ISBN 951-0-23148-7, WSOY 1998. Sivut 12 - 37

Ensimmäinen luku: VAURASTUMISEN AAKKOSET

Hyvä 17-vuotias nuori! Syntyessäsi vuonna 1981 lapsilisä oli 120 markkaa kuukaudessa. Nyt summa on noussut 535 markkaan kuukaudessa ja yhteiskunta on maksanut vanhemmilllesi yhteensä 57 400 markkaa lapsisilisinä. Jos olet ollut siinä onnellisessa asemassa, että vanhempiesi ei ole tarvinnut laittaa lisiä jokapäiväiseen elämiseen, niin mietitäänpä seuraavanlaista mahdollisuutta.

Voisit tietysti kovistella vanhempiasi siitä, missä tämä rahasumma nyt on, mutta siihen ei kannata tyytyä. Mikäli vanhempasi ovat säännöllisesti sijoittaneet lapsilisäsi Suomen osakemarkkinoille, säästössä on 1998 yhteiskunnan suorittamien maksujen loppuessa 320 000 markkaa.

Tällä säästösummalla voit valita seuraavista vaihtoehdoista:

   Audi A6 2.4 V6 30V Quattro

   BMW Z3 Roadster 2.8

   Ford Scorpio 2.9I 24V A

   Honda Prelude 2.2 Vti ATTS A

   Mercedes Benz CLK 200 Coupe

   Toyota Celica 2.0 GTi

   Volvo V70 Sportswagon XC AWD

Joihinkin näistäkin malleista saa 320 000 markalla vielä ilmastoinnin, alumiinivanteet ja vaikka nahkapenkit kaupan päälle. Oletko jo kertonut vanhemmillesi, mikä malleista on sinun mieleesi?

Tuomalla tämän tosiasian esille emme halua aiheuttaa ylimääräistä riitaa perheissä. Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Tästä eteenpän kannattaa kuitenkin miettiä, mikä on keskustelutilanne seuraavan 17 vuoden periodin päättyessä. Loppujen lopuksi ei ole kovinkaan hankalaa tehdä päätöstä siitä, että tuolloin haluaa ajella saksalaisella avoautolla. Kysymys on ennemminkin siitä, että päätös pitää tehdä heti ja päätöksessä tulee pysyä. Historia on osoittanut, että säännöllinen säästäminen on kannattavaa.

Vaurastuminen on helppoa

Yksinkertainen laskelma osoittaa, miten helppoa vaurastuminen on. Jos säästetään 500 markkaa kuukausittain sellaiseen kohteeseen, joka tuottaa keskimäärin 5 % vuodessa, meillä on 20 vuoden kuluttua säästössä 204 000 markkaa. Jos kohteen tuotto on 15 %, kertyy säästöön 664 000 markkaa. Selvää siis on, että kohtuullisen pieni ero vuosittaisessa tuotossa kertaantuu vuosien mittaan huomattavaksi eroksi kertyneessä säästössä. Suomalaiset osakkeet ovat historiallisesti tuottaneet 1970-luvun alusta lähtien keskimäärin noin 15 % vuodessa, mikä osoittaa, että tällainen tuotto-odotus voi olla hyvinkin realistinen.

Samaan hengenvetoon voidaan myös huomata, että korkosijoituksilla ei mitenkään voi päästä 15 % tuottoon pitkällä aikavälillä. Pankkitilillä varoja makuuttamalla päästään keskimäärin 1 % tuottoon, mikä ei kasvata pääomaa juuri lainkaan. Kahden prosentin vuosituotolla 20 vuodessa säästömme kasvaisi 147  000 markkaan. Ensimmäinen ohje säästäjälle siis on perehtyä osakkeisiin ja sijoittaa niihin heti ja systemaattisesti.

Warren Buffett on Yhdysvaltain toiseksi rikkain mies vuonna 1998. Hän on kerännyt miljardivarallisuutensa sijoittamalla. Buffett ymmärsi jo nuorena kolme asiaa:
a) säästäminen kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain,
b) säästämisessä kannattaa keskittyä hyvätuottoisiin instrumentteihin ja
c) vaurastuminen vaatii systemaattisuutta.

Miten vaurastuminen aloitetaan?

Vaurastumista voisi verrata mihin tahansa tavoitteelliseen toimintaan. Verrataan vaurastumista tässä vaikkapa maraton-harjoitteluun. Jos otamme tavoitteeksi juosta reilun 42 kilometrin matkan, homma aloitetaan yleensä jonkintasoisella suunnitelmalla. Vaurastumisen aloittaminen ei poikkea tästä mitenkään.

Ymmärtääkseen vaurastumisen perusidean ei tarvitse olla pörssimeklari tai rahoituksen professori. Vaurastumisen perusperiaatteiden ymmärtäminen ei edellytä muuta kuin maalaisjärkeä. Tästä huolimatta kovinkaan moni ei valitse vaurastumisen tietä. Miksi? Syynä on se, että ihmisen on aina helpompaa kuluttaa kuin säästää.

Jos saisitte nyt 100 000 markkaa ylimääräistä, miten käyttäisitte varat?

   Kulutukseen  30 %

   Säästäisin pankkitilille  24 %

   Lyhentäisin lainoja  17 %

   Ostaisin asunnon  7 %

   Ostaisin pörssiosakkeita  6 %

   Ostaisin sijoitusrahasto-osuuksia  4 %

   Ostaisin valtionobligaatioita  4 %

   Käyttäisin rahat remonttiin  4 %

   Käyttäisin muulla tavoin  9 %

   Ei osaa sanoa  7 %

(Lähde: Taloustutkimuksen tekemä haastattelu 500 suomalaiselle maaliskuussa 1998)

Vaurastuminen on hankalaa niin kauan kun kaikki tulot menevät kulutukseen. Säästämisessä on kuitenkin kysymys myös kulutuksesta. Ideana vain on, että säästämällä vaurastuu ja varaa itselleen mahdollisuuden ajaa mersulla 10 vuoden kuluttua sen sijaan, että ajelee nissanilla nyt.

Vaurastumisen vauhtiin pääseminen helpottuu, kun se aloitetaan suunnitellusti heti. Tässä kirjassa puhutaan vaurastumisesta yleisesti, mutta periaatteet ovat samoja riippumatta siitä, onko tavoitteena auton tai ensimmäisen miljoonan hankkiminen.

Lyhyellä aikavälillä säästökohteena voi olla lomamatka tai jonkin merkittävän kulutushyödykkeen hankkiminen. Keskipitkällä aikavälillä (1-5 vuotta) tavoitteena voi olla asuntolainan takaisinmaksu, asunnon vaihto tai toisen auton hankkiminen. Pitkän aikavälin tavoite (yli 5 vuotta) voi hyvinkin olla aikaistettu eläkkeelle jääminen, kesämökki tai vaikkapa oman yrityksen ostaminen. Yhteistä kaikille näille tavoitteille on, että ne edellyttävät vaurastumista nykytasolta. Toinen yhteinen piirre kaikille tavoitteille on, että säästäminen kannattaa aloittaa heti, sillä mitä nopeammin hidas köyhtyminen muutetaan vaurastumiseksi, sitä helpommin tavoitteet ovat saavutettavissa.

Suunnitelmallisuus

Maratonin suunnittelu alkaa todennäköisesti nykykunnon analysoinnilla. Jos kunto vaikuttaa edes jonkin verran kohtuulliselta, seuraavaksi tulee pohdittavaksi maratonin aikatavoite. Loppuaikatavoitteen ollessa tiedossa tiedetään suurin piirtein kilometrivauhti, jota tavoitteen saavuttaminen edellyttää. Tavoite riippuu varmasti myös nykyisestä kunnosta; mikäli lenkkivauhti jää paljon päälle kuuden minuutin kilometrillä, on todennäköisesti turha haaveilla alle neljän tunnin loppuajasta. Toki tavoitteeseen pääsemisessä merkittävä vaikutus on myös harjoitteluperiodilla. Jos maraton lähestyy muutamien viikkojen kuluttua, on kovan aikatavoitteen asettaminen epärealistista. Pidemmän harjoitteluperiodin aikana kuntoa pystyy parantamaan enemmän.

Kolmas vaihe on harjoitussuunnitelman tekeminen. Harjoitussuunnitelmaan vaikuttavat nykykunto sekä asetettu tavoite. Kova tavoite yhdistettynä heikkoon nykykuntoon tarkoittaa sitä, että harjoitussuunnitelma tulee asettaa kohtuullisen kireäksi. Hyväkuntoiselle viiden tunnin tavoite ei aiheuta paljoakaan harjoittelupaineita. Huonokuntoinenkin voi ottaa harjoittelun kohtuullisen kevyesti, mikäli maraton juostaan vasta kahden vuoden kuluttua. Harjoittelu kannattaa kuitenkin aloittaa heti, sillä kun on päässyt hyvään kuntoon, harjoittelu sujuu helpommin.

Neljäs vaihe on itse varsinaisen harjoittelun aloittaminen. Pelkällä hyvällä suunnitelmalla ei maratonia juosta. Harjoittelu tarkoittaa käytännössä sitä, että lenkille on lähdettävä, vaikka se ei aina huvittaisikaan. Harjoitteluun ei kuitenkaan kannata suhtautua tiukkapipoisesti, suunnitellun harjoituslenkin voi hyvin siirtää päivällä suuntaan tai toiseen. Joskus lenkin voi jättää kokonaan väliin ja joskus aurinkoisena päivänä voi tehdä ylimääräisenkin pyrähdyksen. Tärkeintä on, että harjoittelu on systemaattista ja suunnitelmasta ei poiketa liian paljon.

Viides vaihe on tavoitteiden analysointi ja mahdollinen muuttaminen. Harjoittelun edetessä tuleva maratoonari saa tuntumaa siitä, miten realistinen asetettu aikatavoite on. Joskus käy niin, että aikatavoite osoittautuu liian kovaksi ihan siitäkin syystä, että suunniteltua harjoitusohjelmaa ei pystytä tekemään kipeytyneiden jalkojen vuoksi. Joskus toisen juoksijan harjoittelu saattaa innoittaa vieläkin kovempaan harjoitteluun, mikä mahdollistaa kovemman aikatavoitteen asettamisen.

Vaurastumisessa on samat viisi vaihetta. Vaurastumisen suunnittelu aloitetaan nykyisten tulojen ja menojen analysoinnilla. Jos tuloja on edes kohtuullisesti enemmän kuin menoja, seuraavaksi tulee pohdittavaksi tavoitevarallisuuden määrittäminen. Olemmeko tavoittelemassa miljoonaomaisuutta vai riittääkö meille muutamien satojen tuhansien varallisuus. Varallisuustavoitteen ollessa tiedossa tiedetään suurin piirtein summa, joka meidän tulee menojen yli jäävistä tuloistamme säästää. Tavoite riippuu varmasti myös nykyisestä varallisuudesta; mikäli alkuvarallisuutta löytyy, voidaan tavoitevarallisuudeksikin asettaa korkeampi summa. Toki tavoitteeseen pääsemisessä on merkittävä vaikutus myös säästöperiodilla. Lyhyellä periodilla on epärealistista lähteä tavoittelemaan suurta loppuvarallisuutta, etenkin jos alkuvarallisuutta ei ole ja tulot ylittävät menot vain niukasti.

Kolmas vaihe on säästösuunnitelman tekeminen. Säästösuunnitelmaan vaikuttavat nykyinen tulojen ja menojen välinen erotus ja asetettu varallisuustavoite. Kova tavoite yhdistettynä alhaiseen lähtövarallisuuteen tarkoittaa sitä, että tulojen ja välttämättömien menojen erotuksesta suuri osa täytyy pystyä sijoittamaan ja vieläpä tuottavasti. Jos säästöaika on useita vuosia, voi kuukausittainen säästösumma olla pienempikin. Säästäminen kannattaa kuitenkin aloittaa heti, sillä säästämisen päästyä alkuun korkoa korolle -ilmiö alkaa toimia tehokkaasti.

Neljäs vaihe on itse varsinaisen sijoitustoiminnan aloittaminen. Pelkällä hyvällä suunnitelmalla ei varallisuutta kartuteta. Suunnitelmallinen ja tavoitteellinen varallisuuden kartuttaminen tarkoittaa sitä, että menojen ja tulojen välisestä erotuksesta on suunnitelman mukaan laitettava sivuun, vaikka joskus tuntuisikin mielekkäämmältä hurjastella koko rahan edestä jo nyt. Säästämiseen ei kuitenkaan kannata suhtautua tiukkapipoisesti; suunnitellun säästösumman ehtii laittaa sijoituskohteeseen päivän pari myöhässäkin. Joskus kuukausisijoituksen voi jättää kokonaan tekemättä ja joskus sateisena päivänä voi tehdä ylimääräisenkin sijoituksen. Tärkeintä on, että säästäminen on systemaattista ja suunnitelmasta ei poiketa paljon.

Viides vaihe on tavoitteiden analysointi ja mahdollinen muuttaminen. Säästämisen edetessä vaurastuja saa tuntumaa siitä, miten realistinen asetettu varallisuustavoite on. Joskus käy niin, että tavoite osoittautuu liian kovaksi ihan siitäkin syystä, että tulot laskevat tai menot kasvavat suunnitellusta. Työpaikan bonuspalkkojen aleneminen yhdessä perheenlisäyksen kanssa on hankala yhdistelmä säästäjälle. Toinen säästäjä taas voi päästä suurempiin kuukausisäästöihin ylennyksen ansiosta tai vaikkapa sen ansiosta, että asuntolainan korko laskee yleisen korkotason laskun ansiosta.

Kuusi sääntöä henkilökohtaisessa sijoittamisessa

Sääntö 1. Vaurastuminen edellyttää jonkinlaista suunnitelmaa.

Vaurastuminen vahingossa on kovin harvinaista. Opimme myöhemmin tässä kirjassa, että varallisuuden kertyminen on pienestä kiinni. Sillä, aloitatko säästämisen tänään vai vasta viiden vuoden kuluttua, on suuri merkitys. Samoin kuin sillä, teetkö sijoituksia systemaattisesti vai satunnaisesti. Hämmästyttävän suuri merkitys on myös sillä, saatko sijoituksellesi 2 prosentin vai 10 prosentin tuoton. Moniko tästä huolimatta käyttää kesäloman suunnittelemiseen enemmän aikaa kuin oman taloudellisen tulevaisuuden suunnitteluun? Moniko käyttää enemmän energiaa sen miettimiseen, miten rahoja käyttää kuin siihen, miten rahaa saisi lisää? Yllättävän moni miettii rahan käyttämistä enemmän kuin säästämistä siitä huolimatta, että yleensä pienelläkin suunnitelmallisuudella käytettävissä olevan varallisuuden määrä kasvaa helposti. Suurempi varallisuus luonnollisesti mahdollistaa suuremman kulutuksenkin, joskin vasta tulevaisuudessa. Paras keino varmistaa varallisuuden kasvu tulevaisuudessa on käyttää hetki aikaa säästämisen suunnitteluun.

Sääntö 2. Paras keino taata vaurastuminen on perehtyä sijoitusmarkkinoihin itse.

Menestyminen nykyaikaisilla rahoitusmarkkinoilla ei välttämättä ole yksinkertaista. Peruskoulussa jokainen suomalainen istuu kymmeniä ja satoja tunteja opettelemassa vieraita uskontoja, saksan genetiivejä ja Afrikan jokia, mutta millään tunnilla ei opeteta sitä, mihin korkoon asuntolaina tulisi sitoa. Samoin ei opeteta sitäkään, millä perusteella perintörahat kannattaa sijoittaa. Ei opeteta volatiliteetin laskemista eikä sitä, miten kansainvälinen hajauttaminen on mahdollista tehokkaimmin. Mikä on optiolainan ja vaihtovelkakirjalainan välinen ero? Entä miten määräytyy Helibor-korko? Selvää on, että jokainen meistä törmää elämänsä aikana rahoitusslangiin ja hienoihin termeihin halusi sitä tai ei. Miten piinallista onkaan törmätä joka päivä sanomalehden pörssisivuihin, joilla vilisevät primet, bondit, termiinit ja swapit. Rahoitusmaailman termeihin ja mielenkiintoiseen maailmaan törmäävät ainakin ne meistä, jotka ovat päättäneet vaurastua. Kyllä, pankeissa ja pankkiiriliikkeissä opastetaan ja opetetaan mielellään, mutta varmasti paljon mielekkäämpää on tietää itse ja osata vaatia informaatiota nimenomaan tärkeistä asioista. Kuten elämässä yleensä, on paljon helpompaa tehdä, kun itse tietää, mitä tekee ja miksi.

Sääntö 3. Rahalla on aina aika-arvoa.

Markka tänään on arvokkaampi kuin markka huomenna. Koska ihmiset ovat halukkaampia kuluttamaan kuin säästämään, säästäjälle maksetaan selvää rahaa (korkoa) siitä hyvästä, että hän suostuu kuluttamaan myöhemmin. Rahaa ei kannata pitää makaamassa tuottamattomana kuin juuri sen verran, että pakollisista menoista selviää, ja sen lisäksi jonkinlainen reservi pahan päivän varalle. Yhden säännön mukaan käteisenä kannattaa pitää summa, joka vastaa kolmen kuukauden nettopalkkaa.

Nykyaikaisilla markkinoilla on hyvä muistaa, että sijoitusrahastoon, osakkeisiin tai vaikkapa obligaatioihin sijoitettu raha ei ole pois käytöstä, vaan voit halutessasi myydä sijoituskohteen ja saada rahat tilille muutamassa päivässä. Ylenmääräinen varojen makuuttaminen nollakorkoisella pankkitilillä ei anna kuvaa rationaalisesta toiminnasta. Tästä huolimatta suomaisten kotitalouksien finanssiomaisuudesta 57 prosenttia (225 miljardia markkaa) oli vuoden 1997 lopussa pankkitileillä. Osakkeissa oli sijoitettuna 14 prosenttia ja sijoitusrahastoissa 2 prosenttia. Suomalaisilla tuntuu olevan vielä pitkä matka kohti vaurastumisen aloittamista.

Kotitalouksien rahoitusvarallisuus Suomessa (miljardeina markkoina)

	1990	1994	1997
Pankkitalletukset	200	218	225
Osakkeet	27	28	54
Vakuutussäästöt	14	26	53
Joukkovelkakirjat	26	31	45
Sijoitusrahastot	0,3	3	6

(Lähde: Suomen Pankkiyhdistys)

Sääntö 4. Tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä.

Tästä sijoitusmarkkinoiden tärkeästä säännöstä on kirjassa oma kappaleensa. Käytännössä sillä tarkoitetaan, että sijoitusmarkkinoilla ei ole ilmaisia lounaita - "there are no free lunches", sanotaan. Vaikka joskus saattaa tuntua siltä, että markkinoilla työkseen toimivat pystyvät löytämään todellisia kultamunia, varmoja pikavoittoja, markkinoilla ei pääsääntöisesti ole löydettävissä sijoituskohteita, jotka tuottaisivat paljon voittoa ilman riskiä. Sijoitusmarkkinoilla riskinotosta maksetaan. Suuria tuottoja voi saada vain ottamalla suuria riskejä. Ellet halua ottaa riskiä, et voi odottaa suurta tuottoakaan. Pankkitalletukseen liittyy kovin vähän riskejä, mutta valitettavasti siihen liittyy kovin vähän myös tuottoa. Obligaatioissa on jonkin verran enemmän riskiä kuin lyhyissä korkosijoituksissa, minkä vuoksi niiden tuottokin on lyhyitä korkoja korkeampi. Osakkeiden voi odottaa tuottavan vielä enemmän kuin obligaatiot, mutta osakkeisiin liittyy myös riski siitä, että niiden hinnat voivat vaihdella voimakkaastikin. Osakkeitakin on tietysti erilaisia, on suuremman riskin ja pienemmän riskin osakkeita. Toisiin yrityksiin liittyy suurempia kasvuodotuksia kuin toisiin.

Sääntö 5. Hajauttaminen pienentää riskiä.

Hajauttamisella eli diversifioinnilla tarkoitetaan sitä, että yhden sijoituskohteen sijasta säästetään useisiin erilaisiin sijoituskohteisiin. Sijoittaja voi valita salkkuunsa eli portfolioonsa erilaisia osakkeita, jolloin yhteen yritykseen liittyvä riski pienenee. Salkkuun voidaan valita myös erilaisia sijoitusluokkia, kuten esimerkiksi osakkeita, kiinteistöjä, korkoinstrumentteja ja vaikkapa metsää. Hajauttaa voi myös ulkomaille, jolloin sijoittaja ei ole niin riippuvainen kotimaan markkinoiden heilahteluista. Hajauttamisen perusidea on yksinkertainen; toisen sijoituskohteen hinnan laskiessa toisen sijoituskohteen hinta voi nousta. Esimerkkinä voidaan ajatella tilannetta, jossa sijoittajalla on kahden yrityksen osakkeita, luksustuotteita valmistavan yrityksen ja perintätoimiston. Talouden ollessa myötätuulessa luksustuotteiden kysyntä on kovaa ja alan yritys tekee todennäköisesti hyvää tulosta. Perintätoimistolla ei ole paljoakaan töitä asiakkaiden ollessa tarpeeksi maksukykyisiä. Talouden ajautuessa lamaan perintätoimiston palveluja tullaan kysymään aktiivisemmin ja luksustuoteyrityksen liikevaihto laskee. Koska sijoittajalla on molempien yritysten osakkeita, hänellä menee keskimäärin kohtuullisesti verrattuna siihen, että hän olisi omistajana vain toisessa yrityksessä. Hajauttamisen perusidea avautuu kenelle tahansa viidessä minuutissa, mutta se ei tunnu vielä avautuneen suomalaisille osakesijoittajille. Vuonna 1997 suomalaisista osakkeenomistajista 62 % omisti vain yhden yhtiön osakkeita ja 18 % kahden yhtiön osakkeita. Instituutiostakin yli puolella oli vain yhden yhtiön osakkeita ja 17 prosentilla kahden yhtiön.

Sääntö 6. Raha ei merkitse kaikkea - mutta jotain kuitenkin.

Emme tässä kirjassa tarkoita sitä, etteikö lapsilisiä pääsääntöisesti käytettäisi lapsista koituviin välttämättömiin menoihin, ensimmäiselle lomamatkalle tulisi lähteä vasta eläkkeellä tai että kaikkien tulisi tavoitella maratonia. Raha on tarkoitettu käytettäväksi eikä se tuo pelkästään onnea. Varallisuus ei takaa onnellisuutta, mutta tuskin varattomuuskaan onnellisuutta aiheuttaa. Ainakin monet ihmiset tuntuvat haaveilevat vaurastumisesta. Mielenkiintoista on, että monet vaurastumisesta haaveilevat eivät tee asian hyväksi yhtään mitään. Pyrimme tässä kirjassa käsittelemään sijoitusmarkkinoiden pelisääntöjä ja antamaan esimerkkejä sellaisille lukijoille, jotka haluavat saavuttaa jonkin taloudellisen tavoitteen elämässään. Raha ei merkitse kaikkea, mutta valinnanvapauksia se lisää.

Miljonäärin henkilökuva

Millainen ihminen rikastuu Amerikassa? Thomas J. Stanley ja William D. Danko selvittivät amerikkalaisen miljonäärin profiilia kirjassaan The millionaire next door. Tutkijoiden mukaan miljonääri on useimmiten henkilö, joka omistaa yrityksen ja on asunut samalla paikkakunnalla koko elinikänsä. Hän omistaa pienen tehtaan, kauppaketjun tai palveluyrityksen. Hän on ollut ikänsä naimisissa saman ihmisen kanssa ja asuu alueella, jossa naapurit omistavat vain murto-osan hänen varallisuudestaan. Hän on pakkosäästäjä ja -investoija. Hän on tee-se-itse-miljonääri: 80 % amerikkalaisista miljonääreistä on ensimmäisen polven rikkaita.

Amerikkalaisen miljonäärin toimintatavat voidaan tiivistää seitsemään yhteiseen nimittäjään:

1. He elävät hyvin säästäväisesti.
2. He kohdistavat aikansa, energiansa ja rahansa tehokkaasti rakentaakseen varallisuutta.
3. Heidän mielestään rahallinen riippumattomuus on tärkeämpää kuin korkean sosiaalisen aseman näyttäminen.
4. Heidän vanhempansa eivät ole tarjonneet taloudellista apua.
5. Heidän aikuiset lapsensa ovat taloudellisesti omillaan.
6. He ovat taitavia metsästäessään mahdollisuuksia markkinoilla.
7. He valitsivat aikoinaan oikean ammatin.

Järkyttävän tavallista, eikö totta! He eivät näytä, pukeudu, syö ja käyttäydy kuin luulisi, eikä heillä ole edes hienoja nimiä. Ja tällaisia löytyy varmasti Suomestakin...

Amerikkalaiset tutkijat siis väittävät, että suurin osa miljonääreistä ei olekaan sellaisia kuin elokuvissa ja naistenlehdissä: lentelemässä omilla suihkukoneilla Rivieran ja Malibun väliä, pistäytyen ostoksilla Pariisin Cartierilla ja syömässä Ritzin L'Espadonissa. Oikeasti he ovatkin mattimeikäläisen näköisiä ja oloisia tavallisen sitkeitä ihmisiä. Tarkoittaisiko tämä ehkä sitä, että minullakin olisi mahdollisuus rikastua, jos vain toimisin oikein?

Katsotaanpa kohtaa yksi: elä säästäväisesti. Tällä hyveellä tuntuu olevan vanhanaikainen kaiku, se on osa mennyttä maailmaa. Silloin kun vielä parsittiin sukkia ja syötiin monta päivää samaa keittoa. Nykyään julkisuus nostaa esiin setelitukun heiluttajia ja kohottaa heidät jalustalle. Heidän elämänfilosofiansa leviää kuin kulovalkea, mutta harvat rikastuvat heidän neuvoillaan muutoin kuin ehkä henkisesti. Ja kuitenkin me mattimeikäläiset jaksamme haaveilla lottovoitosta. Olisiko kuitenkin varmempaa rikastua laskemalla ja kontrolloimalla tulonsa ja menonsa? Totta kai jokainen tienaa kuluttaaksensa, mutta mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän on myös tienattava.

Jotta kasvattaisimme varallisuuttamme, verotettavaa tuloa täytyy minimoida ja muuta tuloa maksimoida, sanovat miljonäärejä haastatelleet tutkijat. Verot ovat nimittäin suurin yksittäinen menoerä vuodessa suurimmalla osaa kotitalouksista Amerikassa. Ne, jotka maksimoivat veronalaiset tulonsa, käyttävät rahansa useimmiten ylläpitääksensä korkean kulutustason elämäntyylinsä. Tähän elämäntyyliin kuuluu tyypillisesti hieno asunto hienostoalueelta, mutta miljonääreillä on nyrkkisääntö tähänkin:

"Jos et ole vielä rikas, mutta vakaa aikomuksesi on olla sellainen vielä joskus, niin älä koskaan osta asuntoa, johon joudut ottamaan lainaa enemmän kuin kaksi kertaa kotitaloutesi verotettavat vuositulot."

Kun asut halvemmalla asuinseudulla, voit laittaa suuremman osan tuloistasi tuottaviin sijoituskohteisiin, kuten osakkeisiin, jotka puolestaan kasvattavat varallisuuttasi.

Kohta kaksi: tehokas ajan, energian ja rahan käyttö. Miljonäärit ja sellaisiksi tulevat käyttävät huomattavasti aikaa taloudellisen tulevaisuutensa suunnitteluun. He merkitsevät tulonsa ja menonsa tarkkaan muistiin, ja miettivät tarkkaan, mihin rahansa laittavat. Ei ole samantekevää, miten rahansa kuluttaa tai sijoittaa. Vaihtoehdoista tulisi ottaa selvää, ja suorittaa vertailua. Aikansa voi käyttää työssäkäynnin lisäksi monella tavalla: urheilemalla, lukemalla romaaneja, seurustelemalla ystäviensä kanssa, hoitamalla kotitaloutta ja lapsia jne. Kaikki nämä ovat tärkeä osa ihmisen elämää.

Mutta on yllättävää huomata, miten vähän ihmiset ovat valmiita käyttämään aikaansa tulevaisuuden taloussuunnitteluun: monesti huonekalun hankintaan käytetään enemmän aikaa ja vaivaa kuin oman varallisuuden suunnitteluun tästä hetkestä vuosien päähän puhumattakaan eläkepäivistä. Ja loppujen lopuksi ne, jotka suunnittelevat tulevaisuuttaan vähiten, ovat kuitenkin eniten siitä huolissaan: entä jos sairastun tai aviopuoliso kuolee tai jään työttömäksi jne. Ne taas, jotka tekevät paperille taloudellisia suunnitelmiaan tulevaisuudesta, voivat käydä kaikki nämä vaihtoehdot läpi, ja miettiä muita suunnitelmia varalle.

Kohta kolme: "Et ole se, millä ajat", kuittaa eräs tutkijoiden haastattelema miljonääri. Toisin sanoen korkean sosiaalisen statuksen näyttäminen pitäisi olla rikkaiksi haluaville sivuseikka. Miljonääri jatkaa: "Jos tavoitteesi on tulla rahallisesti riippumattomaksi, luultavasti saavutat tavoitteen, mutta jos ainoa motiivisi rahantekemiseen on kuluttaa se miellyttävään elämiseen, tuskin tulet onnistumaan." Mikäpä olisi sen hauskempaa kuin ajella tuliterällä Porchella Nizzasta Monacoon, mutta jos haluat muutakin varallisuutta, niin lykkää ostosi huomattavasti myöhempään ajankohtaan.

Vaikka naapurillasi olisi hieno auto, se ei välttämättä tarkoita, että hänellä olisi yhtään enempää varallisuutta kuin sinulla. Päinvastoin, hänellä on huonommat edellytykset saavuttaa suurta varallisuutta kuin sinulla. Katsotaanpa millä autoilla amerikkalaiset miljonäärit ajelevat:

Omistetun auton vuosimalli	Prosenttia miljonääreistä
tämän vuoden	23,5
viime vuoden	22,8
2 vuotta vanha	16,1
3 vuotta vanha	12,4
4 vuotta vanha	6,3
5 vuotta vanha	6,6
yli 6 vuotta vanha	12,3

Tyypillinen miljonääri käytti rahaa autonsa ostamiseen noin 24 800 dollaria, kun taas keskiverto amerikkalainen käytti lähes saman, hiukan yli 21 000 dollaria. On siis olemassa kannattavampiakin sijoituskohteita kuin uusi auto, johon uppoaa ensin 150 000 mk rahaa, sitten vielä vakuutusmaksut, bensa, huollot ja autovero. Lisäksi tämän kohteen arvo laskee jokaisena päivänä jokaisen ajetun metrin jälkeen. Autoon huonona sijoituskohteena palataan myöhemmin.

Kohdat neljä ja viisi: vanhempien rahallinen tuki lapsille ei ole omiaan kasvattamaan kenenkään varallisuutta. Usein lapset mieltävät vanhemmiltaan saadut rahalahjat "ilmaiseksi hyväksi", joka on tarkoitettu kulutettavaksi. Tämä taas ei edistä varallisuuden kasvua. Moni vanhempi avaa jo aivan pienelle lapselleen pankkiin säästötilin, jonka lapsi saa haltuunsa tultuaan täysi-ikäiseksi. Ajatuksessa sinänsä ei ole mitään pahaa, vaikka tuottavampiakin sijoituskohteita olisi, mutta monesti käy niin, että rahoilla ostetaan mopo tai mennään ylioppilaskirjoitusten jälkeen etelänmatkalle. Vanhemmat olivat tarkoittaneet rahat ehkä pesämunaksi omaa elämää aloittavalle linnunpoikaselle, mutta poikaselle rahat ovat helppoa tuloa, joka on helppo laittaa myös menemään.

Kohta kuusi: markkinamahdollisuuksien löytäminen. Erikoistuminen on yksi keino hyödyntää markkinoita, sillä tutkimalla oman alansa (olipa se kirvesmiehen tai lääkärin) asiakkaiden tarpeita, voi löytää tietyn ennen hyödyntämättömän osa-alueen. Huippupätevä ja tunnollinen kirvesmies, plastiikkakirurgi, tietokone-ekspertti tai liikejuristi ovat niitä spesialisteja, joista nykyään voi tulla tulevaisuuden miljonäärejä. Näille taitajille on olemassa valtavat markkinat, ja jossain on odottamassa tyydyttämistään uudenlaisia ihmisten tarpeita. Olisiko joku uskonut vuosikymmen sitten, että onnettomuuksissa loukanneita ihmisiä mahdollisimman siististi kokoonkursineet plastiikkakirurgit parsisivat nyt täysin terveitä ihmisiä hiukan toisen näköisiksi suurista rahasummista?

Kohta seitsemän: valitse oikea ammatti. Tämä liittyy kiinteästi edelliseen, sillä miljonääriksi haluavan tulisi haistella uusia tuulia ja tehdä sen mukaan ammatinvalintapäätöksensä. Koska vaihtoehtoja on kuitenkin niin monia, joudut tuskin sinulle sietämättömään ammattiin. Markkinat uusille oivalluksille ovat aina valtavat, mutta kenttä täyttyy pian osaajista, joten sinun täytyy pystyä nopeasti hahmottamaan oma erikoisalueesi ja tulla parhaaksi juuri sillä. Ja sitten perustat oman yrityksen. Toisen palkollisena miljonääriksi tuleminen on paitsi hitaampaa niin myös epätodennäköisempää. Luultavasti työnantajasi rikastuu, mutta et sinä. Paitsi jos olet haka neuvottelemaan sopimuksia.

Lopuksi. On aivan selvää, että ihmisen pitää myös nauttia elämisestään. Osan rahoista voi aina kuluttaa hömppään, jos siitä kerran saa tyydytystä. Mutta jos haluaa miljonääriksi, täytyy raha-asiansa suunnitella tarkkaan, hankkia itseään aidosti kiinnostava ammatti ja hakea aktiivisesti markkinarakoa omalle yritykselle. Tällainen toiminta vaatii kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä, mihin täytyy sitoutua. Pelkkä rikkauksista haaveilu ei riitä. Poikkeuksiakin on: saihan jokukin Las Vegasissa satojen miljoonien jättipotin. Ja ajattele, ilman mitään ponnistusta. Kuinka helppoa ja epätodennäköistä se olisikaan...

Sijoittajan elinkaariajattelu

Vaikka osakkeiden voidaan odottaa tarjoavan parhaan tuoton, ei olisi todennäköisesi järkeä sijoittaa kaikkia varoja osakemarkkinoille juuri eläkkeelle siirryttäessä. Kolmekymppisen taas ei kannata pitää varoja pankkitilillä, jos tarkoitus on säästää eläkepäiviä varten.

Suomessa ei ole vielä toistaiseksi puhuttu paljoakaan sijoittajan elinkaariajattelusta, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa on markkinoilla olemassa erilaisia sääntöjä kuten "More common stocks for individuals early in the life cycle and more bonds for those nearer to retirement" tai "make sure that the percentage of wealth you have in stocks is never more than your age". Pelkistettynä ohjeet sanovat, että nuorempana suurempi paino tulisi olla osakkeissa ja varttuneemmalla iällä korkosijoitusten painoa voisi olla järkevää kasvattaa. Mitä ilmeisimmin sijoittajan suunnitteluhorisontilla on vaikutusta säästämisstrategiaan.

Nuorille säästäjille suositellaan osakkeita siitä yksinkertaisesta syystä, että pitkällä aikavälillä osakkeiden voidaan odottaa tuottavan parhaiten. Nuorilla on aikaa odottaa pitkään. Vanhemmiten riskinkantokyky laskee ja todennäköisesti eläkkeellä oltaessa on enemmän aikaa käyttää säästämisen hedelmiä. Ihmisikä voidaankin jakaa säästämisen kannalta kolmeen vaiheeseen: varallisuuden kertyminen (ikävuodet 20-54), kultaiset vuodet (55-64) ja eläkeikä (yli 65 vuotta).

Ensimmäinen vaihe on siinä mielessä ongelmallinen, että siihen liittyy tyypillisesti aktiivinen harrastaminen, perheen perustaminen, lapsien ja asunnon hankkiminen. Vaurastuminen voi tuntua kaukaiselta haaveelta. Asuntolainan lyhentäminen on kuitenkin säästämistä siinä missä suora sijoittaminenkin. Aikanaan asuntolaina tulee maksettua ja palkkatulotkin yleensä kasvavat urakehityksen myötä. Mikäli perheellä on olemassa suunnitelma "tavoitteena vaurastuminen", alkaa varallisuutta pikkuhiljaa kertyä asunnon, osakkeiden ja rahasto-osuuksien muodossa. Mikäli vaurastumisen tavoite on kaukana tulevaisuudessa, tavoitteen saavuttaminen helpottuu, kun säästämisen alkuun pääsee mahdollisimman aikaisin. Säästäminen kannattaa aloittaa korkeatuottoisista tuotteista eli osakkeista, koska 30 vuoden aikana osakkeet ehtivät hyvin ottaa takaisin mahdollisen voimakkaankin kurssilaskun.

Toinen vaihe "kultaiset vuodet" koetaan, kun lapset ovat muuttaneet omiin talouksiinsa, asuntolaina on maksettu, perintöjä saadaan ja kaiken lisäksi tulot ovat selkeästi suuremmat kuin menot. Taloudellisesti kyseessä ovat leppoisat vuodet, edellyttäen, että kaikki on mennyt suunnitelmien mukaisesti ja säästäminen on aloitettu ajoissa. Osakesijoitusten lisäksi sijoitussalkkuun voidaan ottaa mukaan obligaatioita, joiden hinnat eivät heilahtele yhtä paljon kuin osakkeiden. Likvidinä rahaa ei ole tarvetta vieläkään juuri pitää, koska tulot riittävät hyvin juokseviin menoihin. Salkkusuositus voisi olla 60 prosenttia osakkeisiin ja 30 prosenttia obligaatioihin.

Kultaiset vuodet eroavat siinä mielessä eläkevuosista, että eläkevuosina menot voivat kasvaa tuloja suuremmiksi. On vihdoin aika nauttia aikaisemman säästämisen tuloksista. Riskiä ei enää haluta ottaa liikaa, minkä vuoksi osakkeiden määrää salkussa voidaan vähentää obligaatioiden tasolle eli 40 prosenttiin. Loput 20 % varoista voidaan sijoittaa rahamarkkinoille vaikkapa rahamarkkinarahaston kautta. Paradoksaalista on, että tässä iässä säästäjällä on tyypillisesti eniten aikaa ja osaamista analysoida osakemarkkinoita, mutta nyt osa varoista kannattaa jo pitää hyvin likvidissä muodossa ilman arvonlaskun riskiä.

Lapsen hankinta

Lapsilisillä miljonääriksi! Nykyaikaisesta suomalaisesta sosiaaliturvasta huolimatta lasten tekeminen ei finanssipoliittisesti kannata. Ihmisen toiminta kuluttajana alkaa jo ennen hänen syntymäänsä. Odottava äiti alkaa ostaa asioita, joita hän ei ostaisi, ellei olisi raskaana: Kaks Plus' -lehtiä (29 mk/kpl), vauvakirjoja (n. 150 mk), mammavaatteita jne. Seuraavasta taulukosta näemme vauvan aiheuttamat kulut kolmevuotiaaksi asti:

Vauvan aiheuttamat menot 0-3 vuotiaana vuoden 1998 hinnoin:

Pinnasänky 520 mk	Vaipat 2 600 mk x 3
Patja 267 mk	Hiusharja 25 mk
Sängyn sivusuojukset 200 mk	Lastenshampoot 40 mk
Yhdistelmävaunut 2 500 mk	Talkki 34 mk
Hoitopöytä 350 mk	Kosteusrasva 26 mk
Amme 60 mk	Vitamiinit 120 mk
Turvakaukalo 552 mk	Ruokalappu 19 mk
Petivaatteet 600 mk	Tuttipullot 7 kpl 120 mk
Froteealusta 39 mk	Vaihtotutit pulloon 70 mk
Maitopumppu 108 mk	Huvitutti 15 mk x 20
Rintakumit 39 mk	Pulloharja 17 mk
Rintareppu 199 mk	Äidinmaidonvastike 2,90 mk x 100
Matkasänky 549 mk	Purkkiruoka 2 500 mk x 3
Hoitolaukku 199 mk	Yksityislääkäri 160 mk x 3
Syöttötuoli 299 mk	Lääkkeet 180 mk
Keinuva sitteri 240 mk	Vaatteet 7 000 mk
Sateenvarjorattaat 348 mk	- alusvaatteet
Itkuhälytin 299 mk	- puserot, housut
Hiustenleikkaus yht. 400 mk	- ulkoiluvaatteet
Lastensänky 650 mk	- juhlavaatteet
Jatkettava patja 320	- sadevaatteet
Musiikkileikkikoulu 1 500 mk	- kengät
Linnanmäkireissu 200 mk	Vauvauinti 800 mk
Lelut 1 000 mk	Kastejuhla 1 000 mk

YHT. noin 37 000 mk

(Lähde: mm. HS 1.9.1998)

Taulukossa on oletettu, että

• kyseessä on ensimmäinen lapsi
  
• äiti imettää lastaan lähes yksivuotiaaksi
  
• lapsi sairastaa hyvin vähän
  
• purkkiruoan kulutus 500 purkkia/vuosi
  
• vaippakulutus 5 kpl/vrk

Kun taulukkoon lisätään vielä äidin tekemät lehti-, kirja- ja mammavaatehankinnat sekä synnytyssairaalamaksu, päästään kulutuksessa yli 40 000 markkaan.

Tänä aikana lapsi on saanut lapsilisiä 535 mk kuukaudessa eli yhteensä 19 260 mk. Kolmessa vuodessa pikkutiitiäinen on ehtinyt kuluttaa kaksi kertaa enemmän kuin hänelle on ehtinyt kertyä tuloja. Voidaan siis päätellä, että vanhemmilleen lapsi ehtii aiheuttaa kohtuullisesti kuluja, vaikka huomioon ei otettaisi särkyneitä kodin tavaroita, ylimääräisiä vanhempien sairaslomia, pilalle naarmuuntunutta parkettia, vanhempien hermolomaviikonloppua kylpylässä ja lapsenhoitajan palkkiota. Toisaalta, lapsi kotona vähentää takuuvarmasti vanhempien juoksemista ravintoloissa ja ulkomailla. Nopea johtopäätös on siis seuraava: taloudellisesti lapsen hankkiminen on kannattavinta sellaisille vanhemmille, jotka vielä nykyään matkustelevat ja harrastavat aktiivisesti.

Nuorena on vitsa väännettävä

Oletetaan seuraavaksi, että lapsi varttuu onnellisesti 15-vuotiaaksi, jolloin hän menee ensimmäisen kerran kesätöihin. Kesäansiot ovat yhteensä 8 000 markkaa, josta puolet menee joka tapauksessa suoraan kulutukseen. Toisen puolikkaan kohdalla sen sijaan jää varaa valita: summan voi joko törsätä tai sitten summan voi sijoittaa pörssiosakkeisiin. Nyt lapsella on aktiivinen mahdollisuus itse päättää siitä, millaista taloudellista tulevaisuutta hän lähtee rakentamaan.

Loppujen lopuksi sillä ei ole kovinkaan suurta eroa, käyttääkö kesätienesteistä 8 000 markkaa vai vain 4 000 markkaa. Todennäköisesti viimeistään joulun aikaan ollaan tilanteessa, jossa törsäyksestä ei ole jäljellä kuin muutama sekava muisto. Säästämisratkaisun tehnyt voi muistella vaikkapa onnistunutta sijoitussyksyä ja tehdä suunnitelmia tulevaisuuden varalle.  Tulojen käyttäminen nuoruusvuosina

	1. vaihtoehto: Törsäys	2. vaihtoehto: Säästäminen pörssiosakkeisiin (tuotto/vuosi 15%)
	Säästössä seuraavana kesänä	Säästössä seuraavana kesänä
1. vuosi	0,-	4 600 mk
2. vuosi	0,-	9 890 mk
3. vuosi	0,-	15 974 mk
4. vuosi	0,-	22 970 mk

Törsäyslinja ei tietenkään jätä ylioppilasvuodelle lainkaan pesämunaa. Sen sijaan pörssiosakkeisiin säästäminen tuottaa mukavan pohjan lähteä suunnittelemaan vaikkapa maailmanympärysmatkaa valkolakin kunniaksi. Jos matkustelu ei vielä kiinnosta, voi rahat pitää osakkeissa vaikka aina 50-vuotisjuhliin asti. Tällöin säästössä on 1 520 884 (miljoona viisisataakaksikymmentä­tuhatta kahdeksansataakahdeksankymmentä­neljä) markkaa. Tuollaisella summalla sitä pitää kohtuulliset juhlat ja koko homma rahoitetaan siis muutaman vuoden kesätöistä sivuun laitetuilla rahoilla.

Auton hankinta

Paljon puhutaan siitä, miten kallista autoilu nykyään on. Mutta miten kallista autoilu oikeasti onkaan!
Oletetaan, että meillä on säästössä 40 000 markkaa rahaa. Voisimme ostaa oman auton tai vaihtoehtoisesti päättää käyttää bussia ja junaa. Liikennevälineiden kulut vuoden aikana

Oma auto 40 000 mk	Julkinen liikenne Seutulippu 325mk/kk
- 40 000 mk
+30 000 mk jälleenmyyntiarvo vuoden lopussa	-3 900, jolloin voidaan sijoittaa pörssiin: 40 000 mk - 3 000 mk =41 515 mk säästön arvo vuoden lopussa
-10 000 mk bensat
- 2 500 vakuutus
- 5 000 mk korjaukset
Yhteensä rahaa jäljellä vuoden lopussa 12 500 mk	Yhteensä rahaa jäljellä vuoden lopussa 41 515 mk

Auton omistaminen köyhdyttää helposti 27 500 markan edestä (40 000mk - 12 500mk) vuodessa. Julkisia kulkuvälineitä käyttävä voittaa 1 515 markkaa. Julkisia kulkuvälineitä käyttävälle jää vielä käyttöön muutama taksimatka vaikkapa anoppilaan ja golf-kentälle. Itse asiassa oman ja julkisten ajoneuvojen käytön erotuksella pystyy tekemään 290 sadan markan hintaista taksimatkaa. Siis yksi reilu matka joka arkipäivä ja lauantaisin myös!

Laskelma ei ota huomioon sitä tosiseikkaa, että elämän laatua voi parantaa, riippuen tietysti ihmisen haluista, hankkimalla auton helpottamaan liikkumista paikasta toiseen. Sitä me emme tietenkään kiellä, ajammepa silloin tällöin itsekin autolla. Mutta ihminen, joka on motivoitunut kasvattamaan varallisuuttaan tehokkaasti, ottaa kaikki vaihtoehdot huomioon ja tekee sitten päätöksensä. On hyvä huomata, että nyt esillä ollut auton hintaluokka on sellainen, että takuuvarmasti vuoden aikana saa viettää muutaman aamun korjaamolla ja kyytikin on yleensä kylmempää kuin joukkoliikennevälineillä. Emme edes viitsi laskea 350 000 markkaa maksavan auton kustannuksia vuodessa.

Tiettyjen automerkkien arvo alenee tuntuvasti vuodessa, ja kun vaihdon aika tulee, ajetut kilometrit voivat tulla todella arvokkaiksi. Eräs tuttavamme, matemaatikko, ajaakin kaikki matkansa taksilla, sillä hänen laskelmiensa mukaan se tulee halvemmaksi ja helpommaksi kuin oman auton pitäminen.

[Alkuluku][*Tietokirjat*][Esikoiset][Kotimaiset]
[Lapset & nuoret][Käännetyt][Sarjakuvat][Unohtumattomat]