ISBN 951-0-25073-2, WSOY 2000. Sivut 153-157. Ranskankielinen alkuteos Le livre noir du communisme - Crimes, terreur et répression. Editions Robert Laffont S.A., Paris 1997. Suomentajat Kaarina Turtia, Matti Brotherus ja Heikki Eskelinen.

Osa I Luku 5. Tambovista suureen nälänhätään

Sosialistivallankumouksellisten oikeudenkäynnissä oli noudatettu uutta rikoslakia, joka oli tullut voimaan 1. 6. 1922. Lenin oli seurannut erityisen tarkkaavaisesti tämän lain valmisteluja, sillä tarkoituksena oli antaa laillinen perusta poliittisiin vastustajiin kohdistettavalle väkivallalle, koska tarkoituksenmukaisuussyistä suoritettujen ja sisällissodan oloilla perusteltujen tuhoamisten aika oli virallisesti päättynyt. Kun Leninille oli esitetty ensimmäiset luonnokset, hän lähetti oikeusasiain kansankomissaarille Kurskille 15. 5. 1922 omat huomautuksensa: "Minun mielestäni kuolemanrangaistuksen soveltamisalaa on laajennettava koskemaan kaikkea mensevikkien, sosialistivallankumouksellisten jne. toimintaa. On löydettävä uusi rangaistus, maastakarkotus. Ja laadittava sanamuoto, joka yhdistää tällaiset toiminnat kansainväliseen porvaristoon." Kaksi päivää myöhemmin Lenin lähetti uuden kirjeen: "Toveri Kurski, haluan lisätä keskustelunaiheisiimme tämän luonnoksen täydentäväksi pykäläksi rikoslakiin. - Olennainen asia on uskoakseni tullut selväksi. On esitettävä avoimesti se poliittisesti - eikä pelkästään ahtaasti oikeudelliselta kannalta - oikea periaate, johon terrorin luonne ja oikeutus, sen välttämättömyys ja sen rajoitukset perustuvat. Oikeus ei saa lakkauttaa terroria, sellainen väite olisi itsepetosta tai valetta, vaan sille on luotava pohja, laillistettava sen periaatteet selkeästi yrittämättä petkuttaa tai kaunistella totuutta. Sanamuodon on oltava mahdollisimman väljä, sillä pelkästään vallankumouksellinen oikeudentunto ja vallankumouksellinen omatunto luovat edellytykset soveltamiseen käytännön asioissa."

   Leninin ohjeiden mukaisesti rikoslaissa määriteltiin vastavallankumouksellisiksi rikoksiksi kaikki teot, joiden "tarkoituksena on kaataa proletariaatin vallankumouksen luoma työläisten ja talonpoikien neuvostojen valta tai heikentää sitä", sekä lisäksi kaikki teot, jotka jollakin tavalla auttavat sitä kansainvälisen porvariston osaa, joka ei tunnusta kapitalistista järjestelmää seuranneen kommunistisen omistusjärjestelmän oikeuksien tasa-arvoisuutta, vaan yrittää kukistaa sen väkivalloin, sotilaallisen asioihin puuttumisen, saarron, vakoilun tai lehdistön rahoittamisen tai muiden samantapaisten keinojen avulla".

   Kuolemantuomio oli mahdollinen paitsi "vastavallankumouksellisiksi teoiksi" selkeästi luokiteltavista toiminnoista (kapina, mellakointi, sabotaasi, vakoilu jne.) myös osallistumisesta järjestäytyneeseen toimintaan, "jonka tarkoituksena on auttaa jollakin tavalla jotakin kansainvälisen porvariston osaa", tai tällaisen toiminnan avustamisesta. Jopa "propagandaa, jonka voidaan katsoa auttavan jotakin kansainvälisen porvariston osaa", pidettiin vastavallankumouksellisena rikoksena, josta saattoi seurata vapauden menetys "vähintään kolmeksi vuodeksi" tai karkotus eliniäksi.

   Poliittinen väkivalta sai siis laillisen perustan vuoden 1922 alkupuoliskolla, ja tässä yhteydessä voidaan todeta myös poliittisen poliisin näennäinen uudistus. Tseka lakkautettiin 6. 2. 1922 julkaistulla päätöksellä ja korvattiin heti sisäasiain kansankomissariaatin alaisella GPU:lla - valtion poliittisella valvontaelimellä. Vaikka nimi vaihtui, vastuuhenkilöt pysyivät paikoillaan ja rakenteet entisellään, joten jatkuvuus säilyi katkeamattomana. Mitä tämä nimikyltin vaihdos siis merkitsi? Tseka oli muodollisesti erikoiskomissio; nimi viittasi sekä sen olemassolon että sen toiminnan perusteiksi esitettyjen poikkeusolojen väliaikaisuuteen. Nimi GPU taas ilmoitti, että valtio tarvitsi normaaleja ja pysyviä elimiä huolehtimaan poliittisesta valvonnasta ja poliittisista rankaisutoimista. Nimenmuutoksen taustana oli terrorin vakiinnuttaminen ja laillistaminen uuden valtiovallan ja yhteiskunnan välisten erimielisyyksien ratkaisumenetelmänä.

   Uuden rikoslain ennennäkemättömiin rangaistusmääräyksiin kuului elinikäinen maastakarkotus, johon liittyi Neuvostoliittoon palaamisen kieltäminen pikateloituksen uhalla. Säädöstä ryhdyttiin soveltamaan syksyllä 1922. Silloin toimeenpantiin suuri karkotusoperaatio: maasta poistettiin lähes 200 maineikasta älymystöläistä, joiden epäiltiin vastustavan bolsevismia. Joukossa olivat mm. kaikki, jotka olivat kuuluneet 27. 7. 1921 hajotettuun nälästä kärsivien avustamiskomiteaan.

   Lenin kirjoitti 20. 3. 1922 Dzerzinskille pitkän kirjeen ja esitti siinä laajan suunnitelman "vastavallankumousta avustavien kirjailijoiden ja professorien karkottamisesta ulkomaille". "Tämä operaatio on valmisteltava huolellisesti", kirjoitti Lenin. "On koottava erikoiskomissio. Pakotettava politbyroon jäsenet käyttämään 2-3 tuntia viikossa joidenkin kirjojen ja lehtien tutkimiseen. -- Koottava järjestelmällisesti tiedot professorien ja kirjailijoiden poliittisesta menneisyydestä, töistä ja kirjallisesta toiminnasta."

   Lenin esitti esimerkinkin: "Esimerkiksi aikakauslehti Ekonomist on selvien todisteiden mukaan valkokaartilaisten keskus. 3. numeron (vain 3. numeron! nota bene!) kannessa on kirjoittajien luettelo. He ovat mielestäni melkein kaikki hyvillä perusteilla ehdokkaita maasta karkotettaviksi. He kaikki ovat osoittautuneet vastavallankumouksellisiksi ententen kätyreiksi, he ovat muodostaneet sen lakeijoiden, vakoilijoiden ja nuorison turmelijoiden organisaation. Asiat on järjestettävä niin, että näitä vakoilijoita ryhdytään metsästämään, heidät otetaan pysyvästi, organisoidusti ja järjestelmällisesti kiinni ulkomaille karkottamista varten."

   Politbyroo perusti 22. 5. erikoiskomission, jonka keskeisiksi jäseniksi tulivat Kamenev, Kurski, Unschlicht ja Mantsev (viimeksi mainitut olivat Dzerzinskin lähimpiä alaisia). Se sai tehtäväkseen luetteloida älymystöläisiä pidätystä ja maasta karkottamista varten. Ensimmäisinä karkotettiin kesäkuussa 1922 entisen nälästä kärsivien avustamiskomitean keskeiset johtajat Sergei Prokopovits ja Jekaterina Kuskova. Ensimmäinen 160 maineikkaan älymystöläisen - filosofin, kirjailijan, historiantutkijan, professorin - ryhmä, jonka jäsenet oli pidätetty 16.-17. 8., työnnettiin ulkomaille lähteviin laivoihin syyskuussa. Joukossa oli useita ennestään kansainvälisesti kuuluisia tai vielä kuuluisuuteen nousevia henkilöitä: Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Semjon Frank, Nikolai Losski, Lev Karsavin, Fjodor Stepun, Sergei Trubetskoi, Aleksandr Izgojev, Ivan Lapsin, Mihail Ossorgin, Aleksandr Kiesewetter . . . Jokaisen oli lähtiessään allekirjoitettava paperi, jossa todettiin, että hänet teloitetaan heti, jos hän palaa Neuvostoliittoon. Karkotetulla oli oikeus ottaa mukaansa talvi- ja kesätakki, yksi puku ja vaihtoalusvaatekertoja, kaksi paitaa ja kaksi yöpaitaa, kahdet pitkät alushousut, kahdet sukat! Henkilökohtaisten käyttöesineittensä lisäksi karkotetulla oli oikeus viedä mukanaan 20 dollarin arvosta valuuttaa.

   Näiden karkotusten toimeenpanon ohella poliittinen poliisi jatkoi vähemmän kuuluisien epäilyttävien älymystöläisten kortittamista varautuen heidän karkottamiseensa hallinnollisilla määräyksillä valtakunnan syrjäseuduille, minkä 10. 8. 1922 annettu säädös laillisti, tai keskitysleireihin. Dzerzinski kirjoitti 5. 9. 1922 apulaiselleen Unschlichtille:

   Toveri Unschlicht! Intelligentsijan kortistointia tehdään vielä sangen käsityömäiseen tapaan. Agranovin lähdettyä meillä ei ole enää ketään tällä alalla pätevää vastuuhenkilöä. Zaraiski on hiukan liian nuori. Minusta näyttää siltä, että toveri Menzinskin on otettava asia hoitoonsa, jotta päästäisiin eteenpäin. - On välttämättä laadittava hyvä työsuunnitelma, jota korjataan ja täydennetään säännöllisesti. Koko intelligentsija on jaettava ryhmiin ja alaryhmiin: 1) kirjailijat; 2) lehtimiehet ja poliitikot; 3) talousasiantuntijat (välttämättä jaettava alaryhmiin): a) finanssimiehet, b) energia-asiantuntijat, c) kuljetusasiantuntijat, d) kauppiaat, e) osuustoiminnan asiantuntijat, (jne.); 4) tekniikan asiantuntijat (tässä alaryhmiin jakaminen on välttämätöntä): a) insinöörit, b) maatalousasiantuntijat, c) lääkärit (jne.); 5) yliopistojen professorit ja muut opettajat, jne., jne. Tietojen kaikista näistä herroista on tultava meidän osastoiltamme, ja 'intelligentsija'-osaston on koottava ne yhteen. Meillä on oltava kansio jokaisesta älymystöläisestä. - On aina pidettävä mielessä, että osastomme päämääränä ei ole vain yksilöiden karkottaminen maasta tai pidättäminen, vaan sen on osallistuttava asiantuntijoihin sovellettavan politiikan yleislinjan kehittelyyn: heitä on valvottava tarkasti, heidät on pidettävä erillään toisistaan, mutta on myös edistettävä niiden uraa, jotka ovat valmiita tukemaan neuvostovaltaa myös teoin eikä vain sanoin."

   Muutamaa päivää myöhemmin Lenin kirjoitti Stalinille pitkän muistion, jossa hän esitti jälleen pitkästi ja maanisen pikkutarkasti yksityiskohtiin pureutuen ajatuksensa, että Venäjä oli "lopullisesti puhdistettava" kaikista sosialisteista, älymystöläisistä, liberaaleista ja muista "tuollaisista herroista".

   "Mensevikkien, kansansosialistien, kadettien (perustuslaillisten demokraattien) ym. maasta karkottamisesta. Haluaisin esittää muutamia kysymyksiä, sillä tätä toimenpidettä, joka oli käynnistetty jo ennen lähtöäni, ei ole vieläkään saatu viedyksi loppuun. Onko päätetty kerta kaikkiaan hävittää kaikki kansansosialistit? Pesehonov, Mjakotin, Gornfeld? Petristsev ja muut? Mielestäni heidät kaikki on karkotettava maasta. He ovat vaarallisempia kuin eserrät, koska he ovat ovelampia. Samoin myös Potresov, Izgojev ja kaikki Ekonomist-lehden ihmiset (Ozerov ja monet muut). Mensevikit Rozanov (lääkäri, viekas), Vigdortsik (Migulo tai jokin sentapainen etunimi), Ljubov Nikolajevna Radtsenko ja hänen nuori tyttärensä (kuuluvat tiettävästi bolsevismin kavalimpiin vihollisiin); N. A. Rozkov (hänet on karkotettava, hän on parantumaton). -- Mantsevin-Messingin komission pitäisi laatia luettelot, ja satoja näistä herroista olisi säälimättä karkotettava maasta. Me lakaisemme Venäjän puhtaaksi kerralla ja lopullisesti. -- Myös kaikki Kirjailijoiden talon sekä (pietarilaisen) Ajatuksen kirjailijat. Harkova pitää tutkia läpikotaisin, meillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä siellä tapahtuu, meille se on vierasta maata. Kaupunki on puhdistettava kovin ottein ja nopeasti, viimeistään eserrien oikeudenkäynnin päättymiseen mennessä. Pitäkää Te huolta Pietarin kynämiehistä ja kirjailijoista (heidän osoitteensa on julkaistu Venäjän uuden ajattelun 4. numerossa 1922, s. 37) samoin kuin yksityisten julkaisutoiminnan harjoittajien listasta (s. 29). Tämä on mitä tärkein asia!"

Muualla Verkkoliitteessä:
Kommunismin musta kirja -teoksen arvio (20.12.2000)