Suo, kuokka ja... satelliitti? Avaruudessa jo sata kiloa suomalaistekniikkaa

Vaikkei ketään vielä ole saatu avaruuteen asti, suomalaista tekniikkaa kiitää avaruudessa yhden isokokoisen suominautin verran. Avaruuteen asti on päätynyt suomalaista alumiinia ja elektroniikkaa noin sata kiloa.    Pisimmälle ehtinyt täysin kotimainen tuote kulkee tällä hetkellä noin 400 miljoonan kilometrin päässä Maasta.    Suomella ei silti ole koskaan ollut omaa satelliittia, vaan suomalaiset yritykset ovat toimittaneet ulkomaalaisiin satelliitteihin tutkimuslaitteita alihankkijoina. Satelliitin toteutuminen ei ole ollut kaukana, sillä Yhdysvaltojen avaruushallinnon Nasan edustaja toi neuvotteluissa esiin mahdollisuuden Teknillisen Korkeakoulun koemielessä kehittämän satelliitin ilmaisesta laukaisemisesta avaruuteen.    Hankkeen jatkorahoitus oli kuitenkin jo ehditty evätä. Marsin sodanjulistus suomalaisille    Suomalainen satelliittisaaga alkoi heinäkuussa 1988, jolloin Neuvostoliitto laukaisi kaksi tiedesatelliittia kohti Marsia. Phobos 1 ja 2 -satelliitit olivat ensimmäiset, jotka sisälsivät suomalaista tekniikkaa.    Tuloksena oli monikansallista avaruusromua. Venäläiset menettivät yhteyden toiseen satelliittiin ennen kuin se edes pääsi Marsiin. Toinen ehti toimia Marsia kiertävällä radalla pari kuukautta.    Suomalaista tekniikkaa on ollut kaikkiaan 23 laukaistussa satelliitissa. Näistä kuusi tuhoutui joko laukaisussa, matkalla tai itse kohteessa, ja jäljellejääneistäkin neljä on sammunut. Avaruudessa toimii tällä hetkellä 13 "suomalaissatelliittia".    Kuudesta tuhoutuneesta tekokuusta peräti neljä oli tarkoitettu Marsiin.    "Suomalaisilla on ollut varsin huono onni etenkin Marsin suhteen", VTT-Automaation ryhmäpäällikkö Paul Stigell toteaakin lakonisesti.    Aivan kuin antiikin roomalaisten sodanjumalan mukaan nimetty planeetta olisi julistanut sodan juuri suomalaisille.    "Sen verran voi lohduttautua, etteivät suomalaiset osat ole kertaakaan aiheuttaneet epäonnistumista. Amerikkalaisista ja venäläisistä satelliiteista yleensäkin vain kolmasosa on päässyt Marsiin saakka ehjinä", Stigell muistuttaa. Pitkien matkojen Suomenennätys    Tähän mennessä laukaistuissa satelliiteissa olevat suomalaislaitteet ovat painaneet muutamia.    Lähitulevaisuudessa kokonaispaino tulee todennäköisesti kolminkertaistumaan. Vuosituhannen vaihteessa laukaistavat XMM ja ENVISAT -satelliitit sisältävät suomalaistekniikkaa yhteensä kahdensadan kilon verran.    "Pelkästään XMM-satelliittiin kuuluu suomalaisvalmisteinen 130 kiloa painava kevyestä hiilikuidusta valmistettu teleskooppirakenne, joka on seitsemän metriä pitkä ja halkaisijaltaan kaksi metriä", Paul Stigell sanoo.    Toiminnassa olevien satelliittien kotimaisuusasteen lisääminen saattaa hyvinkin onnistua, sillä kumpaakaan satelliittia ei lähetetä kohti Marsia.    Hyvin menee myös vuoden 1997 lokakuussa laukaistulla Cassini-satelliitilla, joka sisältää pisimmälle matkanneen suomalaisen esineen. Cassini on taittanut puolentoista miljardin kilometrin matkastaan Saturnukseen jo noin 400 miljoonan kilometriä. Perillä se on vuonna 2003. Otaniemen sputnik jäi laboratorioon    Ajatus kokonaan suomalaisesta sateliitista on putkahdellut esiin vuosi toisensa jälkeen. Lähimmäksi päästiin 1990-luvun alkupuolella Teknillisen Korkeakoulun HUTSAT –projektissa (Helsinki University of Technology Satellite), joka valmisti mikrosateliitin prototyypin.    "Hankkeelle olisi tarvittu vielä kymmenen miljoonaa markkaa kehitystyöhön. Kaiken lisäksi neuvotteluissa Nasan virkailijailija toi esiin mahdollisuuden HUTSAT:in ilmaisesta laukaisemisesta avaruuteen", muistelee Teknillisen Korkeakoulun avaruustekniikan tutkija Simo Tauriainen.    "Suomen tiedepoliittinen ilmapiiri ei kuitenkaan ole ollut suosiollinen avaruushankkeille, joten projektille ei enää myönnetty lisärahoitusta."    Vanha kilpakumppani Ruotsi on sen sijaan onnistunut myös tekokuiden rakentamisessa. Se on saanut avaruuteen jo kolme piensatelliittia ja valmistelee neljännen laukaisemista.    "Ruotsista onkin tullut johtava piensatelliitteja kehittävä valtio Euroopassa", Paul Stigell tiivistää.    Vaikka Suomi ei ole juhlinut omilla satelliiteilla, tänne on silti kerääntynyt paljon avaruusteknistä huipputietämystä. Erityisesti suomalaistiedemiehet ovat kunnostautuneet Marsin pinta-asemien asiantuntijoina.    Valitettavasti vain edellinen yritys hyödyntää tätä osaamista päätyi vuonna 1996 venäläisen MARS-96 –satelliitin mukana joko Bolivian viidakkoon tai Tyynen Valtameren pohjaan. Aiemmin täysin luotettava Proton-kantoraketti ei enää toiminutkaan, kun lastina oli 50 miljoonan markan suomalaislaitteet sisältäneitä Marsin pinta-asemia.    Vuosi 1996 oli muutenkin suomalaisittain melko synkkä vuosi. Kesäkuussa sukelsi ESA:n Cluster-rypälesatelliitin ja Ariane 5 -kantoraketin sisällä Ranskan Guyanan soihin ennätysmäärä suomalaista laitteistoa. Nokiakaan ei suunnittele satelliittia    Aivan lähitulevaisuudessa avaruuteen ei Simo Tauriaisen mukaan suomalaista satelliittia lähetetä.    "Ei se ole realistinen ajatus. Vaikka Suomessa onkin asiantuntemusta, ei tarvittavia rahoja yksinkertaisesti löydy".    Tilanne voi ehkä muuttua suomalaisen leipälajin, kännykkätekniikan, kautta. Toistaiseksi kännyköiden tukiasemat ovat sijainneet tiukasti maan pinnalla, mutta jo nyt on näkyvissä merkkejä siitä, että ne saattavat tulevaisuudessa sijaita ainakin osaksi myös avaruudessa.    Amerikkalainen Motorola on jo aloittanut Iridium-satelliittipuhelinprojektin, jonka 66 tukisatelliitista osa on jo laukaistu. Kansainvälisessä Globalstar-hankkeessa taas yhdistetään maanpäälliset tukiasemat satelliitteihin. Lisäksi Microsoftin Teledesic-suunnitelma pyrkii hyödyntämään satelliitteja internetin tiedonsiirrossa.    "Jos satelliittipuhelimet yleistyvät, Nokian on ehkä pakko lähteä mukaan. Toistaiseksi Nokia on kuitenkin pitäytynyt taloudellisesti kannattavampiin maanpäällisiin tukiasemiin", VTT:n ryhmäpäällikkö Stigell miettii.    Nokia ei kuitenkaan näytä vihreää valoa suomalaissatelliitille.    "Nokian lähestymistapa on käytännöllinen. Raha ei liiku varsinaisessa satelliittitekniikassa, vaan satelliittejä tukevissa, yleensä maanpäällisissä, telekommunikaatiojärjestelmissä. Niistä olemme kyllä kiinnostuneet. Satelliittia emme ole rakentamassa, eikä meiltä löydy edes tarvittavaa teknistä osaamista. Se ei ole meidän aluettamme", Nokian radiokommunikaatiolaboratorion johtaja Heikki Huomo toteaa.    "Olemme olleet mukana joissakin ESA:n telekommunikaatiohankkeissa. ESA:n näkökulma on kuitenkin valitettavasti lähinnä tekninen, eikä siellä ole ollut kiinnostusta meitä enemmän kiinnostaviin kaupallisiin sovellutuksiin." Seuraavaksi: Kosmonauttia ei kaivattu Tausta-artikkeleita: * Vuosikymmenen satelliittisaaga * Oy Satelliitti Ab - suomalaiset satelliitintekijät Takaisin avaruuspaketin etusivulle