaisten koelaulutilaisouksien nykyaikainen sovellutus.
- Tyrkyllä käy monenlaista säpisijää, Pori ei eroa moista. Keikkaputki alkaa jo painaa pahasti. Mutta kun seuraavat kandidaatit lampsivat ovensuuhun, Lindström herää: Jarkko Even otsalta kohoaa metrin korkuinen harakanpesä, johon on uponnut ainakin litra lakkaa, Pertti "Neumann" Nieminen on blondattu glitterhörhö, jonkinlainen paikallispainos Mike Monroesta tai Alwari T:stä. "Heti näki, ettei kyseessä ole tavallinen naapurinpoika-tapaus".
- Dingo-yhtye on jo ehtinyt ilahduttaa demoäänitteillään ja valokuvillaan useampaakin levyfirmaa. Epe Helenius on hukannut koko kasetin, CBS kehotti heitä vaihtamaan alaa. Nyt on viimeinen tilaisuus lyödä läpi: "Tartumme siihen kuin hukkuva oljenkorteen."
- 'Hölmöläisten laiva' soi pienestä nauhurista, Westerlund tapailee ammattimiehen tyyneydellä sointuja pianosta, Lindström kuuntelee vaiti, hän on tottunut sellaisiin tolkuttomiin ylisanoihin, joilla Nieminen yrittää häntä vakuuttaa...mutta, hmm, kyllä tässä on jotakin kiinnostavaa.
- Hesaan palattuaan Lindström kiikuttaa orkesterin tuoreimman demon tuottaja Pave Maijaselle. "Mä sit jossain vaiheessa löin sen koneeseen. Sieltä pamahti tää tumm.. .tumm...hrämm. Sit mä paan alusta sen saman biisin ja taas mä kuuntelen et huh...mikä...? Mä olin aika hämmennyksissä. Ja sit lähtee sinä ja minä...niinku ihme...mielettömän hieno chorus...jotain kummaa tapahtuu."
- Maijanen kirjoittaa mustaan vihkoonsa: "Tyyli peliin entistä enemmän. Luulisin, että se voisi olla ratkaisu tämän läpiviemiseen, taiteellisen tason kohottamiseen, silti ryhtymättä hienostelemaan. Tältä alueelta löytyy ratkaisu ja teoskokoelma, joka hyvällä maulla ja järkevästi markkinoituna lyö kaikki ennätykset."
- Annankatu, Liverpori
- Porilaisten yhtyeiden yllättävää esiinmarssia 80-luvun puolivälissä on selitetty niin kaupungin nuorisotyöttömyysluvuilla kuin sen satamatoiminnallakin. Niistä oli helppo vetää puolisosiologisia yhtäläisyysmerkkejä beatlesajan Liverpooliin. Selittämättä kuitenkin jäi, miksei maa Pori-ilmiön ohella kokenut vaikkapa Kainuu- tai Kotka-ilmiötä.
- 60-luvulla oli Hämeenlinna-buumi, seuraavalla vuosikymmenellä manserock, eivätkä kummankaan taajaman satamat tarjoa laituritilaa kuin korkeintaan sisävesialuksille. Sen sijaan niissä oli kyllä luovaa potentinalia ja kanavia sen esillepääsyyn.
- Ennen Yötä Porin kulttuurihistoria oli koostunut lahinnä mustien jazzmuusikoiden suorituksista. 70-luvun rocknimistä ulkopaikkakuntalaiset tunsivat korkeintaan Elonkorjuun.
- Vasta punkvuosien ja elävän musiikin liikkeen aikaan järjestettiinkin ensimmäinen suurempi porilaisorkesterien kavalkadi: kommunistinuorten organisoimilla Länsi-Suomen Spartakiadeilla kapusi Kirjurinluodon lavalle peräti viisitoista paikallista yhtyettä. Tämän konsertin jälkimainingeissa syntyi Porin elävan musiikin yhdistys, joka kantoi kortensa valtakunnalliseen talojenvaltausaktioon paaluttamalla kaupungintalon viereisen varaston omaksi ydinaseettomaksi vyöhykkeekseen.
- Pelmu järjesti Suistomaan Soittopäiviä neljän kesän ajan, kunnes nuukahti ennen ensimmäistäkään porilaista menestystarinaa. Kolmentuhannen nuoren vetoomuksesta varastorakennuksen kunnostukseen myönnetyt varat siirrettiin kuitenkin vanhaan paitatehtaaseen, josta pian muotoutui teatteriharrastajien ja popparien kulttuurikeskus nimeltä Annankatu 6.
- Maaperä oli muokattu. Dingon tuleva kosketinsoittaja Pete Nuotio, Pelmun taannoinen toiminnanjohtaja hääri Annankadulla yleismiehenä, ja Dingon monet alkiomuodot treenasivat talossa muiden tuntemattomien combojen joukossa.
- 'Hölmöläisten laivan' valmistaneella poppoolla oli takanaan sellaisia harjoitustilansa kokoisia suurprojekteja kuin Sir 59, Kieltolaki, Kivikausi, Toukokuu, Jeve Kelaa, The Nyttemmin Vainaa, Bwana, Sous-Pierre, Soho - vaikuttava yritysten ja erehdysten lista, josta lienee iloa vatvottaessa äkkimenestyksen edellytyksiä.
- Police-vaikutteinen Mac oli jo käväissyt Finnlevyllä, levyttänyt singlen 'Ylistyslaulu virvoitusjuomille' ja perään vielä erään toisen yhtä kuuluisan teoksen. Sen keikkaohjelmistoon koului sellaisia jälkipunknumeroita kuin 'Grillituotteiden arvoitus', ja tähän aikaan Neumannin suusta saattoi kuulla sellaisia säkeitä kuin "ei me uskota joulupukkiin, mut me kustaan teidän muovikukkiin."
- Macin taru päättyi keikkaan, jota ei koskaan tehty. Yhtye oli junailtu amerikkalaisen Stray Catsin lämmittelyaktiksi, muttei, tavanmukaisesti, saanut lupaa säätää omia soundejaan ulkomaanpellejen laitteistosta.
Paljaat munkit
- Dingon syksyllä -83 tekemä ensisingle 'Sinä ja minä' jakoi rockkansan kahtia. Lido Salonen oli jo ehtinyt kiinnittää nuorukaiset talliinsa; väitetään, että kun hän kuuli nauhan sairaalassa maatessaan, monissa liemissä keitetty keikkamyyjä alkoi hyppiä sängyllään tasajalkaa hoitajien pidellessä letkuista kiinni. Dave Lindholmin levysoitin veivasi numeroa uudelleen ja uudelleen.
- Itsetietoiset nuoravantgardistit sen sijaan eivät tahtoneet saada ensikikatatustaan asettumaan. "Lepakon silloinen manageri Harri Jones oli saanu Porista lähetyksen ja siinä oli Dingon ensimmäinen single", Panda Nikander muistaa. "Me mentiin Elmun toimistoon sitä kuuntelemaan ja naurettiin kippurassa: täähän on ihan paskaa, täst händistä ei ikinä tule yhtään mitään, tää on ihan pelleporilaismeininkii!"
- Rocklehdissä Dingo äänestettiin vuoden töppäykseksi, mutta sitä pidettiin myös parhaana uutena kykynä heti Smackin jälkeen. 'Sinä ja minä' oli ampaissut suoraan radion 'Jokamiehen listan' ykköseksi ja keikkui Rockradion 'Rokkimittarin' kärjessä kuukausitolkulla. Levyn ilmestyttyä Evijärvelle saapui lahes kolmetuhatta ihmistä heitä tölkittämään.
- Finnlevy rohkeni toivoa Nimeni on Dingo -albumille korkeintaan 10-15 tuhannen myyntilukemia, mutta levy keräsi pelkkiä ennakkotilauksia 50 000 kappaletta. Sen kokonaismyynti nousi yli sadan tonnin. Yksikään koti- tai ulkomainen rocktähti ei ollut yltänyt siihen Suomessa; Dingo asettui heti kättelyssä Tapio Rautavaaran, Matin ja Tepon, Erkki Junkkarisen ja Baccaran kastiin.
- Kun suomalaista rocksingleä meni "kivasti", se tarkoitti neljänsadan kappaleen myyntiä. Dingon albumilta lohkaistua 'Autiotaloa' ostettiin järjettömät 18 000 yksikköä. Edellisen kultasinglen olivat saaneet Armi ja Danny vuonna-77.
- Myös keikkarintamalla alkoi olla ennennäkemätöntä nostetta. "Takahuoneessa alko tapahtumaan - sinne rupes tippumaan kimmoja pyytään nimmaria", rumpali Quuppa Seittonen raportoi. "Ja yks ämmä veti munkit paljaaksi ja pyysi niinku nimmarin tisseihinsä. Sillon se tuntu että tää on ihan sekasin tää jengi."
- Ensimmäiset puoli vuotta Dingoa oli kaupattu tappiolla, ja muusikkojen esitellessä tyhjiä taskujaan ohjelmamyyjä kehotti heitä turvautumaan pankkilainaan. Juhannuksena -85 yhtye kuittasi yhdestä ainoasta esiintymisestä ennenkuulumattoman 130 000 markan palkkion. Sellaisia ei oltu maksettu kuin ulkomaisille viulunvinguttajakomppanioille.
Autiotalo autiosaarella
- On sanottu, että Yö raivasi metsään polun, jonka Dingo sitten asfaltoi. Molemmat yhdistelivät uuden aallon iskevyyttä ja toisaalta sen romantiikkaa ('Autiotalossa' viitataankin suoraan 'Niet nietiin') suomalais-slaavilaiseen surumielisyyteen ja mollimelodiikkaan.
- Jo ulkoisesti Dingo oli kuitenkin Yötä estottomampi ja häpeämättömämpi tai oikeastaan tämän vaikutelman saamiseen riitti pelkkä Neumann pitsikäsineineen, röyhelöineen, rannerenkaineen. korvakoruineen, punostakkeineen ja mascaroineen. Siinä missä orkesterin muut soittajat kohensivat perusrokkarin olemustaan varovaisesti Duran Duran -tyylisillä hikinauhoilla tai korkeintaan hiusväreillä, Nieminen otti mallia sieltä mistä Hanoi Rockskin: lapsuutensa glam-rockista.
- Lauluissaan Dingo heittäytyi vielä Yötäkin hillittömämmin nautinnollisen tuskan ja paatoksen pyörteisiin. 'Autiotalon' "aivovaurio" oli moderni vastine Olavi Virran "järjen veit" -parahdukselle. Vaikka teksteissä oli popedamaisen kieliopin ja -kukkasten ohella muutakin todentuntuun viittaavaa rosoisuutta (puhuttiin uuden aallon tyyliin vaikkapa rakastelusta turvautumatta iskelmien peiteilmaisuihin) tunteet ovat niissä jalostuneet puhtaiksi.
- Tunnekuohuilla ei ole enää määrättyjä syitä, ne vain ovat. On vain räytyvä kaihomieli, riippumatta siitä missä ollaan ja mitä tapahtuu. Maailmankartta on muuttunut mielentilaksi, ja kaiken taustavireenä on homeriaanisia ulottovuuksia saava tieto Neumannin henkilökohtaisesta elämästä: hän on ollut merillä.
- "Kun kaikki jankuttaa, että kohta tulee kuolema ja ydinsota", Quuppa analysoi RUMBASSA altuillaan olevan Suomenvalloituksen salaisuutta, "niin Dingo pyrkii tarjoamaan vastapainoksi jonkinlaista fantasiaa, että ihmiset voi elää jonkin aikaa pilvilinnoissa."
- Kun Dingon luottomieheksi noussut tiedottaja Lasse Norres puolestaan arvelee orkesterin vetovoiman piilleen siinä, että se 80-luvun puolivälissä käynnistyvän kulutusjuhlan oloissa ylisti "pienten asioiden" arvoa - laulut tulvivat hylättyjä taloja, autioita saaria, ratkenneita housuja, puistonpenkkejä, pittoreskia köyhyyttä eli hurskasta kurjuutta - voidaan todeta ainakin se, että Dingo vilkastutti viihdealan teorianmuodostusta sellaisiin mittoihin, joita ei punkin tulon jälkeen oltu koettu.
- Dingon romanttinen iskelmällisyys sai Finnlevyn epäilemättä tuntemaan, että nyt liikuttiin tutulla maaperällä, ainakin sitten kun yhtiö oli varmistanut yhtyeen todella edustavan tuota romanttista iskelmällisyyttä. Dehyyttialbumille oli ollut tulossa "ehkei nyt ihan Popedaa, mutta helvetin paljon julmempaa kamaa kuin se itse älpee", Norres sanoo. "Kaikista tiukinta rockjuttua siivottiin melodisemman materiaalin tieltä".
- Seuraavaa levyä varten händi kustannettiin kuvausreissulle Marokkoon. Matkakohteeseen liittyi väistämättömien hippimielteiden ohella - Norres itsehän oli vanha Intian-kävijä - myös kotoisempaa symboliikkaa. Edellinen huomattava suomalaisvierailu oli tapahtunut kolmisenkymmentä vuotta aiemmin, kun Esa Pakarinen ja kumppanit saapuivat filmaamaan Rantasalmen sulttaania.
Pellit ruttuun
- Mikään uusmodismi ei ollut kyennyt Dingon lailla tuomaan kuusikymmenlukua takaisin. Vasta nyt yllettiin sille massahysterian tasolle, jonka Renegades oli asettanut standardiksi. Kuvaavaa on, että tästä eteenpäin juuri dingomaniasta tuli se mittapuu, johon myös veteraanirokkarit - kuten Kirka Babitzin tai Jormas-kitaristi Hasse Walli - alkoivat omia kokemuksiaan verrata.
- Uuden aallon suurnimet olivat suhtautuneet idolipalvontaan - silloin kun heistä sen kohteita tuli - enemmän tai vähemmän vaivautuneesti. Rocktähteyttähän oli nimen omaan pilkattu, ja osa yleisöstäkin halveksi moista kayttäytymistä, "ku niis teksteis on nii paljon asiaa". Pikkutyttöjen suosio miellettiin heijasteeksi "vähemmän aidosta" ja vähemmän rokillisesta sisällöstä.
- Rockuskottavuuden nimissä Dingokin muistutti aina silloin tallöin kykenevänsä panemaan hotellihouneita uuteen uskoon siinä missä muurkin popparit. Kaihoisinta materiaalia myös tasapainotettiin pelleilyllä: Niemisen laulaessa jotain nyyhkybiisiä muut soittajat saattoivat liihotella hänen takanaan kalsarit jalassa ja pahvisiivet selässä.
- Heidän yleisönsä sen sijaan ei tuntenut mitään estoja. Keikoilla kannettiin pyörtyneitä takahuoneeseen. Poliisisaattueista tuli arkipäivää. Kerjäläisten valtakuntaa levytettäessä toistasataa fania päivysti Takomo-studion ulkopuolella kellon ympäri kahdenkymmenen asteen pakkasesta piittaamatta.
- Dingon poistuessa nimikirjoituskeikalta tavaratalo Pukevan neljäs kerros pantiin pirstaleiksi, ja bändiä seuraava ihailija-armeija litisti kadulle parkkeeratut autot alleen. Jopa kaljuuntunut Norres sai maata selällään asfaltilla ja väsätä puumerkkejään ihailijoiden roumiin osiin.
- Jarkko Eve oli poistunut soolouralle ennen hulluimpia aikoja, mutta voi kuvi tella, ettei hän ainakaan pelkkää kade mieltä potenut seuratessaan yhtyetoveriensa elämää. Poriin järjestettiin luokkaretkiä eri puolilta maata. Neumannin kotitalon ympärille pystytettiin telttoja. Kun Quuppa leikkasi rauhassa nurmikkoa hän huomasi yhtäkkiä, että häntä toljotti kadulta linja-autollinen turisteja matkaoppaan kaitsemina.
- Toisaalta Dingo herätti aggressiotakin aivan eri mitassa kuin muut. Sweetiä, Neumannin varhaista suosikkia oli maakunnassa pommitettu sokeripaloilla. Kaljapullot, kananmunat ja lihapiirakat eivät olleet kollegoillekaan aivan vieraita, mutta niiden ohella Dingo sai osakseen myös ninjatähtiä ja dynamiittia.
- Kun Dingon piti esiintyä Tavastialla, osakunnan kirjastostakin löydettiin "opiskelijoiksi" esittäytyviä pikkulikkoja, joiden keski-iäksi paljastui 12 vuotta. Dingo olikin enemmän kuin teinibändi: oli uutta, että yhtyeen näkyvin ihailijajoukko koostui 10-13-vuotiaista. Bändin jäsenistä käytettiinkin sellaisia titinalletyyppisiä epiteettejä kuin "hurmaava herttasotilas" (Neumann) tai "jörö joulutonttu" (kitaristi Jonttu Virta).
- Dingo vetosi myös lapsosten äiteihin. Joillakin lavoilla perillisiään "vartioimaan" tulleet vanhemmat laskettiin puolella hintaa sisään, ja monet löysivät tapahtumista yhtymäkohtia omaan nuoruuteensa. Nehän todella muistuttivat vaikkapa 70-luvun Chile-solidaarisuuskonsertteja yhteislauluineen kaikkineen. Muuan Dingo-tapahtuman läpikäynyt äiti luonnehtikin lehdessä kokemustaan "We shall overcome" -fiilingiksi.
Psykoseksuaaliset soundit
- Keskenkasvuiset ja heidän emonsa eivät kuitenkaan olleet epidemian pahin riskiryhmä. Kirkuvia faneja on usein pidetty viihdeteollisuuden tahdottomina, passiivisina marionetteina, mutta kuten Markku Koski huomautti Dingosta kirjoittaessaan, todellisuudessa he saattoivat olla harrastuksessaan "äärimmäisen aktiivisia ja toiminnallisia". Koski ylisti heidän aitoa ja avointa innostustaan, joka muodosti eloisan vastakohdan "kyynisesti ja aatelisesti brittimalleja Suomeen kuskanneille 'rock-intellektuelleille'".
- Dingo-faneja turkinut Janna Lähteenmaa joutui toteamaan, etteivät häne tutkimuskohteensa tuntuneet lainkaan "ohjelmoiduilta" ja "romanssi-ideologian" läpitunkemilta. Tähtiin ihastuneetkin tytöt käsittivät haaveidensa epärealistisuuden.
- Idoleista kerrottiin mielikuvitusjutttuja, joissa saattoi olla alentavakin sävy - veisteltiin vitsejä vaikkapa Dingon homoudesta: "No ei kai ne oo kun ei niistä tuu tasapareja." Fantasioissa fanit hallitsivat suosikkejaan, ei päinvastoin. Laulujen sanoja käytettiin omien tunteiden läpikäyntiin. Muuan tyttö kertoi, että kun Dingo lauloi lammen rantaan kulkevasta parista, hän ei suinkaan haaveillut Neumannista vaan muisteli kuollutta isoisäänsä.
- Paljon levottomampia visioita vilisi keski-ikäisten mieshenkilöiden puheissa. Tiedotusvälineiltä ja viihdefilosofeilta ryöppysi "Dingo-ilmiön" tulkintoja, joiden viitekehys ulottui musikologiasta ja sosiologiasta fysiikkaan ja parapsykologiaan asti.
- Dj Joke Linnamaa, joka oli Dingo-konsertissa havainnut "joidenkin sävelkulkujen nostavan käsivarsien ihokarvat pystyyn", tiivisti tutkimustensa lopputuloksen: "Nämä psykoseksuaaliset soundit vetoavat erityisesti nuorten tyttöjen toteutumattomaan henkiseen orgasmiin." Tämä oli viehättävä takautuma Beatlesajan psykologisiin kirjoituksiin, joissa fanien osoitettiin kirkomalla valmistautuvan alitajuisesti synnytyksen hetkeen.
- Danny tarjosi jo teologista selitysmallia, ja kun TV1:n 'A-studio' teki Dingosta spesiaalin, ei parkkiintunut ajankohtaistoimittajakaan malttanut olla rinnastamatta Neumannia Jeesukseen.
- Rockia nähtiin aikuisten asinohjelmissa jo harva se kuukausi. Hieman aiemmin 'A-studio' oli kohauttanut kansakunnan tajuntaa Hanoi-haastattelulla, jossa Andy McCoy luonnehti taloudellista jamaansa kaivamalla lämiskästään sittemmin legendaksi muodostuneet "kolkyt donaansa".
- Dingot 'A-studio' vei ajalle tyypillisesti eduskuntataloon keskustelemaan edustaja Arja Alhon ja hänen kollegansa llkka Kanervan kera. Pääministeri Kalevi Sorsahan oli edelliskesän Pori Jazzissa kuvauttanut itsensä Miles Davisin vierellä, hänen huhuttiin halunneen tavata myös Hanoit (Andy McCoy kieltäytyi kunniasta, koska "tää on poliisivaltio") ja presidentti Koivisto kutsui Porissa Stevie Ray Vaughanin veneeseensä. Porin kaupunginisät luovuttivat Dingolle Pori-palkinnon monellakin tapaa liikuttuneessa tilassa.
-
[Alkuluku][*Tietokirjat*][Esikoiset][Kotimaiset]
[Lapset & nuoret][Käännetyt][Sarjakuvat][Unohtumattomat]
Seppo Bruun, Jukka Lindfors, Santtu Luoto, Markku Salo
|
|
|
|
