Anitra Aalto lukija

Unohtumattomat Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia Hulvattoman hauska ja röyhkeä. 8-vuotiaalle elämys, jonka luin kerran vuodessa 18-v. asti. Sen jälkeen pari kertaa eikä pettänyt! L.M. Montgomery: Anne of Green Gables Jean Webster: Daddy-Long-Legs Tyttöikäisen hurmaavia selviytymistarinoita! Aino Kallas: Suden morsian Aargh! Herman Hesse: Arosusi Perhetytölle nuoli tulevaisuuteen. Väinö Linna: Tuntematon sotilas Voimakkaimpia lukukokemuksia. Äitini moittima sammakkoperspektiivi kolahti. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-2 Kotomaamme sosio-historian jännittävä tarina. Emily Brontë: Wuthering Heights Täydellisen tiivis flash-back romaani. Poikkeuksellisen realistinen kuvaus teini-ikäisistä. (Elokuvissa näyttelijät 10-30 vuotta liian vanhoja!) Anthony Burgess: koko häkellyttävä tuotantonsa Shakespeare: Macbeth, Hamlet, Richard III, runoja Runoja: Leino, Kivi, Hellaakoski, Manner ja monia muita Lukematta jääneet klassikot Graham Greene: Brighton Rock Olen liian vanha uskontopiehtarointiin. James Joyce: Ulysses 100 sivun jälkeen keskeytin: tajunnanvirtaaaaaa. Marcel Proust: Mennyttä aikaa etsimässä Pitäisi etsiä, ehkä tuonnempana. Cervantes: Don Quijote Aloitin, tosi tylsä.

Olli-Pekka Heinonen liikenneministeri

Unohtumattomat Charles Dickens: David Copperfield Taistelu oikeudenmukaisuuden ja vääryyden välillä imaisi muutamaksi vuorokaudeksi minut täysin syövereihinsä. Väinö Linna: Tuntematon sotilas Lapsena tuhkarokossa ollessani luin kirjan ensimmäistä kertaa, ja kirjan suomalaisuuteen liittyvä tuttuus on saanut palaamaan siihen uudestaan ja uudestaan Gunter Grass: Kampela Kirjan monikerroksisuus avasi uusia mielikuvituksen maailmoja Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen Tuntui uskomattomalta, että historiallisen viitekehyksensä kautta kirja hahmottaa tämän päivän elämän perusasioita ja -totuuksia Jostein Gaarder: Sofian maailma Yhdistää hienosti tietokirjan ja kaunokirjan parhaat puolet Lukematta jääneet klassikot Fedor Dostojevski: Idiootti Kirja on tuntunut niin raskaalta ja paatokselliselta, että ei ole vielä tullut tartuttua. Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys Aina kun olen ehtinyt kirjastoon, tämä kirja on ollut lainattuna Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 Kun on lukenut paljon terävänhauskaa Vonnegutia, ei halua tarttua niin ikävästä aiheesta kertovaan vakavampaan romaaniin.

Panu Höglund lukija

Unohtumattomat Aksel Sandemose: Pakolainen ylittää jälkensä Monessa suhteessa kuin omasta elämästäni kirjoitettu. Kirja jonka olisin halunnut itse kirjoittaa. Jorge Luis Borges: Ficciones (suomennettu kokoelmissa Kolmas maailma ja Haarautuvien polkujen puutarha) "Tlön, Uqbar, Orbis Tertius" oli yhtä kiehtovalla tavalla pelottava kuin nimensä. Czeslaw Milosz: Rodzinna Europa (ruotsinnettu nimellä Mitt Europa) Miloszin esseet tutustuttivat minut kokonaiseen toiseen Eurooppaan. Hermann Hesse: Arosusi Hurja lukukokemus. Se oli minusta MINULLE kirjoitettu, vain minulle, ja kaikki muut vain teeskentelivät ymmärtäneensä sen. Aleksandr Solzhenitsyn: Vankileirien saaristo Luin ensimmäisen osan 12-13-vuotiaana, ja siitä seurasi neuvostovastaisuuskohtaus joka huvitti historianopettajaani, kun saarnasin Solzhenitsynistä historiankokeen vastauksessa. Vuosia myöhemmin menin yliopistossa Venäjän kulttuurihistorian tentistä läpi lukematta, koska olin poikavuosista saakka osannut Saariston käytännöllisesti katsoen ulkoa. Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut Isoäiti luki sitä alituiseen ääneen, ja vaikka osasin sen jo käytännöllisesti katsoen ulkoa, odotin aina samoja kohokohtia, esimerkiksi Arkansasin purutupakkaa mässyttäviä "kaippareita". Flann O'Brien: Koko tuotanto, varsinkin iirinkielisen maaseutukirjallisuuden parodia An Béal Bocht/The Poor Mouth Tämä kaveri osaa kirjoittaa sekä modernistisen kokeilevasti että hauskasti, ja sen parempi kirjailija ei oikeastaan voi olla. Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast Hauska, järkyttävä, koskettava. Chuckie Lurganin finanssiseikkailut panevat liikemiehiä, globalisaatiota ja kapitalismia ronskisti alta lipan hyvin terveellä tavalla. Lukematta jääneet klassikot Fedor Dostojevski: Sorrettuja ja solvattuja Pääsin 12-vuotiaana aina siihen kohtaan, jossa kertoja asettuu kuolleen vanhan miehen asuntoon asumaan. Goethe: Faust (ja koko muu tuotanto) Jaksoin nuorena saksaa opettelevana lukiolaispoikana lukea vain omistuksen ja kaksi ensimmäistä sivua, jotka siihen aikaan tuntuivat ihan mukiinmeneviltä; mutta myöhemmin Faustin yksinäisyys ja salatiedon jano tympäisivät yhä enemmän. James Joyce: Odysseus Minulla on maisterintutkinto saksalaisessa filologiassa Goethea tuntematta, ja siitä olen vähän helkutin ylpeä. Lisäksi minulla on irlantilaisen kulttuurin tuntijan maine Joycea lukematta, ja siitä olen vielä ylpeämpi. Koko äijä on tyypillinen esimerkki siitä, miten puolijauhoisia provokaattoreita katolisten maiden kirjailijat pahimmillaan ovat seksuaalisuuspakkomielteineen.

Touko Issakainen lukija

Unohtumattomat Hermann Hesse: Lasihelmipeli Lyhyt johdatus tieteeseen, taiteeseen yms. Volter Kilpi: Alastalon salissa Suurta huumoria ja huikeaa, yhtaikaa musikaalista ja visuaalista sanamaalailua. Thomas Mann: Joosef-sarja; Pyhä syntinen Hitaasti virtaava myyttinen eepos ja hillitön pilkkalegenda oidipaalisesta pyhimyksestä kannattaa tasapainon vuoksi lukea lomittain. Robert Musil: Mies vailla ominaisuuksia Suuren turhan hankkeen ympäriltä löytää sekä itsensä että useimmat tuntemansa ihmiset. Irmelin Sandman Lilius: Tulavalli-kirjat Todenmakuinen fantasiamaailma ulottuu Uudeltamaalta Kaukasukselle ja merovingiajalta 1800-luvulle. Tapahtumat elävät niin aikuisten romaaneissa kuin lasten kuvakirjoissakin. Laurence Sterne: Tristram Shandy Kun kirjasta kuvittelee vihdoin saaneensa otteen, vastaan tuleekin monikymmensivuinen latinankielinen kirous, tyhjä sivu piirustustehtävää varten tai - esipuhe. Lukematta jääneet klassikot Elias Lönnrot: Kalevala Sekava, turvotettu ja sievistelty kooste on kiinnostava vain vaikutuksiltaan. On hauskempi lukea kansanrunoja. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen Väinö Linna: Tuntematon sotilas Näistä tuntee tietävänsä kylliksi lukemattakin.

Irina Javne lukija

Unohtumattomat L.M. Montgomery: Runotyttö- ja Anna-sarjat Luettu lapsena, nuorena ja aikuisena. Margaret Mitchell: Tuulen viemää Klassikoista ehdottomasti aliarvostetuin. Käy esikuvaksi seuraavalle suosikille. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen Ernest Hemingway: Koko tuotanto Lukematta jääneet klassikot Venäläiset klassikot Yritetty aloittaa monesti. Vain Tsehov menee alas.

Elina Karjalainen kirjailija

Unohtumattomat Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus. Koko elämään vaikuttanut teos. Anton Tsehov: Novellit Siinä on hymy ja kyyneleet samassa kirjassa. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva Aiheuttanut pienen sisäisen maanjäristyksen. Thomas Mann: Taikavuori Mestarillisia sanoja Leo Tolstoi: Lapsuus, poikaikä ja nuoruus Hyvin läheinen kirja nuoren ihmisen elämästä. Lukematta jääneet klassikot Romain Rolland: Jean-Christophe Koska siinä on 16 osaa.

Jyrki Kiiskinen kirjailija, Books From Finland -julkaisun päätoimittaja

Unohtumattomat Willy Kyrklund: Mestari Ma "Etsin kysymystä, johon ihmiselämä on vastaus", kuului romaanin alkulause. Jo se on riittävä syy lukea koko kirja. Max Frisch: Minä en ole Stiller. Romaanin alussa tuntematon tullimies väittää päähenkilö herra Whitea mielivaltaisen tuntuisesti Stilleriksi. Siitä kehkeytyy intensiivinen, houreinen romaani identiteetistä ja yksilönvapaudesta. Pentti Saarikoski: Hämärä tanssii Saarikoski kuvaa tarkasti sen labyrintin, jonka sisällä elämme, näkymättömien hirviöiden ympäröimänä. Silti lukija saa nauraa. Albert Camus: Putoaminen Putoaminen on kuvaus vaikenevasta kuulijasta, jonka pelkkä läsnäolo saa kertoja paljastamaan valheensa. Lukiessa tajusin, että se mikä on tärkeintä, voi myös olla kertomuksen ulkopuolella. Franz Kafka: Nälkätaiteilija Kafka kertoo uskottavasti kauppamatkustaja Gregor Samsan äkillisen muuttumisen syöpäläiseksi. Siitä opin, että se todellisuus missä elämme, ei ole ainoa mahdollinen. Lukematta jääneet klassikot Fedor Dostojevski: Karamazovin veljekset En jaksanut lukea pitkiä ja vivahteikkaita kuvauksia ihmisen sielunelämästä. Thomas Mann: Joosef-sarja Sivumäärä lannisti vääjäämättä. Francois Rabelais: Pantagruel, dipsodien kuningas Jostakin syystä kirja ei ole tullut sopivalla hetkellä vastaan.

Kimmo Kiljunen kansanedustaja

Unohtumattomat Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla Avaa ihmisen vihollisessa. "Ei tuomitse se, joka ymmärtää" D. H. Lawrence: Lady Chatterley's Lover Luonnollinen rakkaus vavahdutti. "Min verran meissä on lempeä, sen verran meissä on iäistä" Bertrand Russell: Länsimaisen filosofian historia Johdatti humanisimin juurille. "Yks vaan on taivas, yks jumala vaan, on jokaisella se sielussaan" Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus Ihmisluonnon järisyttävä syväluotaus. "Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista" Mauno Koivisto: Kaksi kautta I & II Politiikan peruskurssi politiikan vasta-alkajalle. "Yks jos murtuis, muut tukena ois" Lukematta jääneet klassikot James Joyce: Odysseus Teos ei ottanut mukaansa. Koraani Selailun asteelle jäänyt. J.W. von Goethe: Faust Uupumatta odottaa lukijaansa.

Minna-Maaria Koponen fil.maisteri, lukija

Unohtumattomat L. M. Montgomery:Anna-sarja Suoraan nuorten tyttöjen elämästa kaikkialla maailmassa. Myos hienoa ajankuvausta. Mika Waltari : Tuotanto "Tulenkantajien" ajalta, etenkin Suuri illusioni On muokannut minua ehkä enemmän kuin tajuankaan. Patrick Modiano: Koko tuotanto Une jeunesse aloitti hirveän Modiano-lukuputken. Häilyvyys ja itsensä etsiminen ovat Modianon teemoja. Ne kiehtovat minua edelleenkin kovasti. Marguerite Duras: Koko tuotanto, etenkin L'amant du Nord Chine. Anton Tshehov : Etenkin novellit ovat kiehtoneet. Etenkin Nainen ja sylikoira on vaikuttanut minuun Cervantes : Don Quijote Muistelen usein eri syista Don Quijoten tapahtumia. Alexandre Dumas Nuorempi: Kamelianainen Tein graduni Kamelianaisen käännöksistä. Romanttinen tarina ei kyllästyttänyt edes kuudennella lukukerralla. Ernest Hemingway : Etenkin Nuoruuteni Pariisi ja Koska aurinko nousee ovat suosikkeja Hemingwayn kautta löysin myos John F. Fitzgeraldin. Lukematta jääneet klassikot Dante Alighieri: Jumalainen naytelmä Olen koettanut kerran, en paassyt alkua pidemmalle. Tahtoisin lukea sen alkukielella . Pitaisi siis opetella italiaa. Saksalaiset ja venäläiset klassikot, kuten Thomas Mann, Herman Hesse ja Dostojeski Lukemista hidastuttaa myös se, että luen mielelläni teoksia niiden alkukielellä. Ehkä tekosyitä. Parasta olisi tarttua niihin suomeksi.

Kai Laitinen Kotimaisen kirjallisuuden emeritusprofessori

Unohtumattomat Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä Suomalainen perusteos, josta ei pääse yli eikä ympäri. Volter Kilpi: Alastalon salissa Raskaan sarjan romaani, jonka tarkka lukeminen Hellaakosken mukaan vie pari viikkoa - mutta kannattaa. Aino Kallas: Reigin pappi Edes tutkimukseni kohteena olo ei kuluttanut sitä, vaan paljasti sen yhä rikkaammaksi ja jäntevämmäksi. Otto Manninen: koko tuotanto Ei vanhene eikä lakkaa kolkuttamasta mielessä; silti muistan rinnalla myös Eino Leinoa. Paavo Haavikko: koko runotuotanto Sukupolveni kuva elämästä ja maailmasta, julmasta ajasta, hisotiran ja nykyhetken ironisesta lomittumisesta; sanoo asiat halki. Lukematta jääneet klassikot John Milton: Kadotettu paratiisi Lapsena katselin Dorén jännittäviä kuvia, mutta teos jäi lukematta, vaikka on yhä hyllyssäni. Daniel Defoe: Robinson Crusoe Täydellinen laitos jäi lapsena kesken, vaikka aihe on jatkuvasti kiehtova; pitäisi palata siihen. Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä Helvetti- ja Kiirastuli -osat olen lukenut tarkasti, mutta juuttunut kesken johonkin Taivaan kirkkauteen ja sielujen harpunsoittoon.

Lasse Lehtinen tuottaja, kirjailija

Unohtumattomat Nikolai Gogol: Kuolleet sielut Kaikkien humorististen romaanien äiti. Karl-Aage Scwartzkopf: Makkosten musta Momo Lukuelämys ennen kouluikää. Graham Greene: Hiljainen amerikkalainen Luin kirjan paikan päällä Hanoissa ja se kolahti kahta kauheammin. Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen Paras vertauskuvallinen työ maailmansodista ja vuosisadan alkupuoliskosta. Joseph Heller: Me sotasankarit Kurkistus amerikanjuutalaiseen kompleksiseen sieluun. Lukematta jääneet klassikot Leo Tolstoi: Sota ja rauha Liikaa nimiä ja henkilöitä! Karl Marx: Pääoma Jos Fidel Castro jätti sen kesken niin miksen minä? Volter Kilpi: Alastalon salissa Pohjalainen tajunnanvirta on tylsää.

Pentti Linkola kalastaja, kirjailija

Unohtumattomat Reino Rinne: Luotiin Koillismaa Sodanjälkeisen suomalaisen kaunokirjallisuuden ykkösteos. Eino Säisä: Kukkivat roudan maat Uskomattoman hienovireistä - melkein luulosairautta hipovaa - ihmisen mielenliikkeiden ja sosiaalisten suhteiden kuvausta. Aarne Leväsalmi: Paikka maan päällä Järkyttävä, tarkka ja taitavasti "juuriltaan" pakkosiirretyn maaseudun ihmisen surun kuvaus. Harri Sirola: Kaksi kaupunkia Vetävä poliittinen jännitysromaani, jossa meren atmosfääri loistavasti tavoitettu! Tapio Koivukari: Saariston samurait Mestarillisen todentuntuinen kuvitelma luonnonsuojeluidealistien suorasta toiminnasta. Lukematta jääneet klassikot Leo Tolstoi: Anna Karenina Thomas Mann: Taikavuori Volter Kilpi: Alastalon salissa Selitys kaikille: Täytyyhän jotakin taattua loistavaa säästää vanhojen päivien varalle!

M.A. Numminen monitaiteilija

Unohtumattomat Samuel Beckett: Millaista on Koska Pim. Bertnard Russell: Länsimaisen filosofian historia Virkistävä ja hauska. Tuomas Anhava: Runoja 1961 Sain loppuikäisen idean. Terho Pursiainen: Uusin testamentti Räjäytti teologian päässäni. Pentti Holappa: Tinaa Suomen vastaus Kafkan Tshekille. Lukematta jääneet klassikot Torguanto Tasso: Vapautettu Jerusalem Liian hyvä luentosarja yliopistossa. Fedor Dostojevski: Idiootti En tuntenut Clement Greenbergin toteamusta, miten uutta luova kehitetään vanhan varaan.

Marjut Paulaharju äidinkielen lehtori, tutkija

Unohtumattomat Volter Kilpi: Alastalon salissa Luin sen tenttiin yliopistossa ja totesin kirjan olevan huikea; yhä uudestaan ja uudestaan luen sitä päästen aina pidemmälle.. Homeros: eepokset Kotona isä luki ne meille lapsille ääneen, ja olen lukenut ne itsekin uudestaan. Eino Leino: Alla kasvon Kaikkivallan sekä koko runous Herman Hesse: Arosusi Se kului opiskelijan käsissä. Herman Hesse: Lasihelmipeli En millään meinannut saada luettua ennen kuin otin sen mukaan ainoaksi luettavaksi mennessämme pitkähkölle työmatkalle Unkariin - ja kirja vei mennessään. Upea kirja! Anton Tsehov: Sahalin Samoin Etelä-Amerikkaan muuttaessamme otin mukaan 'vaikean' kirjan, Tsehovin Sahalinin - koskettava kirja. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta Seuraavalle pitkälle työmatkalle otin mukaan Tolkienin Taru sormusta herrasta, ja luin sen saman tien moneen kertaan. L.M.Montgomery: tyttökirjat Montgomeryn tyttökirjat ovat olleet muistettavia iki-ihania. Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus Luin yhteen menoon. Mika Waltari: Sinuhe Unohtumaton, uskomaton. Agatha Christie: Kuolema Niilillä Molemmat jälkimmäiset vievät ajatukset yhä uudestaan Egyptiin. Lukematta jääneet klassikot Marcel Proust: Sadan vuoden yksinäisyys On hyllyssä, muttei kiinnosta. Hemingwayn tuotanto jäänyt kaukaiseksi, vaikka jonkun kirjan lienenkin lukenut. Gunther Grassin teokset (lukuun ottamatta uusinta, joka on riittävän helppolukuinen) Thomas Mannin teokset ovat liian raskaita ja pitkiä.

Jusa Peltoniemi runoilija, dramaturgi

Unohtumattomat Richard Scarry: Nikke Nokkaeläin Kirja, jonka osasin kannesta kanteen ja kärsiessäni Kanarian saarilla "poskinahanlähdöstä" pakotin vanhempani keksimään Nikke-tarinoita lisää kyllästyttyäni aina tähän samaan. Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti Luin jo sujuvasti Aku Ankkoja, mutta kun avasin naapurista varastamani teoksen tarkoituksenani ihailla pelkkiä kuvia, huomasin järkyttyneenä pysytväni lukemaan myös kirjaa. Pentti Saarikoski-Mia Berner: Ja meille jäi kiireetön ilta/Kvällen gör sig ingen brådska Vaikka tarkoitus tarkoitus tuollakin kertaa oli päinvastainen, eivät ensirakkauteni pöksyt näistä säkeistä kastuneet, mutta minusta tuli runoilija. Vesa-Tapio Valo: Seitsemän huivia Kyseessä ei ole ihan oikea kirja vaan oopperalibretto, joka väläytti näkyviini huimaavia syvyyksiä keski-pohjalaisen sielun chydeniaalisesta sumusta. Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut Sehän sinällään on jotakin täysin ylittämätöntä, mutta myös kypsän modernismin kukkeimpia saavutuksia tällä kielialueella. Lukematta jääneet klassikot Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä II osa, Kiirastuli Perimmiltään körttiläisen sieluni on ilmeisesti ollut hankala sulattaa ajatusta. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta Olen nähnyt aiheesta liian monta harrastajateatteriversiota. Leo Tolstoi: Anna Karenina Vaimoni on lukenut sen.

Risto E. J. Penttilä tutkija

Unohtumattomat Elmer Diktonius: Hårda sånger, 1922 Runokirja täynnä nuoruuden uhmaa, elämän armottomuutta ja räjähdysvoimaa. Oscar Wilde: The Picture of Dorian Gray Dekadentti kuvaus dandystä teki vaikutuksen nuoreen lukijaan. Leo Tolstoi: Sota ja Rauha Paras tapa lukea historiaa. Knut Hamsun: Nälkä Tämän kirjan jälkeen opiskelijan osa tuntui varsin siedettävältä. John Stuart Mill: On Liberty Vieläkin yöpöydällä. Lukematta jääneet klassikot Volter Kilpi: Alastalon salissa. Luen sitten ensi kesänä.

Hannu Salama kirjailija

Unohtumattomat Fedor Dostojevski: Riivaajat Pyhä venäläinen anarkia. William Faulkner: Absalom, Absalom Rappion monisärmäisyys. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä Suomen paras poikakirja. John Milton: Kadotettu paratiisi Upea saatana. Henry Miller: Kravun kääntöpiiri Avoin seksuaalisuus. Lukematta jääneet klassikot Suuri osa William Shakespearen draamoista. Syy: en ole vielä ehtinyt aloittaa näytelmäkirjailijan uraani.

Tomi Savolainen lukija

Unohtumattomat John Don Passos: U.S.A. Eeppinen suurkokeilu vangitsi kirjallisuuden opiskelijan. Fedor Dostojevski: Idiootti Tiiliskivi oli pakko ahmaista kertalukemalla. Melkein saa uskomaan Väyrysen lupauksen lukea Dostojevskit viikonlopussa. Theodore Dreiser: An American Tragedy Myönnetään: painotus on vähän liikaa vanhan kuivan amerikkalaisen puolella. Bret Easton Ellis: American Psycho Mutta tämä ei ole vanha kuiva. Värisyttää vieläkin, melkein vuosikymmentä myöhemmin. Jaroslav Hasek: Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa Jos jokin kirja on rakastettava ja inhimillinen. Lukematta jääneet klassikot Dante: Jumalainen näytelmä Sai aloittamaan italian opinnot, vielä joskus alkukielellä. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä Erehdyin yrittämään ranskaksi opintojen alkuvaiheessa. Laurence Sterne: The Life and Opinions of Tristram Shandy, Gentleman Kersti Juvan suomennoskaan ei estä vielä joskus tarttumasta.

Juha Seppälä kirjailija

Unohtumattomat Anton Tshehovin kirjeet Tshehovin kirjeistä voi sekä nauttia että oppia. Anton Tshehov: Sahalin Sosiologia, sosiaalipsykologia, antropologia, maantiede ja tilastotiede on ällistyttävällä tavalla naitettu kaunokirjallisuuden kanssa. August Strindberg: Palkkapiian poika I-II Omaelämäkerrallinen romaani törröttää oskariaaniseen yhteiskuntaruumiiseen terävästi, kipeästi, häijysti ja hauskasti iskettynä tikarina. Albert Camus: Sivullinen Kirja on intohimoinen, tosi ja kaunis. Pentti Haanpään novellit. Haanpää on Suomen itsenäisyyden ajan merkittävin kirjailija. Lukematta jääneet klassikot Volter Kilpi: Alastalon salissa Koska romaanin lukeminen kuuluu yleissivistykseen ja koska sitä on pakko arvostaa. Robert Musil: Mies vailla ominaisuuksia Olen aloittanut romaanin kymmenesti - yhtä monta kertaa se on tuntunut hyvältä ja yhtä monta kertaa se on jäänyt kesken.

Anja Snellman kirjailija

Unohtumattomat Eino Leino: Helkavirret Löytyivät kotikirjahyllystä ja niitä ahmin ristiin rastiin Aku Ankkojen, Runotyttöjen ja Peppi Pitkätossujen kanssa. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen 12-vuotiaan Anjan päiväkirjalleen esittämä kysymys pätee yhä: Miten suomalainen kirjailija on voinut kirjoittaa näin huikean tarinan? The Complete Poems of Emily Dickinson Parikymppisen englantilaisen filologian opiskelijan löytö 70-luvun lopulla: sairaalloinen, vuoteeseensa sidottu amerikkalainen naisrunoilija 1800-luvulta joka kirjoittaa intohimoista, raivokasta runoutta. John Conrad: Heart of Darkness Kaikki oleellinen ihmisestä vähän yli sadalla sivulla. Kannattaa muuten lukea Sven Lindqvistin Tappakaa ne saatanat, jossa hän kuvaa hienosti Conradin teoksen syntyhistoriaa ja taustoja. Marguerite Duras: Un barrage contre le Pacifique Suuren kirjailijantyön alkua; näyttää jo tässä miten henkilökohtaisen ja univeraalin voi yhdistää nautittavasti. Elie Wiesel: From The Kingdom of Memory Kaikki tärkeät kysymykset 1900-luvun ihmiselle - mitä tapahtuikaan todella? Lukematta jääneet klassikot Koskapa olen ollut sekä kotimaisen kirjallisuuden että yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, olen pakostakin joutunut lukemaan kaikki asiaankuuluvat klassikot. Mutta jotkut ovat kyllä olleet mustempaa tervaa kuin toiset. Esimerkiksi Volter Kilven Alastalon salissa ei kuulu lempikirjoihini. Dostojevskiä enemmän pidän Tsehovista.

Ilpo Tiihonen runoilija

Unohtumattomat Eino Leino: Helkavirsiä Muhkeaa suomen kieltä ja perusnäkyjä kuin hirsisessä jugend-talossa. Vladimir Majakovski: Pilvi housuissa Rakkauden riehuntaa, jonka megalomaaninen puberteetti korventaa muutakin kuin pikkupöksyjä Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi Metelöimättä viisas, sarjassamme pysyviä muistutuksia jokaiseen tilanteeseen. Nikolai Gogol: Reviisori Kuka sanoikaan että parasta reaalipolitiikkaa on kusetus? Ei kai kukaan. Charles Baudelaire: Pariisin ikävä Vieläkö voisi laskea iltalehden käsistään ja katsella ympärilleen, jopa itse? Lukematta jääneet klassikot Edward Gibbon: Decline and Fall of the Roman Empire Metrossa ei ehdi, Kuu Kuussa ei mahdu ja nyt taas pitäisi viedä roskapussi. Thomas Mann: Die Buddenbrooks Minkälaisella luonteella jaksaisi lukea näitä paksuja pakkopullia joita ilmankin voi olla? Geoffrey Chaucer: Canterbury Tales Teos lienee Kustaankartanon laitoskirjastossa.

Kati Urnberg, Lukija

Unohtumattomat Lapsuuden kodissani sai lukea kaiken minkä löysi. Paha juttu koska luin nenä kirjassa viisivuotiaasta lähtien ja siksi jo alle kymmenen vuotiaana Victor Hugon Nauruihmisen sekä Ivo Andricin Drina joen sillan. Nämä kirjat vaivasivat minua pitkaan, Andricin joskus vieläkin, en oikeastaan haluaisi ajatella sitä kirjaa.   Ensimmäinen lukemani kirja oli Anna ja Siamin kuningas, n. 500 sivua paksu opus kesämökin hyllyltä, ei ollut paljon muuta luettavaa, paitsi 50-luvun Valittuja Paloja. Siis siksi unohtumaton.   Hyvässä mielessä unohtumattomia olivat Zweigin Eilispaivan maailma, Stendhalin Punaista ja mustaa, Hellerin Me sotasankarit, Linnan Täälla Pohjantähden alla seka Sven Lindqvistin Myytti Wu Tao Zusta (ja paljon muita, lukuhimoni oli varmaan sairaalloista, eskapismia). Kaikki nämä ovat jääneet mieleen siksi, että tuntui että ymmärsin jotain uutta, enemmän ja erilailla (alle kaksikymppisenä) luettuani ao. kirjan. Kirjoja, jotka luin nuorena, ja jotka ovat täysin erilaisia nyt 42 vuotiaana, parempia vielä, Anna Karenina ja Buddenbrookit. Lukematta jääneet klassikot Ehdottomasti lukematta on jaanyt Odysseus, en halua edes yrittää. Tavallaan lukematta ovat myös jääneet ne lukuisat kirjat joiden nimeä, tekijää, juonta en muista, ovat menneet kai vessasta alas. Hemingwayhin kyllästyin pian, jostain syystä Kuolema iltapäivällä tuntui erilaiselta.

Helena Ylänen, Kulttuuritoimittaja, Helsingin Sanomat

Unohtumattomat Neal Gabler: An Empire of Their Own Paras Hollywoodista kirjoitettu kirja. Aiheena Venäjällä ennen vuosisadan vaihdetta syntyneet juutalaismiehet, jotka häivyttivät ulkomaalaisuutensa ja antoivat omissa elokuvatehtaissaan amerikkalaiselle unelmalle muodon. Lillian Hellman: An Unfinished Woman ja Pentimento Kirjapari. Muistikuvia, muotokuvia ja elämäkerran palasia tämän omapäisen ja vähän omahyväisenkin naisen elämästä. Ross Macdonald: Harriet on iso tyttö / The Zebra-striped Hearse Suomennos ja alkuperäinen ovat oikeastaan kaksi eri kirjaa. Kalifornialaisen eliittidekkarin perusteos, pessimistinen mutta ei välinpitämätön. Georges Simenon: Maigret ja Picrattin tanssija Komisario Maigret kotoisimmassa ympäristössään, Montmartren yökuppiloissa. Nostalgiaa. Tätäkään maailmaa ei enää ole. Godard On Godard Ranskalaisen elokuvaohjaajan ja kriitikon kirjoituksia englanniksi. Lukematta jääneet klassikot Fedor Dostojevski: Karamazovin veljekset Leo Tolstoi: Sota ja rauha Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä Laiskuus on ainoa pitävä selitys.