Jyrki J. J. Kasvi
Nollia ja ykkösiä - Tarinoita tietokoneista, tietoyhteiskunnasta ja meistä ihmisistä
-
ISBN: 951-1-16405-8, Otava. Sivut 144-151.
-
- (Luvusta Keskeneräisyys kunniaan)
Miksi tietokoneohjelmat ovat aina, poikkeuksetta, keskeneräisiä? Joko niissä on selviä vikoja tai sitten ohjelmasta puuttuu jokin keskeinen toiminto. Sen sijaan, että ohjelman kehittäjät pyytäisivät maksavilta asiakkailtaan anteeksi ja tekisivät keskeneräisen tekeleensä valmiiksi, he julkaisevatkin ohjelmastaan aivan uuden, entistäkin keskeneräisemmän version.
- Vastaus on yksinkertainen. Jos joku julkaisisi esimerkiksi kunnollisen tekstinkäsittelyohjelman, jolla keskiverto tietokoneen käyttäjä pystyisi pienellä harjoittelulla kirjoittamaan kirjeensä ja kokousmuistionsa, tekstinkäsittelyohjelmistojen markkinat romahtaisivat välittömästi. Markkinoilla olevien tietokoneohjelmien haasteena on tehdä omistajansa yhtä aikaa niin tyytyväisiksi ja niin tyytymättömiksi, että he ilolla ostavat ohjelman seuraavan, aiempaa “kehittyneemmän“ version. Itse asiassa he haluaisivat ohjelmasta aiempaa virheettömämmän ja helppokäyttöisemmän version, mutta kaikkeahan ei voi koskaan saada, ja toivossa on hyvä elää.
- Miten muuten on selitettävissä, että muuten ihan täyspäiset ihmiset ovat valmiita ostamaan käytännössä samat ohjelmat: käyttöjärjestelmät, teksturit, piirustusohjelmat sun muut yhä uudelleen ja uudelleen?
- Otetaan esimerkiksi lähes jokaisesta PC:stä löytyvä Microsoftin Word-tekstinkäsittelyohjelma, jonka eri versioiden ohjelmointivirheitä on korjattu korjaamasta päästyään. Etenkin vanhan kunnon MS Word 2:n korjaajat tuottivat korjaamiensa virheiden tilalle niin paljon uusia, että aakkosten kirjaimet uhkasivat loppua kesken.
- Kuka luottaa ohjelmaan, jonka versionumero päättyy e-kirjaimeen? Tuohon aikaan Microsoftilla oli tapana ilmaista korjailukierrokset versionumeron loppuun merkityllä kirjaimella. a-painosta oli paikkailtu vain kerran, b:tä kahdesti. Minullakin on ollut koneessani ainakin kolme erilaista MS Word kakkosta. Eivätkä Wordin todelliset ongelmat, esimerkiksi muistitilan loppuminen kesken suurten dokumenttien tallennuksen (hei hei koko päivän työt) ja makrokielen sekoilu ratkenneet koskaan.
- Mitä suurempi yhtiö ohjelman takaa löytyy, sitä keskeneräisempiä ja vaikeakäyttöisempiä sen tekemät ohjelmat ovat. Esimerkiksi Microsoftin Windowsista vastaava johtaja Jim Allchin ei pystynyt oikeudessa asentamaan Microsoftin omia Windows-ohjelmia ilman apua. Windowsia pidettiinkin käyttöjärjestelmien vaikeaselkoisuuden huippuna, kunnes IBM yritti vallata siivun käyttöjärjestelmämarkkinoista ja loi Windowsille kilpailijan, OS/2:n. Äkillisessä itsekritiikittömyyden puuskassa IBM kuvitteli valtaavansa käyttöjärjestelmämarkkinat Microsoftilta jakamalla OS/2-käyttöjärjestelmää ihmisille ilmaiseksi. Ajatuksena oli vakuuttaa asiakkaat OS/2:n ylivertaisuudesta ja luoda markkinoita OS/2:n uudelle, vähemmän ilmaiselle versiolle, Warpille.
- Tempaus epäonnistui täydellisesti. En tunne, enkä edes tiedä ketään, joka olisi onnistunut asentamaan ilmaisen OS/2:nsa alle viikossa. Ja kampanjan ideana oli nimenomaan vakuuttaa asiakkaat OS/2:n fiksuudesta ja helppokäyttöisyydestä. Kokemuksen jälkeen jopa Windows alkoi tuntua ihan kivalta ohjelmalta. Siitä pitäen ainoastaan parantumattomat masokistit ja IBM:n oma väki on käyttänyt OS/2:ta tai Warppia.
- Toisaalta on pakko tunnustaa, että myös pienet yritykset tekevät valitettavan usein valitettavan huonoja ohjelmia. Niillä ei ole kuitenkaan varaa isoisten markkinointikampanjoihin, joilla huonotkin ohjelmat saadaan myytyä ihmisten elämää rikastuttamaan.
- Mark Minas löytää kirjassaan The Software Conspiracy ohjelmistotuottajien rinnalle myös muita syypäitä ohjelmien huonoon laatuun. Minasin mielestä keskeisenä ongelmana on se, että me ohjelmien ostajat olemme valmiita maksamaan ala-arvoisista tuotteista. Me emme yksinkertaisesti ole pitäneet riittävän hyvin puoliamme. Jos me olisimme kieltäytyneet maksamasta huonoista ohjelmista, jos me olisimme palauttaneet ohjelmat, jotka eivät toimi, jos me olisimme vaatineet oikeudessa vanhingonkorvauksia menetetystä työajasta ja viallisten ohjelmien tuhoamista tiedostoista, tilanne voisi olla toinen.
- Minas arvioi kirjassaan myös tyypillisen ohjelmoijan luonnetta. Mitä lahjakkaampi ja luovempi koodari, sitä vähemmän häntä kiinnostaa tuhlata aikaansa tylsiin ja byrokraattisiin laadunvarmistusrutiineihin. Koko ala on vielä niin nuori, ettei luovien ohjelmoijanerojen taustalle ole ehtinyt syntyä arkisten puurtajien armeijaa, joka tuottaisi tuntipalkka-asenteella kolmasti testattua koodia.
- On se vaan kumma, että kun joku Volkswagen löytää autoistaan pienen suunnitteluvirheen, asiakkaille toimitetut autot korjataan anteeksipyyntöjen kera. Sen sijaan tietokoneohjelmien omistajat ovat täysin oman onnensa varassa, vaikka ohjelmaa ei tarvitsisi edes ajaa Microsoftin korjaamolle. Kukaan ei ole vastuussa, sillä ohjelman valmistaja syyttää ongelmista käyttöjärjestelmän valmistajaa, joka syyttää puolestaan tietokoneen valmistajaa, joka syyttää verkkokortin valmistajaa jne.
- Kenellä riittää kanttia ilmoittaa esimerkiksi Microsoftin edustajalle, että Windows 2000:n ohjelmarivillä 254678 oleva virhe on korjattava, tai kauppa puretaan? Sen ohjelmointivirheen korjaaminen on nimittäin vielä helppo juttu, mutta mistäs otat tilalle toisen käyttöjärjestelmän siinä tapauksessa, että Microsoft ei suostu korjaamaan virhettä?
- Kaikki ne kymmenet rekisteröintikortit, joita tietokoneen omistaja joutuu ohjelmia ostettuaan täyttämään ja postittamaan ovat pelkkää silmänlumetta. Kertaakaan en ole kuullut kenenkään saaneen esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmansa valmistajalta kirjettä, jossa pahoitellen kerrottaisiin, että hänelle toimitetusta ohjelmasta on löydetty ohjelmointivirhe, jonka ohjelman valmistaja korjaa veloituksetta. Aihetta moiselle kirjeelle olisi ollut useampaankin otteeseen. Etenkin sille anteeksipyynnölle.
- Ohjelmien rekisteröintikorteilla onkin ainoastaan kaksi tarkoitusta:
- 1. Rekisteröintikorttien avulla kerätään osoitetietoja, jotta ohjelman valmistaja voi myydä asiakkailleen viallisen ohjelman uuden version, jossa virheet on korvattu entistäkin nerokkaammilla ongelmilla.
- 2. Ohjelmatalot tukevat salaisen EU-direktiivin mukaisesti perinteistä postilaitosta, jotta posti pystyisi kilpailemaan asiakkaista sähköpostin kanssa.
- Ohjelmistojen yhä uusia versioita perustellaan usein entistä monipuolisemmilla toimintovalikoimilla. Mutta kuka kumma käyttää esimerkiksi nykyisten taulukkolaskentaohjelmien kaikkia toimintoja? En tiedä ketään, joka edes tietäisi tekstinkäsittelyohjelmansa toimintovalikoimasta kuin murto-osan, käyttämisestä puhumattakaan.
- Esimerkiksi minä, joka sentään kirjoitan sekä työkseni että ilokseni ja vietän teksturini ääressä arviolta neljästä kuuteen tuntia päivässä, käytän sen toiminnoista säännöllisesti ehkä kymmentä prosenttia, satunnaisesti toista mokomaa. Mutta minä olen maksanut kaikista sadasta prosentista, jokaisesta toiminnosta täyden hinnan!
- Markkinatutkimusten mukaan totuus on kuitenkin se, että toiminnot, turhatkin, myyvät ohjelmia paremmin kuin luotettavuus ja virheettömyys.
- Kuinka moni esimerkiksi tietää, että MS Excel 97 sisältää yksinkertaisen lentosimulaattorin? Ei mikään ihme, että Microsoftin ohjelmat tuppaavat olemaan pulskanpuoleisia:
- 1) Käynnistä MS Excel 97
- 2) Avaa uusi työkirja (Tiedosto/Uusi)
- 3) Paina F5-näppäintä, kirjoita viittaus-laatikkoon x97:l97 ja klikkaa ok-näppäintä.
- 4) Paina kerran tab-näppäintä
- 5) Paina Ctrl- ja Shift-näppäimet alas ja klikkaa kerran Ohjattu kaavion luominen –painiketta (se painike näytön ylälaidassa, jossa on pylväsdiagrammin kuva)
- Jos joku on tehnyt tutkimuksen esimerkiksi Microsoftin ohjelmien toimintojen käyttöasteesta, sen täytyy olla yhtiön tarkimmin varjeltu salaisuus, jota säilytetään pääkonttorin syvimpien katakombien uumenissa.
- Aina ei tarvita edes turhia toimintoja. Riittää, että ohjelman uuden version käyttämä tiedostoformaatti ei ole yhteensopiva vanhan kanssa. Esimerkiksi Corel Draw -piirustusohjelman uudet versiot myyvät tällä tavalla itse itsensä. Olen 5-, 6- ja 7-versioiden jälkeen luvannut ja vannonut, etten tarvitse enää koskaan uutta, sillä jo Corel Draw 3 riitti tyydyttämään kaikki kuvantekotarpeeni. Valitettavasti kaikki eivät ole samaa mieltä. Esimerkiksi Corel Draw 8 ehti olla markkinoilla tuskin kuukauttakaan, kun sähköpostissa tuli sillä tehty kuva edelleen työstettäväksi. Eikä kuva tietenkään suostunut avautumaan millään muulla kuin Corel Draw 8:lla!
- Turhien toimintojen myymisen ja ostamisen vielä jotenkin ymmärtää, mutta viime vuosina ihmisille on onnistuttu kaupittelemaan yhä useampia turhia ohjelmia, joita he eivät lainkaan tarvitse tai käytä!
- Microsoft Officen ja Corel Suiten kaltaiset ohjelmistopaketit sisältävät tärkeimmät perussovellukset, esimerkiksi tekstinkäsittely, taulukkolaskenta- ja esitysgrafiikkaohjelmat. Koska paketit ovat yksittäisiin ohjelmistoihin verrattuna kohtuullisen edullisia, ne käyvät hyvin kaupaksi. Mutta kuinka moni tarvitsee tai käyttää edes kahta paketteihin kuuluvaa sovellusta? Moni kyllä asentaa koneeseensa kaiken mitä paketista irtoaa (ja joutuu ostamaan uuden kiintolevyn), mutta muiden kuin tekstinkäsittelyohjelman käyttäminen jää taulukkolaskimella leikkimisen asteelle. Jos ohjelmistopaketin ostaja ynnäisi paketin hintaan ylimääräisten ohjelmien viemän kiintolevytilan hinnan, paketti ei enää vaikuttaisikaan niin edulliselta.
- Rohkaisevaksi lopuksi on syytä muistuttaa, että ei tämä tähän lopu. Joku saattaa kuvitella että nyt kun kaikilla(!) on tietokone pöydällään, kaikki on ohi ja asiat voivat vähitellen palata normaaleihin uomiinsa. Hän on hyvin väärässä. Viimeiset parikymmentä vuotta ovat olleet vasta alkuverryttelyä. Todellinen rytinä on vasta tulossa. Meillä ei ole aavistustakaan siitä, millaisia tietokoneita me käytämme kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Varmaa on ainoastaan se, että me käytämme niitä tai ne meitä. Niin ja tietysti se, että niissä ei ole riittävästi muistia uusimpien ohjelmien tarpeisiin.
-
[Alkuluku][*Tietokirjat*][Esikoiset][Kotimaiset]
[Lapset & nuoret][Käännetyt][Sarjakuvat][Unohtumattomat]
Jyrki J. J. Kasvi
|
|
|
|
